Loman parhaat

Vaikka kesäloma on suurimmalla osalla meistä jo takanapäin, kannattaa yrittää pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista siitä rennosta ja hyvästä fiiliksestä, jonka onnistunut loma saa aikaan.

Yritin miettiä, mitkä asiat tekivät omasta kesälomastani onnistuneen. Toivon, että nämä asiat listaamalla kykenen ylläpitämään lomafiilistä edes hetken verran arjen keskellä.  

Loman TOP 5:
1. Se, kun unohtaa mikä viikonpäivä on
2.Viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa
3. Pukeutua normaalia rennommin
4. Nauttia lasillinen hyvää viiniä pitkällä lounaalla
5. Ei mustia silmänalusia (ne ovat täällä taas!)

Olisi kiva kuulla, mikä tekee sinun lomastasi onnistuneen?
Mahtavaa, että täälläkin on vihdoin lämmin. Nautitaan siitä. Miia

Yksi loma, kolme kohdetta

Tämän kesän lomamme koostui kolmesta kohteesta, joista kaksi sijaitsi Italiassa ja yksi Ranskassa. Täytyy sanoa, että kokonaisuus toimi mainiosti. Aluksi pelkäsin, että en pysty rentoutumaan, kun paikkaa vaihdetaan useasti, mutta pelkoni osoittautui täysin turhaksi.

Italian Piemonte, Ranskan Riviera ja Toscana erosivat toisistaan, joten välillä tuntuu kuin olisimme olleet kolmella erillisellä lomamatkalla. Piemonten maakunta oli näistä uusi tuttavuus ja ihastuin siihen ikihyviksi.

Alueella tehdään Italian parhaimmat punaviinit, ruoka oli todella hyvää ja matalasesongin vuoksi joka paikassa oli rauhallista. Piemonten alueella turismi painottuu syksyyn.

Olimme Piemontessa neljä yötä ja majoituimme Cascina Meriame -nimisessä majapaikassa. Majoitustoiminnan lisäksi paikkaa pyörittävällä pariskunnalla on myös viinitila.

Cascina Meriame kuvassa keskellä

Piemontesta suuntasimme kohti Ranskaa, tuttua Valbonnen kylää. Meillä oli siellä talo vuokrattuna aivan kylän keskustasta yhdessä Marjon perheen kanssa. 

Olipa mukava palata Valbonneen parin vuoden tauon jälkeen. Ymmärrän hyvin, miksi niin moni menettää sydämensä Rivieralle ja matkustaa sinne vuodesta toiseen. Jo loman aikana aloin haaveilla uudesta matkasta sinne, mutta tällä kertaa vain aikuisten kesken.

Ranskassa vietetyn viikon jälkeen oli taas aika suunnata kohti Italiaa. Loman pisin ajomatka osui tähän kohtaan, noin kuutisen tuntia. Matkaa väritti tytön yllättävä pahoinvointikohtaus (syy jäi epäselväksi), mutta onneksi nämä haasteet ajoittuivat vain viimeisille parille tunnille. Kuuden tunnin ajomatka, oksenteleva lapsi ja parituntinen ruokakaupan etsintä Toscanan päässä olivat yhdelle päivälle ehkä pikkuisen liikaa, mutta perillä tämä unohtui pian. Majapaikkamme Castello di Gabbiano oli upea, matkanteon väärti.

Älä välitä hyttysverkosta vaan keskity maisemaan

Summa summarum, kolme erilaista kohdetta sisältänyt lomamatka oli toimiva eikä estänyt tällaista stressierkkiäkään rentoutumasta. Oli mukavaa, että viikon ajan niin aikuisilla kuin lapsillakin oli ikäistään seuraa, mutta osan aikaa oli myös mukava olla ihan vaan omalla porukalla. Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä vaivattomammaksi matkanteko käy. Kovin pienten kanssa ei välttämättä ole mielekästä istua tuntikausia autossa.

Luvassa on vielä lisää postauksia matkalta, muun muassa molemmista Italian majapaikoistamme. Molemmat ansaitsevat sen.

Mukavaa elokuun ensimmäistä! Miia

Ihan lomalla

Italiassa ja Ranskassa oli juuri niin ihanaa (ja kuumaa!) kuin kuvitella saattaa. Olin suunnitellut tekeväni postauksia matkan päältä, mutta toisin kävi. Aikaa ei juurikaan tullut vietettyä päätelaitteilla vaan uima-altaalla ja hyvän ruoan äärellä. Instagramista löytyy pari otosta matkan ajalta.

