Pojilta lainattua

Minulla on tapana valita aina uuden sesongin alkaessa jokin avainvaate- tai asuste, jolla päivitän vaatekaappini ajankohtaisemmaksi. En välttämättä kulje niinkään trendien aallon harjalla, vaan mieluummin takavasemmalla seurailen, olisiko uudessa sesongissa jotain, mikä parhaiten täydentäisi jo olemassa olevaa vaatekaappiani ja freesaisi yleistä ilmettä. 

Tänä syksynä olen ihastunut mataliin kenkiin - sellaisiin miehiltä lainattuihin. Löysin nämä patent-derbyt Vagabondilta, ja hankinnassa makutuomarina toimi se kaikkein kriittisin, eli oma esikoiseni. Tyttö antoi hyväksyntänsä lähinnän ihanan kiillon takia, ja äitihän meni ja osti. :) Nyt olen sitten aivan rakastunut näihin kenkiini, ja nehän käyvät melkein kumppareista kosteutta kestävän pintansa johdosta.

Näissä uusissa popoissa marssin sitten läpi harmaan Helsingin tapaamaan blogiystäväämme Private Blendin Mikkoa Vanhan Kauppahallin Story-ravintolaan. Emme olleet kumpikaan vielä (yllätys kummallekin!) käyneet tässä etenkin some:ssa suuren suosion saavuttaneessa ravintolassa. 

Storyssa on lounaalla pari vaihtoehtoa, joista toinen on kotikeittiölounas, perinteisin menoin. Olen perso ravintoloiden kotiruoalle, joten luonnollisesti valintani oli silakkalaatikko. Mikko valitsi Black Angus -fileetä tomaattikastikkeessa. Silakkalaatikkoni oli varsin onnistunut tapaus herkullisine mummonkurkkuineen. Olisin kyllä voinut syödä sitä vähän isommankin annoksen! (vink vink)

Mikolla oli jälleen kerran aivan ihana laukkuvalinta mukana - tällä kertaa punainen Lanvin. Pirteä väripilkku harmaassa syyssäässä. Nappasin kuvan niin vauhdilla, että valitettavasti Mikon pää jäi kuvan ulkopuolelle - sori Mikko! 

Tein muutenkin ekskursion Vanhassa Kauppahallissa, sillä en ole vielä poikennut siellä remontin jälkeen. Miksiköhän? Sieltähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista, kuten kauniita vihannestiskejä (rakastan kauniisti aseteltuja vihanneksia!) sekä näitä söpöjä, puisia nute-teepakkauksia. Ainakin Nougat myy näitä söpiksiä myös verkkkokaupassaan.  

Tallustelin lounaalta takaisin töihin ja päätin, että menen pian kauppahalliin oikein ajan kanssa penkomaan. Pian tallustelen viikonlopun viettoon! Tänään menemme Miian ja toisten puoliskojemme kanssa illallistamaan Umeshuun, ja siitä sitten Pepe Willbergin keikalle. Milloinkahan viimeksi kävin keikalla?! 

Hauskaa viikonloppua kaikille! t. Marjo

Testissä: ravintola Pastor

Testasin viime viikolla työlounaan merkeissä uutuuttaan hohtavan Pastor-ravintolan. Pastor avattiin näyttävin menoin parisen viikkoa sitten, ja olin innoissani saadessani mennä kokeilemaan jälleen uutta konseptia Helsingin ravintolakartalla. En oikeastaan tiennyt ravintolasta mitään muuta, kuin että siellä on saatavilla "perulaisia makuja". Ja että yksi sen omistajista on Mikko Leppilampi. Näillä näytöillä sitten varasimme palaverilounaan Pastoriin, ja tässä oma arvioni yhden kerran perusteella.

