Viikonlopun parhaat

Takana on aivan huippu viikonloppu eivätkä mustat silmänaluset haittaa tänä maanantaina laisinkaan. Ai miksikö viikonloppu oli niin huippu?

1. Vuoden parhaat bileet

Lauantaina juhlimme vuoden parhaimmissa bileissä rakasta blogitoveriani ja pitkäaikaisinta ystävääni. Marjo täytti vuosia. Pyöreitä sellaisia. Grattis!

2. Lapsivapaa viikonloppu
Perheen pienimmät suuntasivat (riemusta kiljuen) kälyn hoiviin ja me vanhemmat vietimme (riemusta kiljuen) viikonlopun kahdestaan. Edellisestä olikin liian pitkä aika. Suuntasimme aamusta keskustaan. Kahvittelimme Eirassa, kävimme Kiasmassa ja rentouduimme hotelli Lilla Robertsissa, josta olimme ottaneet huoneen.

3. Joulukauden avaus
Sunnuntaina Helsingissä vietettiin joulukadun avajaisia ja tämän jälkeen on täysin luvallista, jopa toivottavaa, alkaa fiilistellä joulua. Valo tuleekin tarpeeseen tässä kohtaa marraskuuta.

Viime joululta, ei viikonlopun satoa.

Mahtava viikonloppu! Ei siis ihme, että viikko on alkanut kevein askelin. Oliko teillä mukava viikonloppu? Joko pikkujoulusesonki on pyörähtänyt käyntiin?
Miia

Yllätys myös itselleni

Mennä ihastuin uuteen tuoksuun. Tuoksuun, joka ei ole mitään, mistä yleensä tykkään. Tästä Chloen uutuustuoksusta kuitenkin tykkään. Hirmuisesti.

Tuoksu on yksinkertaisesti nimeltään Chloe ja sen ensimmäinen versio on julkaistu jo 2008. Tänä vuonna tuoksusta on tullut päivitetty versio, joka päätyi ilostuttamaan omaa ja (ihan) varmasti kaikkien kanssaeläjienkin elämää.

Aina välillä on hyvä yllättää myös itsensä ja mennä ns. boksin ulkopuolelle. Pätee vähän joka asiassa.
Suosittelen kokeilemaan. Miia

What women want?

Käsi ylös, kuinka moni on joskus kokenut syyllisyyttä syömisestä? Minä olen, ja ennen kaikkea syyllisyyttä itselleni aiheuttaa karkki. Olen sille hiukan perso, mutta koen, että ei pitäisi olla. Ei saisi sortua herkkuihin kuin korkeintaan kerran viikossa eikä mielellään silloinkaan. Pitäisi osata olla kurinalaisempi.

Samaan aikaan hedonisti minussa ajattelee, että miksi pitäisi olla kurinalainen. Miksen voisi vain nauttia elämästä? Taloustutkimus on selvittänyt Pandan toimesta, että 46 prosenttia naisista potee syyllisyyttä arjen ruoka- ja juomavalinnoistaan. Naisilla tämä itseruoskinta on huomattavasti miehiä yleisempää. Ei varmasti tule yllätyksenä yhdellekään naiselle. Silti tämä fakta häiritsee minua suunnattomasti enkä malta olla pohtimatta, onko nykyisillä ulkonäkövaatimuksilla tähän vaikutusta, ja kuinka paljon.

Kävin keskustelemassa aiheesta muutaman muun bloggarin kanssa Pandan järjestämässä tilaisuudessa, jossa aiheesta alusti psykologi, FT Annamari Heikkilä. Hän korosti, että parempi olisi karistaa syyllisyydentunne harteiltaan ja nauttia siitä, mitä suuhunsa laittaa. Nimittäin nämä epämiellyttävät syyllisyydentunteet ajavat meitä helposti syömään enemmän kuin olimme edes ajatelleet. Noidankehä on valmis.