Raporttia matkalta tulossa pian, kunhan saan koottua kuvat ja ajatukset järkevään kuosiin. Kuullaan pian! Miia

Muutto - ja remontti edessä

Hei kaikille ja suurkiitos Miialle blogin ylläpidosta sillä aikaa, kun itse möyrin yhden sun toisen muutoksen kourissa. Jopas on ollut kevät!

Olemme jo tovin aikaa olleet sitä mieltä, että nykyinen kolmiomme on käymässä meille auttamattoman pieneksi. Emme kuitenkaan ole onnistuneet löytämään hinta-laatusuhteeltaan juuri meille sopivaa asuntoa, vaikka olimme etsineet jo vuoden päivät.

Näissä tunnelmissa - ja uudessa töissä - olen sitten kiiruhtanut koko alkuvuoden. Kunnes sitten yllättäen löysimme juuri meille sopivan uuden kodin ---- nykyistä kotiamme vastapäätä! Uusi kotimme oli siis nököttänyt siinä suoraan silmiemme edessä kaikki nämä vuodet. Kätevää.

Uudessa kodissa meitä odottaa remontti kaikkine herkkuineen. Viimeksi 60-luvulla remontoitu asunto kaipaa yhtä sun toista päivitystä, ja ainoastaan kylppäri saa jäädä sellaiseksi kuin se on vuonna 2006 remontoitu.

Yritän pitää pääni kylmänä vaikka remontti seinien purkuineen hermostuttaa. En ole koskaan remontoinut yhtään mitään. Olen aika kätevä "isäntä" mitä tulee kaikenmaailman pikkuhommiin kuten pesukoneen korjaukseen, ruuvauksiin, huonekalujen kokoamiseen ja niin edelleen, mutta yhtään kotia en ole koskaan remontoinut lattiasta kattoon.

Yritin ensin itse - tämän jälkeen soitin arkkitehdin apuun. :)

Onneksi on olemassa ammattiapua, sillä muuten tästä ei kyllä tulisi yhtään mitään. Palkkasimme tutun arkkitehdin piirtämään pohjan uudelleen, ja hän myös auttaa materiaalivalinnoissa. Sähkömies on jo käynyt tiluksilla, ja lattiankorjaaja on tulossa. Myös keittiösuunnitelmakin on tilausta vaille valmis. Silti ajoittain iskee epätoivo ja tuskan hiki. Mitä tästä kaikesta tulee? Löytyykö muovimaton alta jotain yllättävää? Miten kauan tässä kaikessa menee? Onko parkettivalintamme juuri "se oikea"?

Kuva Kvänum

Millä tavalla yleensäkin ihmiset pystyvät tekemään päätöksiä kodin sisustamiseen liittyen?? Katsotteko te kuvia, onko teillä jokin "fiiliskansio" tai joku muu strategia, millä olette mahdollisesti omaa kotianne remontoineet? Kertokaa ja jakakaa!

Ja vielä hypoteettinen kysymys: kumman kalanruotoparketin näistä valitsisitte?

Kiitos avusta!

t. Marjo

Rapurallaa!

Viikonlopun teemavärinä oli punainen. Vietimme nimittäin rapujuhlia sekä perjantaina että lauantaina. Näillä molemmilla juhlilla on jo pitkät perinteet, mutta aiemmin ne eivät ole sentään osuneet samalle viikonlopulle.

Perjantaina söimme rapuja mieheni äidin luona. Olemme lähes vuosittain lasten syntymän jälkeen viettäneet rapujuhlia tällä porukalla ja esikoinen osaa jo odottaa rapuja innokkaana. Kuten varmaan arvaatte, nämä rapujuhlat olivat rauhalliset, joten toiset vastaavat samana viikonloppuna onnistuivat helposti.

Lauantaina lähdimme Turun saaristoon ystäväporukalla, jonka kanssa olemme tehneet vastaavan reissun vuosittain jo 15 vuoden ajan. Ihmeen pitkä aika ottaen huomioon, että olemme hädin tuskin kaksivitosia.