Lounaalla Pastorin menu on mukavan suppea. Kolmen ruokalalajin lounas maksaa kohtuulliset 28 €, ja tarjolla on myös kahden tai neljän ruokalajin lounaita. Valitsin alkuruoaksi grillattua perulaista parsaa ja 63° kananmunaa. Tämä 63-asteen lämpötilaan lämmitetty muna-juttu on tuttu Luomosta, jossa söin sitä ensimmäisen kerran. Pastorissa muna oli omalla lautasellani valitettavasti vähän levahtanut eikä niin kaunis, joten nappasin tämän kuvan naapurin nätimmältä lautaselta. Ihmettelin tuota "perulaista parsaa", sillä jaksan epäillä, että parsaa tuodaan Pastoriin Perusta saakka. Ehkä nimellä viitataankin parsan valmistustapaan - grillaukseen - joka sekin kuulostaa kyllä aika perusmeiningiltä. Mutta saivartelu sikseen, parsa oli todella maukasta juuri tuosta grillauksesta johtuen, mutta rehellisyyden nimissä kananmuna oli vähän mauton. Olisin ehkä kaivannut tähän jonkun "jujun", sillä tänällään annos oli kovin pohjoismaalainen, eikä mikään siinä viitannut erityisesti Peruun.

Pääruoaksi valitsin miso-marinoita lohta. Lohessa oli mukana chili-kastiketta sekä myös "paistinperunoita" ja kvinoaa. Kvinoasta on tullut suurta herkkuani, ja se olikin tässä annoksessa hyvää. Lohi olisi voinut olla vieläkin enemmän punainen sisältä, mutta lähes täydellinen koostumus oli tuollaisenakin. Olin kuitenkin vähän pettynyt chili-kastikkeeseen, sillä se ei ainakaan omassa suussani maistunut mitenkään erikoiselta eikä kovin mausteiselta. Tässäkin annoksessa jäin kaipaamaan sitä jotain "jujua", sillä jättääkseen pysyvän muistijäljen "arkisen" lohen täytyy olla jotenkin erikoinen tai erikoisen maukas. Pastorin lohi-annos oli ihan ok, muttei yltänyt esimerkiksi mökillä itse grillatun lohen tasolle. Harmi, sillä olisin toivonut enemmän.

Jälkiruokaa listalla oli kivasti vain yksi, joten valinnanvaikeutta ei ollut. Jälkkärinä nautimme Crema Batidan, joka on tummasuklaa-chilli-fondant. Suklaakakku oli herkullinen, mutten taaskaan maistanut yhtään chiliä?! Onkohan suussani jotain vikaa, kun kaikki luvatut maut eivät missään annoksessa tulleet esiin?

Uudehkot kenkäni pääsivät Pastoriin lounastamaan. Kengät Mangosta.

Tallustelin ulos Pastorista vähän ristiriitaisin fiiliksin. Ensimmäinen kokemukseni Pastorista ei ole loistava, muttei huonokaan. Pitää ehdottomasti käydä testaamassa vielä Pastorin illallismenu, sillä olen huomannut, että ravintolaa ei koskaan pidä arvioida vain pelkästään lounaan perusteella. Kävin esimerkiksi Gaijinissa aikoinaan ensimmäistä kertaa lounaalla heti sen avajaisten jälkeen, enkä ollut mitenkään vaikuttunut ruoan laadusta. Nyt Gaijin on yksi lempiravintoloitani.

ps. Pastorissa on myös brunssi viikonloppuisin. Ja mahtavan näköinen baari! Se pitää ehdottomasti korkata pian!

Hauskaa uutta viikkoa! Marjo

Last week I had a chance to test the brand new restaurant Pastor for lunch. I was looking forward to tasting the Peruvian-style dishes which we haven't had here in Helsinki before. For a starter I had the Peruvian asparagus and 63° egg, and the grilled asparagus was tasty. Unfortunately however, the egg was a bit tasteless. For a main I had the miso-marinated salmon, and the salmon was cooked to near-perfection. Nice and pink! However, here again (as with the starter), the dish was a bit lame. There was supposedly a chili-sauce accompanying the salmon, but I failed to taste it. The quinoa that came with the salmon was very good, as were the potatoes. For dessert we all tried the only dessert on the lunch menu, the dark chocolate and chili fondant. But there must be something wrong with my mouth, as again, I failed to notice any traces of chilli in this dish! Very peculiar. So, in the end I walked out of the restaurant with mixed feelings. I didn't really get the "Peruvian" side of things and nothing stood out as particularly Peruvian. But nevertheless - I will definitely give Pastor another go! I've learned you should never judge a restaurant by its lunch menu alone. So I will be back! There's also a lovely looking bar, by the way, which I promise to try out soon.