Asetin itselleni tavoitteeksi, että opettelen nauttimaan arkena myös herkuista, jos niitä päädyn suuhuni laittamaan. Sen vastapainona pidän jatkossakin huolta siitä, että kokonaisuus säilyy (edes kohtuullisesti) tasapainossa. Samalla pyrin myös luopumaan muista itse kehittelemistäni murheista, kuten liian vähän liikuntaa, töissä pitäisi pystyä vielä parempaan, pitäisi olla parempi äiti ja niin edelleen. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii tsemppiä, sillä olen tässä lajissa varsin hyvä.

Olisi todella kiva kuulla, mitkä asiat sinulle aiheuttavat syyllisyydentunteita vai osaatko suhtautua asioihin rennosti, eikä tällaisia tuntemuksia synny? Vinkkejä "vapautumisesta" saa jakaa kaikkien meidän itseruoskijoiden iloksi. Nautinnollista keskiviikkoa itse kullekin, Miia

Yhteistyössä Pandan kanssa

Loman parhaat

Vaikka kesäloma on suurimmalla osalla meistä jo takanapäin, kannattaa yrittää pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista siitä rennosta ja hyvästä fiiliksestä, jonka onnistunut loma saa aikaan.

Yritin miettiä, mitkä asiat tekivät omasta kesälomastani onnistuneen. Toivon, että nämä asiat listaamalla kykenen ylläpitämään lomafiilistä edes hetken verran arjen keskellä.  

Loman TOP 5:
1. Se, kun unohtaa mikä viikonpäivä on
2.Viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa
3. Pukeutua normaalia rennommin
4. Nauttia lasillinen hyvää viiniä pitkällä lounaalla
5. Ei mustia silmänalusia (ne ovat täällä taas!)

Olisi kiva kuulla, mikä tekee sinun lomastasi onnistuneen?
Mahtavaa, että täälläkin on vihdoin lämmin. Nautitaan siitä. Miia

Me olemme, te olette?

Olemme monesti miettineet, keitä lukijamme oikein ovat. Helsinki Chiciin saa kommentoida anonyymina, sillä meidän mielestämme on hyvä, että ihmiset saavat jättää kommenttinsa ilman rekisteröitymispakkoa. Samalla kuitenkin haluaisimme tietää, millaisia ihmisiä siellä kotisohvalla, työpöydän ääressä, bussissa tai metrossa blogiamme lukee.

Kuten moni jo tietääkin, me olemme kolmekymppisiä kahden lapsen äitejä. Olemme kotoisin samasta pikkukaupungista ja olemme käyneet saman yläasteen ja lukion. Olemme tunteneet toisemme yli 30 vuotta ja olleet läheisiä ystäviäkin jo 25 vuotta.

Olemme aina pitäneet vaatteista ja lukeneet ahkerasti muotilehtiä.Yläasteella meille naurettiin, kun halusimme pukeutua leveälahkeisiin farkkuihin niin kuin "maailmalla" pukeuduttiin. Se ei haitannut, oli hienoa olla erilainen ja "trendikäs".

Tuolloin, aikana ennen nettiä, bongasimme erilaisia tyylejä televisiosarjoista kuten Beverly Hills 90210:sta ja MTV:ltä eli Music TV:ltä, silloin kun se vielä oli oikeasti musiikkikanava. ;) Rakastimme New Kids on the Blockia ja ihailimme poikia, jotka osasivat tanssia. 90-luvun alussa tämä ei ollut tapana, etenkään pikkukaupungissa... Opettelimme tanssimuuveja Madonnan videoilta ja ostimme Seppälästä mahdollisimman samanlaisia vaatteita, kuin mitä näimme musavideoilla.

Yliopistoiässä tiemme erkanivat (onneksi vain fyysisesti), kun Marjo muutti opiskelemaan teatteria Lontooseen ja Miia lähti tavoittelemaan valtiotieteilijän uraa Turkuun. Maailma meni menojaan kunnes monen mutkan kautta päädyimme taas samaan ihanaan kotikaupunkiin, Helsinkiin. Nyt asumme Helsingissä vain pieni merenpläntti välissämme.

