Lauantain leppoisat

Yritän epätoivoisesti toipua flunssasta ja viikonloppu on kulunut leppoisissa merkeissä päästä varpaisiin. Rakastan pukeutua viikonloppuna rentoihin asuihin. Usein haaveilen, että lähtisin pyörähtämään kaupungille oikein viimeisen päälle fashionistana, mutta todellisuus on enemmän tätä.

Collegepusero H&M Studio Collection

Farkut Tiger of Sweden

Kengät Adidad

Takki Massimo Dutti

Kuvissa näkyy myös uudehko kenkähankintani, Stan Smithit. Ovat ehkä maailman mukavimmat jalkineet.

Oli mukava haahuilla hetki kaupungilla vailla sen suurempaa suunnitelmaa. Lounaan nautin Gran Delicatossa Fredalla. Salaatti oli yhtä hyvää kuin ennenkin, miljöö paljon parempi kuin Galleria Esplanadissa.

Kuva instasta @miiasusannaj

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille - kohtahan onkin jo lounasaika!
Miia

DvF:t illallisella

Meillä on Miian kanssa samanlainen vaatemaku - sehän on tullut jo useasti mainittua. Kun olimme Lontoossa pari viikkoa sitten, olimme onneksi onnistuneet valitsemaan mukaamme edes suureksi osaksi erilaiset vaatteet. Illalliselle ihastuttavaan La Petit Maisoniin valitsimme kummatkin luottomerkkimme DvF:n mekot. Minä vanhan suosikkimekkoni, Miia upouuden kaunottarensa.

La Petit Maison on viehättävä ja erittäin suosittu illallispaikka Lontoon Mayfairissa. Ja miten mielettömän hyvää ruokaa! Paikan erikoisuutena on etelä-ranskalainen ruoka, joten aloitimme illallisen peri-ranskalaiseen tyyliin etanoilla ja suosikillani burratalla.

Pääruoaksi söimme kalaa ja tietenkin grillattuja tiikerirapuja. Nekin myös suosikkiherkkuani, eikä kumpikaan pettänyt odotuksiani. Side dishinä otimme vihreitä papuja. Nyt kun katselen näitä kuvia, maha kurnii mukavasti --- ja kun katson ulos, tulee ikävä Ranskan Rivieralle. ;)

La Petit Maison on erittäin vilkas ja äänekäs ravintola - ja pieni. Jotenkin siitä kuitenkin välittyy hauskan leppoisa ilmapiiri, vaikka meteliä onkin ja kaikki pöydät ovat täynnä. Jos olet menossa La Petit Maisoniin, kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin etukäteen.

Ravintolassa kaikki ruoat on tehty jaettaviksi, ja niin myös jälkiruoat. Tilasimme "profiteroles" kahteen pekkaan ja annos oli juuri sopivan kokoinen mittavan illallisen päälle. Yleensä en tykkää suklaisista jälkiruoista, ja valitsen aina jonkin "kevyemmän" vaihtoehdon kuten jäätelön tai creme bruléen. Tykkään kyllä muuten suklaasta, suklaakakusta ja suklaaherkuista, mutta suklaa maistuu mielestäni liian raskaalta aterian päälle... Mutta nämä "profiteroles" eli eräänlaiset tuulihatut olivat kyllä herkulliset. Miten on, maistuvatko suklaiset jälkiruoat teille?

Marjo

COYA - Lontoon Pastor?

Kävimme Lontoossa testaamassa "uusia" ravintoloita oikein olan takaa. Joka päivä kävimme jossain itsellemme uudessa paikassa lounaalla ja illallisella, mikä on muutenkin suosikkitapani viettää aikaa matkoilla. Tie sydämeeni käy todellakin vatsan kautta.