Lempparilounaspaikka on poissa

Nimittäin Galleria Esplanadin Gran Delicato on lopettanut. Suuntasimme sinne Marjon kanssa innokkaina pienen tauon jälkeen vain todetaksemme, ettei kyseistä paikka enää ole. Mikä pettymys, sillä takuuvarmana paikkana siellä tuli käytyä säännöllisesti.

Vaikka Galleria Esplandadin Gran Delicato on sulkenut luukkunsa, onneksi kyseinen ravintola ei ole poistunut kokonaan Helsingistä. Ravintolan toimipaikat löytyvät edelleen niin Kalevankadulta kuin Fredalta. Niihin en kuitenkaan itse lounasaikaan taida toimistolta ehtiä. Muille lähempänä työskenteleville suosittelen lämpimästi.

Lounaan jälkeen suuntasimme kahville Kluuvin Torrefazioneen. Toinen suosikki!

Ilmat ovat ottaneet harppauksen viileämpään suuntaan, mutta kyllä ulkona onneksi tarkeni vielä kahvin nauttimaan. Tosin tovi on kulunut siitä, kun päällä on viimeksi ollut näinkin pitkällä lahkeella varustetut housut. Liikaa olivat ajoittain.

Pusero Zara, housut Benetton, kengät Tiger of Sweden, laukku Luruena

Olallani on parina päivänä keikkunut kesälaukku, jonka ostin vuosia sitten reissusta. Laukku on espanjalaisen Luruena -merkin ja se erittäin pehmeää nahkaa. Muotokin on tuntunut riittävän "raikkaalta" kaikki nämä vuodet. Tulevana syksynä tämän malliset laukut ovat taas in, joten minäkin olen laukkuni kanssa "muodissa".

Ainoan miinuksen laukku saa siitä, että vaalea, pehmeäpintainen nahka on todella herkkä lian suhteen. Laukku on saanut osumia vuosien saatossa ja jonkun verran taisivat nämä kuvan mustat housutkin värjätä sitä. Laukku oli aikoinaan varsin kohtuuhintainen, joten se on maksanut itsensä takaisin moneen kertaan. Hinta-laatu -suhde on kohdillaan.

Arvostan hyviä materiaaleja, kestävyyttä ja laatua niin vaatteissa kuin laukuissakin ja minusta on hienoa löytää tämän laukun kaltaisia tuotteita, jotka ovat samaan aikaan sekä laadukkaita ja kauniita että kohtuuhintaisia. Laadukkaita nahkatuotteita löytää usein Välimeren maista uskomattoman edullisesti. Esimerkiksi Kreikassa myydään kauniita ja kestäväksi havaittuja nahkasandaaleja parilla kympillä. Meinaan vaan, ettei aina tarvitse ostaa tunnetun brändin tuotetta laatua saadakseen. Mitä mieltä olet?

Onneksi on jo melkein perjantai, sillä silloin on tarkoitus suunnata ulos muutaman ystävän kanssa. Mikäli sää sallii, tapaamme Mattolaiturilla ja siirrymme siitä myöhemmin Brondaan. Odotan jälkimmäistä vesi kielellä, sillä siellä en ole vielä käynytkään.

Pikaisiin kuulemisiin! Miia

Lounas Hakaniemen torilla

Otsikko kertookin lähes kaiken. Kauniin kesäsään innoittamana päädyimme Marjon kanssa syömään lohikeittoa Hakaniemen toriravintolaan. Jälkkäriksi otimme kahvit ja haimme vadelmia viereisestä kojusta. Nämä nautimme rannassa meren äärellä. Voiko parempaa edes toivoa?

Paitapusero Massimo Dutti, shortsit Zara

Lämpimästä säästä on otettava kaikki ilo irti, vaikka loma onkin ohi. Mielestäni myös työpäivinä pystyy helposti nauttimaan kesäsäästä, kun siirtää lounas- ja parhaassa tapauksessa myös kahvitauot ulos. Ainakin nyt, kun työtahti on vielä huomattavasti normaalia rauhallisempaa eivätkä kokoukset ja palaverit tuki kalenteria, tämä onnistuu helposti. Puhun toki tässä vain meistä konttorirotista, sillä eihän tällainen onnistu läheskään kaikilta työntekijöiltä. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman monen (lue: kaikkien) työssä helle huomioidaan asiaankuuluvalla tavalla.