Sää suosi ja pöydät kannettiin ulos terassille. Vajaan parinkymmenen hengen joukko mahtui siihen mainiosti ja lopun tilan tarjosi sopu.

Näissä juhlissa laulettiin, kerrottiin hyviä juttuja ja laulettiin hiukan lisää. Onpa huikeaa omistaa näin upeita ystäviä!

Asukuvat jäivät viikonloppuna vähiin eikä mökkilookissa ole kovin paljoa nähtävääkään. Paitsi maisemat.

Viikonlopun voimalla jaksaa taas puurtaa hetken aikaa. Toivottavasti myös siellä on edessä hyvä viikko!
Miia

Ystävyyttä on...

Minulla on suuri ilo omistaa - täysin puoluettomasti - maailman parhaat ystävät! Kun elämässä tapahtuu hyvää tai huonoa, usein arkena (valitettavasti) taka-alalla pysyttelevä ystäväpiirini ilmestyy saman tien ilahduttamaan tai lohduttamaan.

Yksi rakkaimmista ystävistäni saapui viikonloppuna ilahduttamaan sekä minua että lapsia. Ystäväni on maailman iloisin ja hauskin ihminen, ja hän on myös poikamme kummitäti. Kävimme yhdessä brunssilla, jonka jälkeen ystäväni teki minulle kampauksen jos toisenkin. Mikä ihana nautinto maailman laiskimmalle hiusten laittajalle! Olen surkea tukan laittaja, ja osaan tehdä vain ponnarin tai perusletin, enkä sitäkään itselleni. En ole esimerkiksi koskaan osannut tehdä jatkolettiä. Nyt sitten yritän opetella, sillä olisi ihana joskus laittaa Tytön tukka muutenkin kuin ponnarille.

Rakas ystäväni on ollut elämässäni lapsuudestani saakka. Olemme laulaneet yhdessä, käyneet samoja kouluja, jakaneet ystäväpiirit ja joskus poikaystävätkin, ja muutinpa sitten lopulta hänen perässään  Lontooseenkin. Siellä jaoimme työpaikan ja huoneen - sekä sen ainoan avaimen! Voitte kuvitella, miten läheiseksi tuollaisessa symbioosissa ystävyys muokkaantuu.

Tänä keväänä saimme sitten ikävän shokin, kun ystäväni alkoi sairastaa rintasyöpää. Mutta ystäväni ollessa erilainen kuin kukaan tuntemani ihminen, tauti on jo melkein selätetty. Koskaan hän ei ole valittanut "kohtaloaan", ei tiuskinut, eikä ruikutellut. Sen sijaan hän on jaksanut nähdä ystäviä, kummilapsiaan, urheillakin. Ja laittaa hymyssä suin hiuksiani, kun omansa ovat pudonneet pois. Olen niin ylpeä siitä, että minulla on hänen kaltaisiaan ystäviä. Siinä vasta supernainen!

Kiitos ystävilleni siitä, että saan inspiroitua teistä joka päivä!

Marjo

Kesän paras ostos

Olen aivan varma, että palaan näihin kuviin haikein mielin talvella. Kesän suosikkiasuni, taustalla järvimaisema ja helteinen sää. Koen jo nyt eron tuskaa.

Ostin tämän pellavatunikan Valbonnen markkinoilta heinäkuussa, ja siitä lähtien olen kulkenut se päällä lähes yötä päivää. Hatun ostin samaisilta markkinoilta hassulta myyjältä, joka ei puhunut sanaakaan englantia eikä ranskaa - vain espanjaa. Onneksi saimme kaupat tehtyä hymyllä ja parilla yhteisellä sanalla. Viime viikonloppuna sain taas pukeutua tähän suosikkiasuuni mökillä, jonne suhautimme uimaan ja saunomaan Flow'n jälkimainingeissa.

Hui! Ukkonen lähestyy!

Siskoni sauna-freesi look.

Mikään ei muuten tunnu niin ihanalta kuin viilentävä vesi ja kunnon löylyt bileillan jälkeen! Myös rakas siskoni saapui miehensä kanssa juhlistamaan kesän "päättäjäisviikonloppua". Grillasimme ja nautimme pitkästä illallisesta vielä mukavan leudossa kesäillassa.