Perjantai-iltana testasimme ravintola Coyan. Coya ammentaa nyt niin trendikkäästä perulaisesta ruokakulttuurista, ja on muutenkin samoilla linjoilla muun muassa helsinkiläisen Pastorin kanssa. Pastoriin verrattuna Coya on jopa vieläkin meluisampi tapaus, joten herkkäkorvaiselle ja romanttiseen korviin kuiskutteluun se ei oikein sovi. ;) Pitää olla valmis siihen, että myös viereisessä pöydässä teräväkorvaiset voivat kuulla oman keskustelusi - mikä suomeksi puhuttaessa ei onneksi ole kovinkaan suuri ongelma. Vieressämme istui kaksi norjalaista miestä ja heidän tilanteensa ei ollut niin mairitteleva - me kun ymmärsimme ainakin osan heidän keskusteluistaan. Ja mikä hassuinta, heidän vieressään istui ruotsalaisia! Totesimme Miian kanssa, että onpa hienoa olla suomalainen skandiporukassa, missä kaikki ymmärtävät kaikkia muita paitsi meitä. Suomalaisista tulisi hyviä vakoojia

Coyan ruokalista oli valtava. Muun muassa erilaisia cevichsejä oli vaikka mitä variaatioita. Koska lista oli niin runsas, en oikein edes muista, mitä valitsimme... Myös drinkkilista oli kattava, ja viinin sijaan nautimmekin koko ruokailun alusta loppuun drinkkejä. Coya oli Gaijinin ja Farangin vakioystävälle ehkä vähän liian samantapainen, eivätkä suomalaiset ravintolat ainakaan häviä Coyalle missään. Kumpikaan meistä ollut aivan myyty. Myös hintataso suomalaisiin vastaaviin ravintoloihin nähden oli aika suolainen. Kahdelta illalliseen drinkkeineen meni noin kaksisataa puntaa. Viime vuonna muun muassa fantastinen Zuma oli edullisempi - ja myös siellä drinkit olivat ykkösluokkaa.

Coyasta suuntasimme pubiin, jossa Lontoon-vuosieni kämppis, rakas ystäväni Christine oli viettämässä iltaa. Olimme Christinen kanssa vuosituhannen alussa samassa työpaikassa ja jaoimme yhteisen asunnon. Itse asiassa minä rekrytoin Christinen aikoinaan työkaverikseni. ;) Siitä lähtien olemme pitäneet yhteyttä ja sama sävel löytyy aina heti, vaikkemme olisi kuukausiin nähneetkään.

Huomasin muuten tämänkertaisella reissulla, että vaikka rakastan Lontoosta, en ehkä haluaisi asua siellä juuri nyt, pienten lasten kanssa. Metrossa on lähes mahdotonta liikkua rattaiden kanssa eikä busseissakaan juuri lasten menopelejä näy. "Tubeasemilla" ei välttämättä ole edes hissejä rattaita tai pyörätuoleja varten. Siinä sitä sitten pyörittäisiin, omalla asuinalueella päivät pitkät. Parasta olisi asua hyvällä alueella, jossa olisi paljon kahviloita ja muuta tekemistä kävelyetäisyydellä. Jos asuisi kauempana, pikkulasten kanssa pääsisi huonolla säkällä liikkumaan vasta sitten, kun he itse kävelevät kulkuvälineisiin. Tai omalla autolla - joka ei sekään Lontoossa ole maailman sujuvin tapa liikkua. Täytyy siis todeta, että olen onnellinen Helsingissä, juuri nyt! Kiitos Helsingille siitä, että julkinen liikenne ja kaupungin infrastruktuuri on täällä tehty niin helpoksi - vauvasta vaariin.

Marjo :)

Testissä: Tapas-ravintola Mercat

Pahus kun aika menee niin nopsaan, että tuskin ehdin luvata postausta Mercatista kun olikin jo mennyt tovi jos toinenkin itse ravintolavisiitistä! Tässä siis muutama sana synttäri-illallisestani tuossa uudehkossa ravintolassa Korkeavuorenkadulla Helsingissä.

Sisäänastuessani Mercatiin ihmettelin ensinnäkin paikan kirkasta valaistusta. Olin kuvitellut hämyisen, hälyisen tapas-ravintolan, mutta vastassa olikin lähes liian vaalea ja valoisa tila. Meidät ohjattiin odottamaan omaa pöytäämme oven suussa oleville paikoille, sillä omassa pöydässämme edellinen seurue oli vielä maksamatta. Palvelu tuntui vähän takkuiselta, ja saimme kysellä pöytämme perään pariin otteeseen.