Koska töissä on vielä kovin hiljaista, uskaltauduin pukemaan päälleni nämä mustat shortsit, joiden lahkeen mittaa pidän normiolosuhteissa hiukan liian lyhyenä toimistolle. Shortsit ovat tosin muuten malliltaan suoranhousuntyyppiset ja siksi kelpaavat tässä vaiheessa oikein hyvin myös toimistolle. Yläosaksi valitsin valkoisen paitapuseron. Ostoslistallani on myös uusi valkoinen paitapusero. Sen materiaali saisi olla pellavaa tai puuvillaa. Malliltaan mielellään löysähkö, kuten tämäkin.

Mikä on sinun tai työpaikkasi keino selviytyä helteisistä työpäivistä?

Torstai on toivoa täynnä.
Miia

Tervetuloa arki (ja kiire)

Kuten jo viimeksi kerroin, palasin viime viikon torstaina töihin. Sinänsä en ole asiasta ahdistunut, mutta käynnistymisvaikeuksia on kyllä ollut. Koska keskiviikko päättyi iloisissa tunnelmissa Mattolaiturilla ja Teatterissa vanhojen ja uusien ystävien seurassa, tarkoitti se myös sitä, että olin torstaina tavallistakin väsyneempi. Ihan kuin loman jälkeen ei sitä jo muutenkin olisi.

Kun väsymys meinaa aamulla viedä voiton, kannattaa turvautua hyviksi havaittuihin luottovaatteisiin. Tällainen on Filippa K:n sininen mekko, joka on jo aiemminkin blogissa näkynyt. Toimii myös silloin, kun ei ole jaksanut silittää yhtäkään vaatetta valmiiksi töihin menoa silmällä pitäen.

Yhdistin mekon ruskeaan Mulberryn laukkuun, koska mielestäni se sopii varsin mainiosti yhteen mekon (ja rusketuksen!) kanssa. Rusketuksesta onkin otettava kaikki ilo irti, sillä se ei todellakaan kestä ikuisesti.

Koska myös viime torstai oli kuuma päivä, laitoin jalkaani uudet käärmekuosiset sandaalit. Ne samat, jotka esittelin edellisessä postauksessa. Mekon kanssa toimivat hyvin, laukusta en ole ihan varma.

Viimeinen kuva paljastaa, että kolme vuotta ahkerassa käytössä ollut laukkuni kaipaisi pientä ehostusta. En ole uskaltanut toteuttaa tätä aiemmin, sillä en tiedä mikä aine olisi tähän paras. Olisi ikävää, jos laukkuun tulisi läikkiä käsittelyn myötä. Eihän sinulla sattuisi olemaan kokemusta Mulberryn tai muun vastaavaa nahkaa olevan laukun käsittelystä? Suosituksia otetaan ilolla vastaan!

Mukavaa tiistaita - olit sitten töissä tai vielä lomalla!
Miia

Delicious Taste of Helsinki 2014

I made this! At Electrolux Chef's Secrets we cooked shellfish tartar with lemon verbena mayo.

Perjantai-iltana nautimme suomalaisten ravintoloiden helmistä Taste of Helsingissä. Ilma oli sateinen mutta leuto, eivätkä sadekuurot todellakaan latistaneet tunnelmaa. Moni jännittää ulkotapahtumia Suomen epävakaassa suvessa, mutta jos asenne on kohdillaan, on ihan sama miltä taivaalla näyttää. Olimme asennoituneet niin, että satoi tai paistoi, luvassa on hauska ilta!

Aloitimme festarikäyntimme tiimityöllä: kokkaamalla alkuruokamme itse. Electrolux Chef's Secrets on kuin minikokkikoulu, jossa Suomen Kokkimaajoukkueen kokit opastavat kolmen eri ruokalajin valmistuksessa. Viime vuonna kokkasimme pääruoan, ja tällä kertaa valitsimme herkulliselta kuulostavan äyriäistartarin sitruunaverbena-majoneesilla. Nappivalinta! Harmi, etten voinut rapuisten käsieni takia napsia kuvia kokkausvaiheesta... Majoneesin valmistus oli yllättävän kinkkistä, sillä lisäsimme öljyä liian varhain ja emulsifiointi ei meinannut onnistua. Onneksi sitkeä sauvasekoittaminen palkitsi, ja majoneesi sitkostui ihan mukavasti. Onnistumisen fiilis oli loistava, kun itsetekemäni tartar myös maistui upealta! Tätä pitää tehdä myös kotona.