Innostuimme myös kuuntelemaan omia inhokkibiisejämme ja lopulta myös suosikkejamme aina klo kahteen asti yöllä. Rakastin aina lapsenakin pitää Levyraatia, ja tämä piirre ei näemmä tunnu lähtevän pois sitten millään. Miia tietää! :)

Harmi muuten, etten napsaissut yhtään kuvaa viikonloppuna taivaalla möllottäneestä superkuusta, joka valaisi yöllistä musiikkisessiotamme. Muistatko vielä tämän? Tässä illan parhaaksi äänestetty biisi!
 
Oletteko te jo viettäneet loppukesän juhlia kuten rapujuhlia? Meillä taitaa rapukekkerit jäädä vähiin tänä kesänä, mutta onneksi paljon muita juhlia on jo tiedossa loppukesän kunniaksi! Perjantaina vietämmekin sitten Miian synttäreitä...

Marjo :)

----
I'm a hundred percent sure that I will come back to these photos come winter. My favourite summer outfit, our summer cottage lake and hot weather... bliss.

I bought this linen tunic in Valbonne in July, as well as this hat. Both non-expensive but worth a million in this summer's hot weather. After Flow festivat last weekend, we went to our summer cottage for some swimming and sauna. I can't think of a better feeling than dipping in a lake and taking a long sauna after a night out!  

My sister was also there with her husband and dinner continued with a long music session until around 2 am. We played the worst and the best tunes mostly from the 90's. The tune of the night: Leila K Open Sesame. Remember that one?!

Ranskan loma, osa 2.

Koska Suomessa yhä edelleen rikotaan kesän virallisia lämpöennätyksiä, on mielestäni täysin luvallista palata vielä hetkeksi kesälomafiiliksiin ja lupaamaani Antibes/Valbonne -postaukseen. Tässä kohokohtiani ja vinkkini sekä Antibesin rannalta että pittoreskista Valbonnen kylästä.

1. Plage de la Garoupe / Plage Keller

Jokaisella Etelä-Ranskan lomallamme vietämme vähintään yhden päivän rannalla Antibesissa. Olemme havainneet, että eritoten Plage de la Garoupe soveltuu lasten rantapuuhiin erinomaisesti loivan hiekkarantansa ja sopivan viilentävän tuulensa ansiosta. Ranta avautuu kauniisti merelle, ja rannalla on hyvät palvelut - ihanasta Restaurant Le Cesarista puhumattakaan. Kävimme tuolla kerran illallisella W1-blogin Minnan kanssa, ja ilta ei olisi voinut olla hauskempi! Nyt lasten kanssa olimme lähinnä mehujäälinjalla... Ranta on aina täynnä, joten jos vierivieressä lokoilu ei innosta, samassa yhteydessä olevasta Plage Kelleristä voi varata itselleen oman aurinkotuolin. Mutta tee se ajoissa! Samana päivänä kesäaikaan on turha yrittää löytää vapaata tuolia.

Rannalla on aina paljon lapsia leikkimässä, joten omat vesilelut eivät ole välttämättömät. Aina nimittäin löytyy joku ihana isä/äiti/lapsi, joka mielellään lainaa omia veneitään/lapioitaan/hiekkalinnojaan niille jälleen kerran hiekkalelut kotiin unohtaneille perheille... Just saying. Naming no names! ;)

2. Juan les Pins ja leikkipuisto Parc de la Pinede 

Tämä leikkipuisto hipoo täydellisyyttä. En ole missään törmännyt näin ihanaan leikkipuistoon. Puistossa on sopivasti varjoa, ja sieltä on näkymät jopa merelle. Puistossa on myös karuselli ja autorata maksua vastaan, ja ikäkausittain merkittyjä kiipeilytelineitä pienimmistä isoimmille.

Itse Juan les Pins on Antibesiin verrattuna vilkkaampi ja railakkaampi. Ranta ei mielestäni yllä Antibesin rantojen tasolle, ja lomakaupungissa on jotenkin Kanariansaarilta 80-luvulla tutuksi tullutta tunnelmaa. Mutta hauska paikka joka tapauksessa, jos ei suhtaudu niin kriittisesti pieneen kitschiin.

Juan les Pins beach.