Menu oli varsin suppea, mikä ei sinänsä haittaa jos laatu on kohdillaan ja jokainen annos on kiehtova elämys. Valitsimme muutaman tapaksen, ja päätimme jakaa ne kolmeen pekkaan. Mutta mutta; Mercatin annokset olivat kyllä aivan minimaalisen pienet! Jos muutamasta kirsikkatomaatista ja parista hiutaleesta juustoa joutuu maksamaan 7 euroa, on menun hinta-laatusuhteessa paljon toivomisen varaa. Onneksi seuralaiseni eivät olleet kovin nälkäisiä - toisin kuin minä. Sain tilata extra-annoksia ihan vain itselleni täyttääkseni kurnivan vatsani.

Juustolautanen piskuisine juustopaloineen

Sama toistui läpi koko illallisen, ja jokainen annos oli makuumme liian pieni. Emme myöskään oikeastaan saaneet mitään sellaisia makuelämyksiä, joita emme olisi jossain muualla saaneet nauttia. Olin vähän pettynyt jopa juustoihin, sillä muistan muun muassa Barcelonassa syöneeni herkullisia juustoja. Harmikseni totesin, että jopa kotona laittamani tapakset ovat paremmat kuin Mercatissa... En yleensä kritisoi uusia ravintolayrittäjiä, mutta toivoisin, että Mercat vielä parantaisi otettaan ja alkaisi panostaa enemmän sekä laatuun että palveluun. Nyt kumpikin osa-alue on nihkeää ja takkuista. Alkusähläystä, kenties? Etenkin peräänkuulutan laadun sekä annosten koon pikaista uudelleenarviointia. Muuten Mercat ei kyllä tule saamaan paikaa sydämestäni. Harmi, sillä kaupungissa olisi kyllä vielä tilaa erinomaiselle tapas-baarille. Onko teillä hyviä tapas-suosituksia Helsingistä tai muualta Suomesta? Haluaisin kuulla niistä.

Iloista joulukuuta muuten! Tip tap! Marjo :)

Fashion-kirppikselle mars!

Pikaisesti muistuttelen, että olemme tänään monen muun bloggaajan tavoin Marjon kanssa myymässä vaatteita ja kenkiä Fashion-kirppiksellä. Kirppis on Hanna Gullichsenin järjestämä ja tällä kertaa se pidetään ravintola Pompierissa osoitteessa Albertinkatu 29. Shoppailun lomassa voi halutessaan syödä ja juoda. Aika mahtava konsepti, vai mitä?

Myynnissä mm. kuvan takki

Tule moikkaamaan, mikäli paikalle saavut!
Miia

Testissä: Ravintola Patrona

Tapahtuu arki-iltana Helsingissä: tuuli vihmoo, on pilkkopimeää, ja meksikolaisravintola Patronassa tupa täynnä. Mitä tapahtui? --- Ei mitään erikoista. Tämä on normitilanne keskustan suosituissa ravintoloissa näinä päivinä. Pöydän joutuu varaamaan etukäteen usein keskellä viikkoakin.

Lähdimme miehen kanssa ex tempore-illalliselle Patronaan, kun onnistuimme kerrankin saamaan sieltä pöydän lyhyellä varoitusajalla. Meksikolaisravintolat ovat viimeisen parin vuoden aikana tehneet pienoisen aluevaltauksen Helsingin ravintolaskenessä, ja Patronan lisäksi täältä löytyvät ainakin muun muassa Pueblo ja Cholo (joka on Patronan sisar-ravintola). Pueblossa ja Cholossa käyneenä olen jo pitkään halunnut käydä myös Patronassa, ja vasta nyt saimme sen aikaiseksi.

Tunnelma oli arkena rento ja lämmin, kuten tämän tyyliseltä paikalta sopii olettaakin. Jos olisimme istuneet salin perällä, olisin varmaan unohtanut olevani keskellä sateista Helsinkiä. Alkupalaksi söimme guacamolea ja tortilla-chipsejä, mikä on suurta herkkuani. Patronan guacamolo oli juuri sopivan "könttistä" ja samalla kermaisaa, mikä on hyvän guacamolen merkki.

Satuinpa muuten kerran erehtymään lukemaan kaupasta Tex-Mex "guacamolen" ainesluettelon, ja sehän vasta olikin karua luettavaa. Purkki taisi sisältää avokadoa noin yhden prosentin koko painosta, jos sitäkään. Loput olivat väri- yms. mielenkiintoisia aineita. Taisipa purkissa jopa lukea että sisältää "avokadon kaltaista valmistetta." Nam.