Kun mieli oli saatu kokkauspuuhissa rentoutumaan, kasvattelimme ruokahaluamme seuraamalla Kokkimaajoukkueiden Suomi-Ruotsi maaottelua. Käynnissä oli jälkiruokakierros, ja tässä vaiheessa tilanne oli tasan 1-1. Näin lähelle huippukokkeja ei yleensä pääse, ja voin todeta, että kovin on keskittynyttä porukkaa... Kokin ammatista on viime vuosina tullut yhä trendikkäämpi kokkausohjelmien ja julkkiskokkien ansiosta, mutta jäin oikein miettimään, miten kovaa duunia kokilta todella vaaditaan. Pitkiä päiviä, reseptien kehittelyä, testausta, maistelua, trendien seurantaa, aina anturit päällä kaikelle uudelle... Kuinkahan moni ravintolakouluun hakeutuneista putoaa pois tajutessaan, ettei kokin ammatti automaattisesti olekaan täynnä glamouria ja julkisuutta vaan raakaa duunia ja treeniä? No, toivottavasti kuitenkin vain murto-osa. Eiköhän kokin ammattiin haluavia yhdistä kuitenkin se Suuri Intohimo ruokaan. Ilman intohimoa ei voi syntyä herkullista ruokaa!  

Ja sitten sitä herkkulista ruokaa. Olen valinnut tähän muutaman suosikkiannokseni, ja ensimmäisenä esittelyssä Kaartin Hodari & Hummerin Oskarin hodari vasikasta, parsasta ja jättikatkaravuista. Hodari näyttää kuvassakin niin herkulliselta, että tätä kirjoittaessani vesi herahtaa väkisin kielelle.

Ja samaa totean tästä, illan parhaasta annoksesta: Demon hummerimakkaraa ja sahramirisottoa. Kuva ei tee annokselle lainkaan oikeutta, mutta olin ruoasta niin haltioitunut, etten kyennyt edes ottamaan annoksesta kuvaa ennen kuin osa oli jo syöty. Hupsis. Illan paras annos.

Kokeilimme myös Sami Tallbergin omelettia sienillä ja lakritsalla. Yllätyksekseni omeletti olikin viileä, mutta luulen, että sen oli tarkoituskin olla? Jos menen vielä sunnuntaina lounastamaan festareille, aion kokeilla Sami Tallbergin väinönputkivanukasta ja kukkapölyä, sillä annos näytti super-herttaiselta!

Jälkiruoista maistoin Askin suolaheinää ja valkosuklaata. Sekin sujahti parempiin suihin alta aikayksikön. Aivan loistava jälkkäri, jota olisin voinut syödä parikin annosta. Helposti. :) Tunnelma festareilla oli letkeä, leppoisa ja iloinen. Palvelu pelasi nyt vieläkin paremmin kuin aiempina vuosina, ja paikalla oli paljon henkilökuntaa pyyhkimässä vettä pöydiltä ja tuoleilta sekä keräämässä lautasia. Ja kaikki tapahtui sujuvasti ja iloisesti! Ei yhtään yrmynaamaa koko paikassa. Suurkiitos järjestäjille!

Taste of Helsingissä saa varautua suomalaiseen kesäsäähän kaikkine piirteineen, mutta jos olet kahden vaiheilla mennäkö vai ei, mene ihmeessä käymään - vaikka sateella! Paikalla on paljon katoksia, ja tiivis tunnelma katosten alla vain lisää hauskaa fiilistä. Festarit jatkuvat vielä sunnuntain (lounaskattauksen ajan), ja aion itsekin mennä kuluttamaan viimeiset festarirahani eli markkani paikan päälle. Muutama annos jäi vielä kaivelemaan, ja ne on pakko saada maistettua ennen festarin päättymistä!