Ja koska lomakaupungissa ollaan, rantakaftaaniin pukeutuminen lounaalla on täysin sallittua! Eikö vain? Tässä oma kaftaanini Burberryltä. Unohdin ottaa tästä(kin) asusta yhtään kunnollista kuvaa koko lomani aikana, ja tässä ainoa mahdollinen asukuva rantapäivältä! Pahoittelen näitä asukuvien puutetta, olin todellisessa lomamoodissa...

Valbonne street magic.

3. Valbonnen kylä

Valbonne on paikallisista kaupungeista ehdoton suosikkimme. Turisteja on, mutta ei kovin paljoa, ja paikallista elämää on tarjolla runsaasti. Vain kerran olemme kylällä törmänneet suomalaiseen perheeseen. Ruotsalaisia ja norjalaisia vakikävijöitä Valbonnesta kyllä löytyy.

Cheese lovers' paradise!

Suosikkijuustokauppamme on kuvassakin näkyvä "365 fromages". On ihanaa käväistä läheisessä viinikaupassa "La cave de Mary", valita sieltä haluamansa pullo omistajan opastuksella, ja kävellä juustoputiikkiin valitsemaan viiniin sopivat juustot. Aina avulias omistaja Eric tietää järisyttävän paljon juustojen, ruoan ja viinien yhdistämisestä, ja hänen tietotaitoaan kannattaa hyödyntää niin paljon kuin mahdollista!

Philipponnat samppanjan kanssa maistuivat juustot.

Viimeksi esimerkiksi opin, että kuplivan samppanjan kanssa sopivat hyvin kovat, suolaiset juustot, mutta esimerkiksi kuivaa ja hapokasta Montrachet-viiniä ei kannata nauttia kovien juustojen kanssa. Montrachet'n kanssa maistuvat pehmeät homejuustot.

Valbonnen marokkolainen ravintola.

Valbonnen tunnetuin tavaramerkki on romanttisen kaunis aukio ravintoloineen. Kylä tunnetaan myös perjantaimarkkinoistaan, joista löytää paikallista osaamista pistousta laventelituotteisiin, leipiin ja vaatteisiin.

Keskusaukion ympärillä on ravintoloita sekä epävirallinen lasten puuhamaa. Iltaisin aukiolla nimittäin kokoontuvat perheet lapsineen, ja lapset juoksentelevat aukiolla lelu- ja ilmapallomyyjien viihdyttäminä. Itse en vielä uskaltanut päästää lapsiani kirmailemaan villeinä ympäri kyliä, joten valitsimme suosiolla illallispaikkamme kauempaa aukion vilinästä. Ensi vuonna sitten - ehkä.

Helteistä keskiviikkoa, Marjo :)

These are some of my highlights from our holiday in the South of France. Firstly, the Garoupe beach in Antibes. Perfect with young children as it has soft waves and a nice, cooling wind at most times. It gets very, very packed in the peak season so if you are not too keen on sitting shoulder to shoulder with strangers, there is a lovely private beach adjoined called Plage Keller. At Keller, you can book a sun bed to make your beach day even more comfortable, but make sure to book in advance. In a town just next to Antibes is Juan les Pins where I'd recommed the perfect playground for children of all ages. The playground is huge and it's called Parc de la Pinede. For grown-ups there is a seaview and lots of shade to cool off.

The other must-see in the French Riviera is Valbonne. Valbonne must be our favourite town in the whole region! It caters well for foodies and children, and it is an extremely pretty but still happening town. Our favourite shops are the "365 fromages" cheese shop and the lovely "La Cave de Mary" wine shop. Make sure to pick the owners' brains for combining cheese and wine - they seem to know everything!

Loma Kreikassa vol 2.: Santorini

Kivaa, että myös Marjo on palaillut lomalta blogiin. Tervetuloa! Lupasin tehdä oman postauksen toisesta lomakohteestamme Santorinista, joten tässähän se, olkaa hyvä.

Olen haaveillut saarelle pääsystä jo lapsena ja vihdoinkin pääsin sinne. Saari on todella kaunis, mutta samalla todettakoon, että turismin määrä on siellä jotain ihan muuta kuin perinteisillä Kreikan lomasaarilla, Naxoksesta puhumattakaan. Erityisen paljon oli turisteja Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta.