Tämä guacamole meni kuitenkin alta aikayksikön parempiin suihin, ja pääruoaksi tilasin "Enfrijoladas", pehmeän tortillan kanalla. Listalla on vain muutama pääruokavaihtoehto, joten valintaa ei tarvitse pohtia liian kauan. Tarjolla on niin kasvisvaihtoehtoa, kanaa, lammasta kuin possuakin. Mies valitsi possuvaihtoehdon. Erittäin herkullisia olivat molemmat, tuo ihanan tulinen kastike olisi kyllä voinut olla kyllä vieläkin vähän tulisempaa. :) Olin vaihto-oppilasvuotenani USA:ssa visiitillä aivan Meksikon rajalla sijaitsevassa kylässä, ja muistelen kauhulla siellä saamaani "oikeaa" meksikolaista. Se oli niin tulista, että hyvästä yrityksestä huolimatta koko porukalla jäivät ruoat syömättä. Olen usein miettinyt, vaikuttiko karuun kokemukseeni yhtä paljon sen ajankohta (vuosi -92) kuin kokemattomuuteni eksoottisten ruokien kanssa? 90-luvun alussa Suomessa ei paljon syöty sushia, meksikolaista tai thaimaalaista, ja ensimmäiset avokadotkin taisin syödä vasta myöhemmin, jossain muualla. Paljon on tuosta ajasta muuttunut, mutta tulen ikuisesti muistamaan ne hikikarpalot ja kyyneleet, joita itkin aitoa meksikolaista nieleskellessäni.

Vinkki muuten kaikille, jotka suuntaavat joskus Patronaan: Margaritat näyttivät herkullisilta! Arkena tyydyin olueeseen, mutta muulloin olisin maistanut margaritoja. Ensi kerralla sitten! Joko muuten olette päässeet tähän meksikolaisbuumiin mukaan? Onko muualla Suomessa merkkejä Meksiko-villityksestä?

Marjo :)

Last week we had an impromptu dinner at Patrona. The place was packed, even though it was the middle of the week. This is the situation in Helsinki today - you need a booking for the popular restaurants every day of the week. This was my first time at Patrona, and I'd wanted to go there for a while now after having tried the other Mexican restaurants in Helsinki, Cholo and Pueblo. There could be other ones as well but these are the ones that have joined the scene in the last couple of years. And a scene it is - there were previously only Tex-Mex restaurants in Helsinki, and all of a sudden we have Mexican restaurants a plenty. Well, at least three. :) I really enjoyed Patrona and can recommend their "Enfrijoladas". It could have been even spicier, though, but not by much. My first encounter with Mexican food was when I was 16 while spending my exchange student year in the US. I was travelling across the country and stopped in a village near the Mexican border. And when in Rome... you try the local food. And what an experience it was, spiced up with tears and sweat! I swore I wouldn't try Mexican food ever again, but since then my taste buds must have developed a taste for hot and spicy food. But back in the early 90s there was no sushi, Mexican or even Thai food in Finland. No surprise then that I was in left in tears in New Mexico. Poor me. ;)

Pojilta lainattua

Minulla on tapana valita aina uuden sesongin alkaessa jokin avainvaate- tai asuste, jolla päivitän vaatekaappini ajankohtaisemmaksi. En välttämättä kulje niinkään trendien aallon harjalla, vaan mieluummin takavasemmalla seurailen, olisiko uudessa sesongissa jotain, mikä parhaiten täydentäisi jo olemassa olevaa vaatekaappiani ja freesaisi yleistä ilmettä. 

Tänä syksynä olen ihastunut mataliin kenkiin - sellaisiin miehiltä lainattuihin. Löysin nämä patent-derbyt Vagabondilta, ja hankinnassa makutuomarina toimi se kaikkein kriittisin, eli oma esikoiseni. Tyttö antoi hyväksyntänsä lähinnän ihanan kiillon takia, ja äitihän meni ja osti. :) Nyt olen sitten aivan rakastunut näihin kenkiini, ja nehän käyvät melkein kumppareista kosteutta kestävän pintansa johdosta.

Näissä uusissa popoissa marssin sitten läpi harmaan Helsingin tapaamaan blogiystäväämme Private Blendin Mikkoa Vanhan Kauppahallin Story-ravintolaan. Emme olleet kumpikaan vielä (yllätys kummallekin!) käyneet tässä etenkin some:ssa suuren suosion saavuttaneessa ravintolassa. 