Herkullista sunnuntaita! Marjo x

We visited Taste of Helsinki on Friday and despite the occasional showers, the evening was perfect with amazing food and great company. We started the evening by cooking for ourselves at Electrolux Chef's Secrets. We cooked shellfish tartar with lemon verbena mayo, and even if I say so myself, the dish was delicious! And I managed to make it myself! Despite my success, my favourite dish of the evening was Demo's lobster sausage with saffron risotto, there's nothing I could fault in the dish. Absolute genious! I also enjoyed Kaartin Hodari & Hummeri's Oskar hotdog with veal, king prawns and asparagus immensely. The festival closes on Sunday after lunch so if you are contemplating going - just go! Rain or shine! It's all about the attitude. :)

Vasemmalla rannalla

Pariisissa lempipaikkani on vasen ranta, Rive Gauche, ja Saint-Germain-des-Prés'n alue. Vietimme siellä kokonaisen sunnuntain. Itse asiassa kävelimme huiman kierroksen 8:sta kaupunginosasta pikku hiljaa kohti Luxembourgin puistoa. Tähtäimessä oli samppanja-piknik lämpimässä kevätsäässä.

Ensimmäinen lepohetkemme oli Tuileries'n puistossa, ja aurinko alkoi jo sen verran poltella että hymy meinasi hyytyä... Jatkoimme joen yli vasemmalle rannalle ja löysimme kivan brasserien lounasta varten. Kylmä rosé, olut, ja Quiche Lorraine nostivat tunnelmaa! Mukava tarjoilija otti vielä huomioon pullommekin, jonka hän vei keittiön jääkaappiin viilentymään ruokailumme ajaksi.

Jos asuisin Pariisissa, valitsisin todennäköisesti nämä seudut kodilleni. Luxembourgin puisto oli sunnuntaina kuin läpileikkaus pariisilaisista - puisto oli tupaten täynnä perheitä nauttimassa päivästä, jolloin (onneksi vielä nykyäänkin) lähes kaikki kaupat ovat kiinni, ja saa kiireettä nauttia perheensä seurasta.

Kävelimme puiston läpi etsien hyvää piknik-paikkaa. Mieheni muisti joskus vuosia sitten vaikuttuneensa Medici-suihkulähteen alueesta, joten suuntasimme matkamme toiselle puolelle puistoa. Ja täytyy sanoa, että olen erittäin vaikuttunut mieheni valinnasta. Vai mitä sanotte tästä käsinkosketeltavasta rauhasta ja kauneudesta? 

Medici Fountain. Calm.

Tuore vihreys häikäisi. Suihkulähde oli kuin tyyni keidas kaupungin keskellä, ja tuntui, kuin olisi matkannut ajassa taaksepäin. Tästä tuli täydellinen hetki nauttia hetki hiljaisuutta.

Vapaus on hetki ilman kenkiä! Innostuin myös vähän lapsekkaasti siitä, miten hauskalta uusi laukkuni näytti tässä ympäristössä.  Siitä oli pakko napsaista kuva. Näyttää hyvältä, vai mitä?

Paikka näytti inspiroivan myös (muita?!) taitelijoita. Suihkulähteen reunalla maalattiin, piirrettiin, valokuvattiin, kirjoitettiin... Ja nautittiin kuplivaa muovimukeista. :) Uskomatonta, miten aika meni kuin siivillä vaikkemme oikeastaan tehneet yhtään mitään. Täydellistä lomailua.

Illalliselle suuntasimme matkalukemisemme, Bistro-kirjan neuvojen mukaisesti Cristophe-nimiseen bistroon. Cristophe on tunnettu legendaarisen mehevästä lihastaan, ja valinta osui nappiin lämpimän aurinkopäivän päätteeksi.

Selfie kävellessä, paparazzi-style!

Kiitos vain Mikko Takala & muut kirjoittajat hyvistä vinkeistä! Kannattaa hankkia tämä kirja, mikäli rakastat hyvää ruokaa ja rentoa fiilistä. Pariisissa bistroja on joka lähtöön, joten on hyvä saada niistä vinkkejä ennen valinnan tekemistä.

