Pikapyrähdys Rivieralle

Tein viikonloppuna pikapyrähdyksen Ranskan Rivieralle. Vierailin nimittäin Lartiquen valokuvanäyttelyssä Turun Taidemuseossa.

Jacques Henri Lartique on saanut vangittua Rivieran tunnelman kuviinsa upealla tavalla. Mikä hienointa, kuvat eivät tuntuneet lainkaan vanhanaikaisilta, vaikka ne on otettu 1920 - 1950 -luvuilla. Toki pukeutumis- ja hiustyylit ovat vuosien saatossa muuttuneet, mutta tyylikkyys säilyy, ja se välittyi myös näyttelyn kuvista.

Näyttely on ehdottomasti käymisen arvoinen. Mikäli Turun Taidemuseo ei entuudestaan ole tuttu, kannattaa paikalle mennä jo pelkän kauniin rakennuksen vuoksi. Museo sijaitsee mäen päällä ja sen rappusilta avautuu näkymä Aurajoen suuntaan. Viereisen Puolalanpuiston laidalla on paljon kauniita taloja, jotka kannattaa tsekata samalla reissulla.

Vappuaattona kuvan mäki on täynnä ihmisiä, jotka painavat ylioppilaslakin yhtäaikaa päähänsä klo 18.00. Hauska perinne, jota kaipaan joka vappu nyt, kun asun Helsingissä.

Minulla oli ylläni (taas!) alkukesän suosikkifarkut ja teräväkärkiset avokkaat. Näiden lisäksi valkoinen paitapusero ja hiukan konjakinruskeaa. Kesäasu ei muuta tarvitsekaan.

Näyttely oli mukavaa lämmittelyä lähestyvää lomamatkaa silmällä pitäen. Tällä kertaa suuntaamme Rivieran lisäksi Italiaan, Piemonteen ja Toscanaan. Lomakuumetta on jo havaittavissa, myönnetään!
Miia

Vasemmalla rannalla

Pariisissa lempipaikkani on vasen ranta, Rive Gauche, ja Saint-Germain-des-Prés'n alue. Vietimme siellä kokonaisen sunnuntain. Itse asiassa kävelimme huiman kierroksen 8:sta kaupunginosasta pikku hiljaa kohti Luxembourgin puistoa. Tähtäimessä oli samppanja-piknik lämpimässä kevätsäässä.

Ensimmäinen lepohetkemme oli Tuileries'n puistossa, ja aurinko alkoi jo sen verran poltella että hymy meinasi hyytyä... Jatkoimme joen yli vasemmalle rannalle ja löysimme kivan brasserien lounasta varten. Kylmä rosé, olut, ja Quiche Lorraine nostivat tunnelmaa! Mukava tarjoilija otti vielä huomioon pullommekin, jonka hän vei keittiön jääkaappiin viilentymään ruokailumme ajaksi.

Jos asuisin Pariisissa, valitsisin todennäköisesti nämä seudut kodilleni. Luxembourgin puisto oli sunnuntaina kuin läpileikkaus pariisilaisista - puisto oli tupaten täynnä perheitä nauttimassa päivästä, jolloin (onneksi vielä nykyäänkin) lähes kaikki kaupat ovat kiinni, ja saa kiireettä nauttia perheensä seurasta.

Kävelimme puiston läpi etsien hyvää piknik-paikkaa. Mieheni muisti joskus vuosia sitten vaikuttuneensa Medici-suihkulähteen alueesta, joten suuntasimme matkamme toiselle puolelle puistoa. Ja täytyy sanoa, että olen erittäin vaikuttunut mieheni valinnasta. Vai mitä sanotte tästä käsinkosketeltavasta rauhasta ja kauneudesta? 

Medici Fountain. Calm.

Tuore vihreys häikäisi. Suihkulähde oli kuin tyyni keidas kaupungin keskellä, ja tuntui, kuin olisi matkannut ajassa taaksepäin. Tästä tuli täydellinen hetki nauttia hetki hiljaisuutta.

Vapaus on hetki ilman kenkiä! Innostuin myös vähän lapsekkaasti siitä, miten hauskalta uusi laukkuni näytti tässä ympäristössä.  Siitä oli pakko napsaista kuva. Näyttää hyvältä, vai mitä?