Niin sitä elämä vaan on mennyt, että ystävyytemme on säilynyt kaikki nämä vuodet, ja nyt jaamme jopa bloginkin.

Kuva viime kesältä. Olisipa jo lämmin!

Instagram -otos #Brondasta

Mutta mikä on teidän tarinanne? Minkä ikäisiä olette, missä asutte, mitä teette työksenne, mitä opiskelette? Mitä blogeja luette ja mistä haluaisitte kuulla meidän kirjoittavan?

Nyt on siis teidän vuoronne! Kiitos kaikille jo etukäteen vastauksistanne, olisi hienoa oppia tuntemaan teidät paremmin.

Marjo ja Miia

COYA - Lontoon Pastor?

Kävimme Lontoossa testaamassa "uusia" ravintoloita oikein olan takaa. Joka päivä kävimme jossain itsellemme uudessa paikassa lounaalla ja illallisella, mikä on muutenkin suosikkitapani viettää aikaa matkoilla. Tie sydämeeni käy todellakin vatsan kautta.

Perjantai-iltana testasimme ravintola Coyan. Coya ammentaa nyt niin trendikkäästä perulaisesta ruokakulttuurista, ja on muutenkin samoilla linjoilla muun muassa helsinkiläisen Pastorin kanssa. Pastoriin verrattuna Coya on jopa vieläkin meluisampi tapaus, joten herkkäkorvaiselle ja romanttiseen korviin kuiskutteluun se ei oikein sovi. ;) Pitää olla valmis siihen, että myös viereisessä pöydässä teräväkorvaiset voivat kuulla oman keskustelusi - mikä suomeksi puhuttaessa ei onneksi ole kovinkaan suuri ongelma. Vieressämme istui kaksi norjalaista miestä ja heidän tilanteensa ei ollut niin mairitteleva - me kun ymmärsimme ainakin osan heidän keskusteluistaan. Ja mikä hassuinta, heidän vieressään istui ruotsalaisia! Totesimme Miian kanssa, että onpa hienoa olla suomalainen skandiporukassa, missä kaikki ymmärtävät kaikkia muita paitsi meitä. Suomalaisista tulisi hyviä vakoojia

Coyan ruokalista oli valtava. Muun muassa erilaisia cevichsejä oli vaikka mitä variaatioita. Koska lista oli niin runsas, en oikein edes muista, mitä valitsimme... Myös drinkkilista oli kattava, ja viinin sijaan nautimmekin koko ruokailun alusta loppuun drinkkejä. Coya oli Gaijinin ja Farangin vakioystävälle ehkä vähän liian samantapainen, eivätkä suomalaiset ravintolat ainakaan häviä Coyalle missään. Kumpikaan meistä ollut aivan myyty. Myös hintataso suomalaisiin vastaaviin ravintoloihin nähden oli aika suolainen. Kahdelta illalliseen drinkkeineen meni noin kaksisataa puntaa. Viime vuonna muun muassa fantastinen Zuma oli edullisempi - ja myös siellä drinkit olivat ykkösluokkaa.

Coyasta suuntasimme pubiin, jossa Lontoon-vuosieni kämppis, rakas ystäväni Christine oli viettämässä iltaa. Olimme Christinen kanssa vuosituhannen alussa samassa työpaikassa ja jaoimme yhteisen asunnon. Itse asiassa minä rekrytoin Christinen aikoinaan työkaverikseni. ;) Siitä lähtien olemme pitäneet yhteyttä ja sama sävel löytyy aina heti, vaikkemme olisi kuukausiin nähneetkään.