Red baech (Edit. beach)

Olimme varanneet hotellin tai ennemminkin asunnon saaren pääkaupungista Firasta ja tarkoituksemme oli viettää lähinnä kaupunkilomaa. Paino sanalla tarkoitus, sillä perille päästyämme meitä odotti pettymys. Huoneisto ei ollut sellainen kuin kuvien perusteella olisi voinut olettaa. Mitään luksusta emme todellakaan odottaneet, mutta olisi ollut kiva, jos kuolleet ötökät ja hämähäkin seitit olisi edes siivottu ennen saapumista. Koska tarkastan aina ensimmäisenä sängyt (olen ludekammoinen - myönnetään!), havaitsin myös, että vuodevaatteet olivat likaiset ja parisängyn patja täysin homeessa. Lisäksi kylpyhuone oli niin pieni, että suihku oli wc-istuimen päällä. Kauhean kätevää nelihenkiselle perheelle. Tässä vaiheessa soitimme omistajan paikalle ja kerroimme, että emme aio jäädä hotelliin emmekä myöskään aio maksaa mitään tästä käynnistämme. Ongelmana oli enää, että meidän piti löytää uusi majapaikka tunnissa. Varaussivustot näyttivät, että saaren majoituspaikoista noin 93 prosenttia oli täyteen varattu. Kyseessä ei siis ollut mikään helppo rasti vielä, kun wlan-yhteyskään ei hotellilla toiminut. Loppujen lopuksi majoituspaikka löytyi toiselta puolelta saarta ja suuntasimme auton nokan kohti Perivolosta. Alkupettymyksestä toivuttuani majapaikka osoittautui varsin kohtuulliseksi. Lapset olivat innoissaan uima-altaasta ja me pääsimme illallistamaan niin Oiaan kuin Firaankin, kuten ennen lomaa oli suunniteltu.

Päivisin kiertelimme saarta ja nautimme kauniista maisemista. En tiennyt etukäteen, että Santorinin saarella on yli kolmekymmentä viinitilaa, mutta nyt olen tässäkin asiassa viisaampi. Kävimme tutustumassa niistä yhteen, Boutarin viinitilaan. Saaren viiniviljelmien erikoisuutena on, ettei niitä kastella lainkaan. Lajikkeet on siis kehitetty selviytymään hyvin pienellä vesimäärällä. Joskin täytyy myös kertoa, että saaren ilmasto on erikoisen kostea ja se eroaa tältä osin muista saarista.

Saaren eteläosa kuvattuna antiikin Thiran korkeuksista

Oia oli kaunis, mutta auringonlaskua katsomaan vaeltaneiden määrä oli aivan älytön. Olimme saaneet nauttia Naxoksella joka ilta todella kauniista auringonlaskuista, joten jätimme sen täällä suosiolla innokkaammille. 

Huomaa kuvassa näkyvä morsiuspari.

Asu aiemmasta postauksesta tuttu.

Santorinin matkasta haaveileville sanoisin, että mikäli mielii saada hyvän hotellin edes kohtuullisella hinnalla, on syytä olla liikkeellä todella hyvissä ajoin. Ainakin silloin, jos matkustaa saarelle heinä-elokuussa. Me varasimme matkamme vasta toukokuussa jolloin jäljellä ei enää ollut niitä parhaita huoneita tai huonehinnat olivat 1500 euroa/yö. Vähän liikaa meidän matkabudjetille. ;)

Hiukset ovat parhaimmillaan kostean alkuillan jälkeen.

Kokonaisuudessaan pidin saaresta, mutta koen, ettei se ole paikka, jonne haluaisin välttämättä uudestaan. Mielestäni saaren majoitus- ja ravintolahinnat ovat ylihintaisia tasoonsa nähden. Jos kuitenkin jostain syystä matkaisin sinne uudestaan, jättäisin lapset kotiin ja varaisin laadukkaan hotellihuoneen kalderan reunalta. Luulen, että saari näyttäisi parhaat puolensa aikuisten matkalla, jossa olisi aikaa istua ravintoloissa ja kierrellä kauppoja ja gallerioita. Ajankohdaksi valitsisin toukokuun heinäkuun sijasta.

Tänään on viimeinen lomapäiväni, joten siitä täytyy nauttia täysin siemauksin. Toisaalta palaan töiden pariin levänneenä ja innokkaana. Ensimmäinen "työviikkoni" on myös sopivan lyhyt. Joko sinulla on loma ohi vai onko se kenties vasta edessä?
Miia