Paikka näytti inspiroivan myös (muita?!) taitelijoita. Suihkulähteen reunalla maalattiin, piirrettiin, valokuvattiin, kirjoitettiin... Ja nautittiin kuplivaa muovimukeista. :) Uskomatonta, miten aika meni kuin siivillä vaikkemme oikeastaan tehneet yhtään mitään. Täydellistä lomailua.

Illalliselle suuntasimme matkalukemisemme, Bistro-kirjan neuvojen mukaisesti Cristophe-nimiseen bistroon. Cristophe on tunnettu legendaarisen mehevästä lihastaan, ja valinta osui nappiin lämpimän aurinkopäivän päätteeksi.

Selfie kävellessä, paparazzi-style!

Kiitos vain Mikko Takala & muut kirjoittajat hyvistä vinkeistä! Kannattaa hankkia tämä kirja, mikäli rakastat hyvää ruokaa ja rentoa fiilistä. Pariisissa bistroja on joka lähtöön, joten on hyvä saada niistä vinkkejä ennen valinnan tekemistä.

Cristophessa oli tietenkin pakko valita pääruoaksi päivän liha. Et voilá! Tämä jaettiin siis kahteen pekkaan, en sentään ollut ihan NIIN nälkäinen... Täydellisen rapea päältä, ja täydellisen rosé ja mehevä sisältä. 

Ja jälkiruoallekin piti tietenkin jättää tilaa! Hyvää ruokaa sulatellessa iltakävelymme johdatti meidät Notre Damen luo ihailemaan tuotakin nähtävyyttä komeassa iltavalaistuksessa. En ollut aikaisemmin noteerannut näin tarkasti sen hienoja yksityiskohtia, sillä ne tulivat yövalaistuksessa vieläkin paremmin esille.

Jos saisin elämästäni valita yhden täydellisimmistä lomapäivistä, sen täytyisi olla tämä. Kaunis ilma, rakas seura, kylmää juomaa, taivaallista ruokaa, uskomattomia maisemia, luontoelämyksiä, rentoa oleilua, hyviä tarinoita, arkkitehtuuria ja hiljaisuutta... Mitä muuta vielä voisi toivoa?

Marjo x

My favourite area in Paris is on the left bank, in the Saint-German-des-Prés. If I lived in Paris, this would be the area where I'd probably choose to live. We spent the whole Sunday there, as our destination was a champagne picnic at the Luxembourg gardens. What a lovely day it was for a picnic! The whole of Paris seemed to be enjoying their leisure time in the gardens. I like their idea of dedicating the Sundays to family-time as the shops are not open. For our picnic we selected a lovely spot by the Medici Fountain. I was very impressed with my husband's choice as it was him who was so set on finding the beautiful place he'd visited years ago as a teenager. I'm glad he insisted! It was perfection. Perfect green, perfect peace. Perfect to enjoy some cold champagne - from a plastic cup, of course! We ended the evening at the Cristophe bistro, enjoying perfectly cooked steak and wine. Perfectly crisp on the surface, perfectly succulent and rosé in the middle. After the meal it was time to head to bed - via Notre Dame. It was even more beautiful than I remembered, bathing in its night lights... aww. Just a perfect, perfect day.

Tampereella

Suomessa on Helsingin ja synnyinkaupunkini Valkekosken lisäksi kolmas kaupunki, johon tunnen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tuo kaupunki on rakkaiden appivanhempieni - ja mieheni - kotikaupunki Tampere. Rakastan piipahtaa Tampereella aina kun voin, ja pääsiäisenä vietimme siellä koko lomamme. Koska ilma oli aivan keväinen, lähdimme tutkimaan kaupunkia turistin silmin. Tässä pieni siivu siitä yhden päivän seikkailustani.

Tampere-visiitti alkaa luontevasti Tammerkosken rannalta. Hämeensillalla voi ihastella kosken kuohuja ja legendaarisia patsaita - ne jaksoivat aina hauskuuttaa meitä lapsina. Arvannette miksi.