Huomasin muuten tämänkertaisella reissulla, että vaikka rakastan Lontoosta, en ehkä haluaisi asua siellä juuri nyt, pienten lasten kanssa. Metrossa on lähes mahdotonta liikkua rattaiden kanssa eikä busseissakaan juuri lasten menopelejä näy. "Tubeasemilla" ei välttämättä ole edes hissejä rattaita tai pyörätuoleja varten. Siinä sitä sitten pyörittäisiin, omalla asuinalueella päivät pitkät. Parasta olisi asua hyvällä alueella, jossa olisi paljon kahviloita ja muuta tekemistä kävelyetäisyydellä. Jos asuisi kauempana, pikkulasten kanssa pääsisi huonolla säkällä liikkumaan vasta sitten, kun he itse kävelevät kulkuvälineisiin. Tai omalla autolla - joka ei sekään Lontoossa ole maailman sujuvin tapa liikkua. Täytyy siis todeta, että olen onnellinen Helsingissä, juuri nyt! Kiitos Helsingille siitä, että julkinen liikenne ja kaupungin infrastruktuuri on täällä tehty niin helpoksi - vauvasta vaariin.

Marjo :)

Uuteen nousuun!

Uusi vuosi on tuonut tullessaan yhtä sun toista uutta ja jännittävää! Olen ollut poissa blogilinjoilta kuukauden päivät, sillä työelämäni sai yllättäen varsin mielenkiintoisen käänteen kun vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa.

Kaikki työpaikkaa joskus vaihtaneet tietävät, miten vaativa prosessi se on. Vanhan paikan jättäminen taakseen on varsinkin useita vuosia samassa paikassa työskenneelle henkisestikin raskas kokemus - se on ikäänkuin erään suhteen loppu, lähes eroon verrattava tilanne. Varsinkin oma tilanteeni oli siinä mielessä erikoinen, että minulla oli ihana työpaikka, mahtavat työkaverit, mielenkiintoisia projekteja... Olin kuitenkin ollut samassa paikassa jo yli kuusi vuotta, ja kun uusi, vähän erilainen työtarjous sattui kohdalleni, päätin ottaa hypyn tuntemattomaan ja uskaltaa! Nyt sitä sitten harjoitellaan uuden työpaikan tapoja ja meininkiä ja lähiviikkoina pääsen varmasti kiinni uuden työni syövereihin. Jännittävää ja haastavaa!

Tammikuuhun kuuluvat luonnollisesti myös muut isot päätökset. Olen päättänyt, että tänä vuonna panostan itseeni muillakin elämän osa-alueilla. Tässä seitsemän (ainakin toistaiseksi voimassa olevaa) päätöstäni:

1. Liikunta: Aion liittyä jonnekin salille ja mahdollisesti tavata personal traineria silloin tällöin. Tarvitsen jonkun puskemaan minua liikkeelle, en tee sitä vapaaehtoisesti tarpeeksi usein. Valitettavasti. Onko teillä muuten vinkkejä hyvistä PT:stä Helsingissä?

2. Lapset: Olen luvannut lapsille, että menemme taas Ranskaan kesällä. It's a deal! :)

3. Työ: Keskityn työssäni olennaiseen ja järjestän aikani paremmin kuin ennen.

4. Mieheni: Vietämme enemmän yhteistä aikaa ihan kahden kesken. Teemme kenties pari pidennettyä viikonloppumatkaa. Can't wait...

5. Terveys: Käyn tsekkaamassa veriarvoni ja muutkin tärkeät asiat lääkärillä ja hammaslääkärillä. Nämä asiat jäävät aina roikkumaan. Jätän usein omat terveysasiani hoitamatta, kun lasten terveys tulee etusijalle.

6. Ostokset: Miia kehui minua viimeaikaisessa postauksessaan siitä, etten koskaan tee ylilyöntejä vaatteiden suhteen. Se oli kauniisti sanottu. Yritän kuitenkin olla vieläkin tarkempi ostosteni suhteen: vähemmän mutta parempaa. Se on jo vuosia ollut mottoni, ja olen päättänyt pitää siitä kiinni.