Storyssa on lounaalla pari vaihtoehtoa, joista toinen on kotikeittiölounas, perinteisin menoin. Olen perso ravintoloiden kotiruoalle, joten luonnollisesti valintani oli silakkalaatikko. Mikko valitsi Black Angus -fileetä tomaattikastikkeessa. Silakkalaatikkoni oli varsin onnistunut tapaus herkullisine mummonkurkkuineen. Olisin kyllä voinut syödä sitä vähän isommankin annoksen! (vink vink)

Mikolla oli jälleen kerran aivan ihana laukkuvalinta mukana - tällä kertaa punainen Lanvin. Pirteä väripilkku harmaassa syyssäässä. Nappasin kuvan niin vauhdilla, että valitettavasti Mikon pää jäi kuvan ulkopuolelle - sori Mikko! 

Tein muutenkin ekskursion Vanhassa Kauppahallissa, sillä en ole vielä poikennut siellä remontin jälkeen. Miksiköhän? Sieltähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista, kuten kauniita vihannestiskejä (rakastan kauniisti aseteltuja vihanneksia!) sekä näitä söpöjä, puisia nute-teepakkauksia. Ainakin Nougat myy näitä söpiksiä myös verkkkokaupassaan.  

Tallustelin lounaalta takaisin töihin ja päätin, että menen pian kauppahalliin oikein ajan kanssa penkomaan. Pian tallustelen viikonlopun viettoon! Tänään menemme Miian ja toisten puoliskojemme kanssa illallistamaan Umeshuun, ja siitä sitten Pepe Willbergin keikalle. Milloinkahan viimeksi kävin keikalla?! 

Hauskaa viikonloppua kaikille! t. Marjo

Testissä: ravintola Pastor

Testasin viime viikolla työlounaan merkeissä uutuuttaan hohtavan Pastor-ravintolan. Pastor avattiin näyttävin menoin parisen viikkoa sitten, ja olin innoissani saadessani mennä kokeilemaan jälleen uutta konseptia Helsingin ravintolakartalla. En oikeastaan tiennyt ravintolasta mitään muuta, kuin että siellä on saatavilla "perulaisia makuja". Ja että yksi sen omistajista on Mikko Leppilampi. Näillä näytöillä sitten varasimme palaverilounaan Pastoriin, ja tässä oma arvioni yhden kerran perusteella.

Lounaalla Pastorin menu on mukavan suppea. Kolmen ruokalalajin lounas maksaa kohtuulliset 28 €, ja tarjolla on myös kahden tai neljän ruokalajin lounaita. Valitsin alkuruoaksi grillattua perulaista parsaa ja 63° kananmunaa. Tämä 63-asteen lämpötilaan lämmitetty muna-juttu on tuttu Luomosta, jossa söin sitä ensimmäisen kerran. Pastorissa muna oli omalla lautasellani valitettavasti vähän levahtanut eikä niin kaunis, joten nappasin tämän kuvan naapurin nätimmältä lautaselta. Ihmettelin tuota "perulaista parsaa", sillä jaksan epäillä, että parsaa tuodaan Pastoriin Perusta saakka. Ehkä nimellä viitataankin parsan valmistustapaan - grillaukseen - joka sekin kuulostaa kyllä aika perusmeiningiltä. Mutta saivartelu sikseen, parsa oli todella maukasta juuri tuosta grillauksesta johtuen, mutta rehellisyyden nimissä kananmuna oli vähän mauton. Olisin ehkä kaivannut tähän jonkun "jujun", sillä tänällään annos oli kovin pohjoismaalainen, eikä mikään siinä viitannut erityisesti Peruun.

Pääruoaksi valitsin miso-marinoita lohta. Lohessa oli mukana chili-kastiketta sekä myös "paistinperunoita" ja kvinoaa. Kvinoasta on tullut suurta herkkuani, ja se olikin tässä annoksessa hyvää. Lohi olisi voinut olla vieläkin enemmän punainen sisältä, mutta lähes täydellinen koostumus oli tuollaisenakin. Olin kuitenkin vähän pettynyt chili-kastikkeeseen, sillä se ei ainakaan omassa suussani maistunut mitenkään erikoiselta eikä kovin mausteiselta. Tässäkin annoksessa jäin kaipaamaan sitä jotain "jujua", sillä jättääkseen pysyvän muistijäljen "arkisen" lohen täytyy olla jotenkin erikoinen tai erikoisen maukas. Pastorin lohi-annos oli ihan ok, muttei yltänyt esimerkiksi mökillä itse grillatun lohen tasolle. Harmi, sillä olisin toivonut enemmän.