Hämeenkadulla on nykyisin onneksi muitakin ruokapaikkoja kuin 80-luvun suosikkipaikka, McDonalds. Tampereen Mäkkäri taisi olla peräti Suomen ensimmäinen McDonalds. Sinne tuli reissattua bussilla eli "linkulla" Koskista saakka. :) Eli Valkeakoskelta. Tämä olkoon samalla oppitunti paikallisesta kielenkäytöstä.

Tampereen Kauppahallista Hämeentielle (Mäkkärin naapuriin) on muuttanut Salad Bar, josta saa runsaita luomusalaattiannoksia ja smoothieita joka lähtöön. 

 

Ja aivan sen vierestä löytyy pieni kahvila, Tampereen Paahtimo, josta saa loistavaa paikallista paahtoa, Tammer Pehmeää.  Sitä piti tietenkin ottaa kupillinen.

Ihanaa, että Suomeen on syntynyt jälleen oma paahtimokulttuuri - kuten myös pienpanimokulttuuri, joka maailmallakin on ollut suuri trendi jo jonkin aikaa. Tykkään kokeilla pientuottajien juttuja ja kannatan kaikkea tällaista paikallista toimintaa. Mahtavaa, että ihmiset haluavat yrittää ja luoda omia juttujaan. Kannatetaan!

Tampereen keskusta on kaunis. Torin laidalla on toinen toistaan komeampia kivitaloja sekä kaunis Tampereen Teatteri. 

Katsokaapa vaikka tätäkin taloa, jossa Cotton-vaateliike sijaitsee. En ole aikaisemmin huomannutkaan, miten kauniit parvekkeet tässä talossa on! Niin kaunista, tulee aivan Pariisi mieleen. Tällä kertaa en ollut ostostuulella, mutta Cottonista löytyy merkkejä Tory Burchista J Brandiin ja Marc by Marc Jacobsiin. Hyviä löytöjä voi tehdä etenkin alennusmyyntien aikaan.

Toki Tampereelta löytyy myös uudempaa arkkitehtuuria, kuten kaukana kuvassa näkyvä 88-metriä korkea tornihotelli. Tornihotelli tulee olemaan Suomen korkein asuinrakennus. Manse on kuitenkin ehkä kaikkein tunnetuin teollisuuskaupunkina, Suomen Manchesterina, joten seuraavaksi niihin maisemiin.

Kehräsaaren kupeessa on Takon tehdas, nykyisin Metsä Board Tako. Aivan ydinkeskustassa voi siis edelleen aistia sitä vanhaa kunnon tehdastunnelmaa, jota monessa muussa kaupungissa ajetaan alas... Savut nousevat piipuista ja tunnelma on kuin... no, kuin Valkeakoskella ennen vanhaa, tehtaiden vielä pauhutessa.

Tehdasaluetta ympäröivä muuri on kuin pala Berliiniä, eikä sen viereinen baari 931 myöskään häviä Berliinille. Vain maisemat ovat eri, sillä näistä ikkunoista onkin järvimaisema suoraan kohti Ratinaa.

Ja koska Nääsvillessä ollaan, tarina on suorastaan pakko lopettaa parhaalla ja aidoimmalla mahdollisella tavalla - mustaanmakkaraan. Sitä joko rakastaa tai vihaa. Itse olen aina pitänyt mustamakkarasta - Tapolan on parasta. Onneksi tätäkin perinneherkkua löytää nykyään Helsingistäkin. Miten teille muuten uppoaa mustamakkara - oletteko maistaneet vai inhoatteko jo pelkkää ajatusta?

Tämä kojun teksti kertookin kaiken oleellisen, joten ei tässä muuta kun moro! Näkyy!

Marjo x

I like Tampere! As you can see in these pictures, it is an industrial city with surprisingly beautiful architecture. I say surprisingly, as some people might not think of Tampere's architecture at all when they think about the city. I spend quite a lot of time there as that's where my in-laws live. The centre is full of great, pretty stone buildings and increasingly full of cafes, shops and little places to eat as well. Kehräsaari area is more industrial, with the Tako factory as an example. And once in Tampere, you have to try the local delicacy, mustamakkara (black sausage). Trust me, you either love it or hate it. Needless to say, I love it!