7. Pyöreät juhlinnat: Täytän tänä vuonna 40! Sitä varten buukkaan DJ:t, ostan uuden mekon ja juhlin aamuun asti kaikkien näiden vuosieni kunniaksi, kaikkien elämäni ihmisten rinnalla! Olen ylpeä vuosistani, ja olen päättänyt osoittaa kiitollisuutta kaikille, joiden ansiosta olen tähän pisteeseen päässyt. Marraskuussa juhlitaan!

Toivottavasti teillä on uusi vuosi käynnistynyt hyvin ja lupauksetkin ovat vielä pitäneet? Iloa, onnea, ja terveyttä vuodelle 2015!

Marjo :)

Nyt on marraskuu ja minusta näkee sen

Huh huh, millaiset kelit! Marraskuu olisi kestämätön kuukausi, ellei silloin olisi yhden tärkeän ihmisen syntymäpäivä, orastava pikkujoulukausi, glögikauden aloitus ja mitä näitä nyt on.

Minulla oli yksi päivä päälläni hiukan kokeiluluontoinen asu, jonka keskeisinä osasina olivat housuhame ja saappaat. Olalla keikkui Falabella. Itselleni tuli hiukan 70 -lukulaiset vibat.

Housuhame Lindex, neule H&M, laukku Stella McCartney, kengät Sergio Rossi

Marraskuussa itseään pitää piristää kaikin mahdollisin keinoin. Pienen hetken kestänyt after work keskellä viikkoa on yksi testattu keino. Toimi!

Mikä on sinun keinosi selvitä läpi marraskuun? Mukavaa viikonloppua tyypit!
Miia

Sopivan rentoa viikonlopulle

Viikonloppuna tulee päälle valittua aina mahdollisimman mukavia vaatteita ja vain harvoin käytän korollisia kenkiä. Tässä asussa tein poikkeuksen viimeiseen. Rentoudesta en tinkinyt.

Takki In Wear, neule ja farkut H&M, huivi Marc by Marc Jacobs, kengät Rils ja laukku D&G

Asussa ei sinänsä ollut mitään sen ihmeellisempää, mutta mukava siinä oli käydä lounaalla. Voisiko muuten luonnonvalo enää masentavampi tai julmempi olla? Kaikki ihmiset näyttivät kalpean harmailta - minä mukaan lukien. Eikä syynä ollut railakas lauantai-ilta.

Kaatuuko?

Taas on viikonloppu. Nauttikaa siitä!
Miia

Suosikkeja matkan varrelta

Blogimme viralliset 1 -vuotissynttärit ovat pian käsillä. Sen kunniaksi tulossa pieni arvonta loppuviikosta, joten pysy kuulolla.

Merkkipäivän kunniaksi innostuin selaamaan asukuvia läpi, jotta voisin julkaista suosikkiasujani matkan varrelta. Alkuun otimme molemmat paljon peilin kautta kuvia. Viime keväänä aloimme kuvaamaan toinen toisiamme aina tilaisuuden tullen. Kuvanlaatu on parantunut tätä myöten suuresti.

Suosikkiasujeni yhdistävänä tekijänä näyttävät olevan ainakin musta nahkatakki ja tummansininen huivi.

Alkuun tuli otettua TODELLA vähän asukuvia, mutta tilanne on korjaantunut hiljalleen. Asukuvat taitavat olla teidän suosikkeja, joten siinäkin mielessä niitä on syytä saada eetteriin tasaiseen tahtiin. Ujoudestakin olen päässyt lähes eroon, vaikka kyllä minua edelleenkin kuvien ottaminen hiukan "nolottaa".

Syksy on todellakin saapunut. Tänään olin liikenteessä vielä ilman sukkia, mutta tämä taisi olla viimeinen kerta tänä vuonna. Nyt lähden kaivelemaan nilkkureita ja neuleita kaapin perukoilta.
Miia

Ihan kuin olisi kiire

Tänään päälläni oli varsin konservatiivinen klassinen työasu. Minulla tulee usein tällaisessa perusasussa tunne, että jotain puuttuu. Mistä lie johtuu?