Cristophessa oli tietenkin pakko valita pääruoaksi päivän liha. Et voilá! Tämä jaettiin siis kahteen pekkaan, en sentään ollut ihan NIIN nälkäinen... Täydellisen rapea päältä, ja täydellisen rosé ja mehevä sisältä. 

Ja jälkiruoallekin piti tietenkin jättää tilaa! Hyvää ruokaa sulatellessa iltakävelymme johdatti meidät Notre Damen luo ihailemaan tuotakin nähtävyyttä komeassa iltavalaistuksessa. En ollut aikaisemmin noteerannut näin tarkasti sen hienoja yksityiskohtia, sillä ne tulivat yövalaistuksessa vieläkin paremmin esille.

Jos saisin elämästäni valita yhden täydellisimmistä lomapäivistä, sen täytyisi olla tämä. Kaunis ilma, rakas seura, kylmää juomaa, taivaallista ruokaa, uskomattomia maisemia, luontoelämyksiä, rentoa oleilua, hyviä tarinoita, arkkitehtuuria ja hiljaisuutta... Mitä muuta vielä voisi toivoa?

Marjo x

My favourite area in Paris is on the left bank, in the Saint-German-des-Prés. If I lived in Paris, this would be the area where I'd probably choose to live. We spent the whole Sunday there, as our destination was a champagne picnic at the Luxembourg gardens. What a lovely day it was for a picnic! The whole of Paris seemed to be enjoying their leisure time in the gardens. I like their idea of dedicating the Sundays to family-time as the shops are not open. For our picnic we selected a lovely spot by the Medici Fountain. I was very impressed with my husband's choice as it was him who was so set on finding the beautiful place he'd visited years ago as a teenager. I'm glad he insisted! It was perfection. Perfect green, perfect peace. Perfect to enjoy some cold champagne - from a plastic cup, of course! We ended the evening at the Cristophe bistro, enjoying perfectly cooked steak and wine. Perfectly crisp on the surface, perfectly succulent and rosé in the middle. After the meal it was time to head to bed - via Notre Dame. It was even more beautiful than I remembered, bathing in its night lights... aww. Just a perfect, perfect day.

Pariisi: Monsieur Bleu ja Hôtel Costes

A brasserie on Boulevard Haussman.

Pariisin lomamme alkoi virallisesti lounaan merkeissä. Etsimme asuinalueeltamme mukavannäköisen brasserien, jossa nautimme ah, niin tyypillisen Pariisi-lounaan munakkaineen ja ranskalaisineen, ulkosalla tietenkin ja viinilasillisen kera. Koko päivä meni käytännössä 8:a kaupunginosaa tutkaillessa ja ihmisiä ihastellessa. Tällä kertaa olimme varanneet vain ensimmäisen illallisemme etukäteen, sillä halusimme vähän katsella ensin, missä päin kaupunkia minäkin päivänä seikkailisimme. Tämä osoittautui rentouttavaksi agendaksi.

Palais de Tokio ja skeittarit (photo: le-site-du-skateboard.com)  / This is what it looked like, only even more packed...

Lauantai-iltana suuntasimme sitten ainoan varauksemme tiimoilta erittäin vaikeasti löydettävään ravintolaan Monsieur Bleu:hin, Palais de Tokion nykytaiteen museoon. Löysimme kyllä itse museon helposti, mutta kun paikka on täynnä sadoittain skeittareita ja kolina on korvia huumaava, ei ravintolan hahmottaminen ole itsestäänselvyys... Eräs ystävällinen mies onneksi sattui paikalle, joka kehotti laittamaan Jimmy Choota toisen eteen, rohkeasti vaan läpi skeittaavien massojen. Ja heureka. Siinähän se ovi olikin! Jos varauksemme ei olisi painanut päälle, olisin kyllä mielelläni jäänyt fiilistelemään skeittareiden kanssa kauniita näkymiä.

Näkymä oli suoraan joelle ja Eiffel-tornille. Korkea ravintolasali, hienot näkymät, kauniit ihmiset ja hyvä musiikki loivat puitteet ravintolakokemukselle, joka oli kaikilla mahdollisilla tavoilla mitattuna chic.