Mekko InWear, jakku Zara, huivi Filippa K ja kengät Unisa

Kuvan InWearin mekko on se samainen, jonka esittelin viime maaliskuussa tässä postauksessa. Siitä tuli todella mieluisa pienellä tuunauksella ja se onkin todellinen kiireisten aamujen pelastaja.

Taas on viikko puolivälissä. Loppuviikon aikana singahtelen niin Tallinnaan, Turkuun kuin Turun saaristoon. Viikonloppuna on kahdet rapujuhlat juhlittavana. Ei paha.

Ei muuta kuin mukavaa ja työntäyteistä (?) keskiviikkoa! Miia

Yksin kotona

Enhän minä oikeasti ole ollut viikonloppua yksin vaan lasten kanssa. Ainoana aikuisena kylläkin. Saimme joskus keväällä toiveen  kotipostauksista ja niinpä kotona vietetyn (siivous)viikonlopun päätteeksi onkin hyvä toteuttaa tämä toive. Kuvien avulla voin samalla kertoa viikonlopun highlightit. Heh.

Lauantaina intouduin kokkaamaan lapsille ja itselleni pitkähkön illallisen. Alkuruoaksi söimme kevätrullia (ohje ah-niin-loistavasta Safkaa maanantaista sunnuntaihin -kirjasta), naudanlihawokkia ja jälkiruoaksi suklaamoussea esikoisen toiveesta.

Luomunaudanliha oli mielettömän hyvää!

Siivoilin hissukseen pitkin viikonloppua ja intouduin tänään sisustamaan makuuhuonetta vaihtamalla uudet taulut sängyn yläpuolella olevalle tauluhyllylle.

Kauppareissulta mukaan tarttui hortensioita ja ehkä jotain muutakin pientä. Ai mikä ostolakko? 

Sopivat niin kivasti yhteen. Fashion loves Art.

Myös kirjahyllyn kimpussa puuhastelin viikonloppuna. Lähinnä laittelin uusia kirjahankintoja omille paikoilleen. Mielestäni kirjoilla on oltava omanlaisensa järjestys hyllyssä ja ne voi lajitella hyllyyn vaikkapa aakkosjärjestyksessä, teemoittain tai väreittäin. Meillä käytössä on romaanien kohdalla jälkimmäinen, kuten huomata saattaa.

Mikä on sinun tapasi järjestää kirjat hyllyyn vai onko se aivan yksi lysti?

Viikonloppu on ollut todella rentouttava ja olen enemmän kuin valmis uuteen työviikkoon (sekä aikuisseuraan).  Toivottavasti myös sinä!
Miia

Aina on syytä juhlaan

Synttäreitä on juhlittava, vaikka ikävuosien määrä ei varsinaisesti ilahduta. Koska vanheneminen on kuitenkin väistämätöntä, asiaa ei parane jäädä murehtimaan vaan ottaa ilo irti. Aina on hyvä syy juhlia!

Tapasimme ystävien kanssa alkuillasta Mattolaiturilla. Sieltä jatkoimme illalliselle Brondaan, jossa kävin vasta nyt ensimmäistä (!) kertaa. Palaan loppuiltaan vielä omassa postauksessa, sillä mielestäni paikka ja illan tunnelma ansaitsevat sen. Jos tarkkoja ollaan, jatkoimme Brondasta vielä Liberty or deathiin. Paikan palvelu hakee vertaistaan.

Päätin jo hyvissä ajoin, että laitan pitkästä aikaa päälleni DvF:n kietaisumekon. Olipas sitä ikävä!

Asustin mekon mintunvihreällä laukulla, mustilla sandaaleilla ja nappasin mukaani myös nahkatakin. Sille olikin illalla käyttöä.

Mekko Dvf, laukku Loeffler Randall, sandaalit Tiger of Sweden, nahkatakki Asos

Mattolaiturilla nautimme skumppaa eikä edes pieni sadekuuro menoa hidastanut. Kiitos ystävät, te teette vanhenemisesta mukavaa!

Skål uudelle viikolle! Miia