Alkupalaksi nautin burratan ja pääruoaksi rapuja. Ilman juustoja, jälkkäriä ja mahtavia drinkkejä emme tietenkään voineet lähteä paikalta, sillä illan tummuessa halusimme vielä nauttia ravintolan tunnelmasta. Ja bongailla ihmisiä! Sitä herkkua oli Monsieur Bleussa tarjolla, joten suosittelen ravintolaa jo senkin takia.

Eiffel-tornikin pilkottaa.

Ravintolasalissa ei oikeastaan tajunnut olevansa nykytaiteen museossa, mutta heti illallisen jälkeen hyppy keskelle taideteosta oli elämys. Renkaita ympäriinsä, lattiasta kattoon. En oikein saanut selville, mitä kummaa tässä teoksessa tapahtuu, mutta jokainen toimikoon omana tulkkinaan...

Keskellä tätä tilataideteosta / performanssiesitystä / rengasrykelmää oli nainen, joka hakkasi styroksia ja muotoili siitä jotakin. Kello oli yksitoista illalla. Mielenkiintoinen aika taiteelle. Tilaa ympäröivä peltiseinä tarjosi vähän erilaisen asukuvausmahdollisuuden.

Näissä fiiliksissä jatkoimme joen yli Eiffel-tornille. Tämä oli ensimmäinen kertani näin lähellä tornia, vaikka olenkin käynyt Pariisissa useita kertoja. Edelleen jäi käymättä ylhäällä tornissa.

Mielestäni Eiffel-torni on komea rakennus. Suoraan alhaalta päin katsottuna ja iltavalaistuksessa tajuaa sen mittasuhteet ja hienot rakenteet selvemmin kuin päivänvalossa. Kävelimme takaisin oikealle rannalle ja päätimme jatkaa iltaa Hotel Costesin baarissa. Mikäli mahtuisimme sisään.

Hotel Costes.

Hotel Costes on pariisilainen instituutio. Tällä kerralla "mahduimme" sisään - meitä ennen ovella olleet käännytettiin pois koska "baari oli täynnä". Olen tottunut näihin selityksiin jo Lontoossa, mutta tuntuu se aina silti hassulta, millä tavalla eri paikat valikoivat kävijänsä. Onnistuimme saamaan pöydän ravintolasalin vierestä, ja minä iskeydyin baaritiskille. Viittoilin tarjoilijaa ranskaksi ja englanniksi, varmuuden vuoksi. Tilasin kaksi caipirinhaa, ja palvelu oli asiaankuuluvan nuivaa. ;) Yhtään hymyä ei tiskin takaa irronnut. Sain kuin sainkin kaksi drinkkiä, ja vieläpä oikeat. Koska tarjoilija ei maininnut drinkkien hintaa, ja koska minä aistin mokoman olevan "moukkamaista", heitin lonkalta tarjoilijalle 50 euroa. Yllätykseni oli käsin kosketeltava, kun hopealautasella minulle läimäytettiin käteen kaksi euroa takaisin. Tässä kohtaa aukaisin suuni, rehellisesti englanniksi ja kysyin, mitä kummaa. Vastaus ranskaksi: kaksi drinkkiä, 48 euroa.

Tässä se nyt on, 24 euron arvoinen caipirinhani. Saimme tästä samalla makeat naurut. Onko teillä vastaavia kokemuksia ulkomailta? Osaisitko vinkata mahdollisesti vieläkin kalliimman caipirinhan maailmalta?!

Marjo x

Our trip to Paris started with a Parisian lunch in our neighborhood in the 8th arrondisement. Omelette with fries and wine... And some serious people watching! Just the way I love it. :) We only had one booking made beforehand, to Monsieur Bleu, which is the restaurant at the contemporary art museum in Palais de Tokio. It was a bit of a challenge to find as about a hundred skateboarders were blogging a clear view to the restaurant... and what a view it was! Through the windows you could see the Seine river and the Eiffel tower. The food was gorgeous too, and I would definitely recommend this place for a dinner. And as a bonus, it's a great spot for people watching! Very chic. Later on we wandered the streets and admired the night lights. We ended the evening at Hotel Costes, with the most ridiculously expensive caipirinha I have ever come accross. Our two drinks cost a whopping 48 euros! Gotta love the attitude! ;) Well, at least we had a laugh.