Jälkiruokaa listalla oli kivasti vain yksi, joten valinnanvaikeutta ei ollut. Jälkkärinä nautimme Crema Batidan, joka on tummasuklaa-chilli-fondant. Suklaakakku oli herkullinen, mutten taaskaan maistanut yhtään chiliä?! Onkohan suussani jotain vikaa, kun kaikki luvatut maut eivät missään annoksessa tulleet esiin?

Uudehkot kenkäni pääsivät Pastoriin lounastamaan. Kengät Mangosta.

Tallustelin ulos Pastorista vähän ristiriitaisin fiiliksin. Ensimmäinen kokemukseni Pastorista ei ole loistava, muttei huonokaan. Pitää ehdottomasti käydä testaamassa vielä Pastorin illallismenu, sillä olen huomannut, että ravintolaa ei koskaan pidä arvioida vain pelkästään lounaan perusteella. Kävin esimerkiksi Gaijinissa aikoinaan ensimmäistä kertaa lounaalla heti sen avajaisten jälkeen, enkä ollut mitenkään vaikuttunut ruoan laadusta. Nyt Gaijin on yksi lempiravintoloitani.

ps. Pastorissa on myös brunssi viikonloppuisin. Ja mahtavan näköinen baari! Se pitää ehdottomasti korkata pian!

Hauskaa uutta viikkoa! Marjo

Last week I had a chance to test the brand new restaurant Pastor for lunch. I was looking forward to tasting the Peruvian-style dishes which we haven't had here in Helsinki before. For a starter I had the Peruvian asparagus and 63° egg, and the grilled asparagus was tasty. Unfortunately however, the egg was a bit tasteless. For a main I had the miso-marinated salmon, and the salmon was cooked to near-perfection. Nice and pink! However, here again (as with the starter), the dish was a bit lame. There was supposedly a chili-sauce accompanying the salmon, but I failed to taste it. The quinoa that came with the salmon was very good, as were the potatoes. For dessert we all tried the only dessert on the lunch menu, the dark chocolate and chili fondant. But there must be something wrong with my mouth, as again, I failed to notice any traces of chilli in this dish! Very peculiar. So, in the end I walked out of the restaurant with mixed feelings. I didn't really get the "Peruvian" side of things and nothing stood out as particularly Peruvian. But nevertheless - I will definitely give Pastor another go! I've learned you should never judge a restaurant by its lunch menu alone. So I will be back! There's also a lovely looking bar, by the way, which I promise to try out soon.

Aina on syytä juhlaan

Synttäreitä on juhlittava, vaikka ikävuosien määrä ei varsinaisesti ilahduta. Koska vanheneminen on kuitenkin väistämätöntä, asiaa ei parane jäädä murehtimaan vaan ottaa ilo irti. Aina on hyvä syy juhlia!

Tapasimme ystävien kanssa alkuillasta Mattolaiturilla. Sieltä jatkoimme illalliselle Brondaan, jossa kävin vasta nyt ensimmäistä (!) kertaa. Palaan loppuiltaan vielä omassa postauksessa, sillä mielestäni paikka ja illan tunnelma ansaitsevat sen. Jos tarkkoja ollaan, jatkoimme Brondasta vielä Liberty or deathiin. Paikan palvelu hakee vertaistaan.

Päätin jo hyvissä ajoin, että laitan pitkästä aikaa päälleni DvF:n kietaisumekon. Olipas sitä ikävä!

Asustin mekon mintunvihreällä laukulla, mustilla sandaaleilla ja nappasin mukaani myös nahkatakin. Sille olikin illalla käyttöä.

Mekko Dvf, laukku Loeffler Randall, sandaalit Tiger of Sweden, nahkatakki Asos

Mattolaiturilla nautimme skumppaa eikä edes pieni sadekuuro menoa hidastanut. Kiitos ystävät, te teette vanhenemisesta mukavaa!

Skål uudelle viikolle! Miia

Lempparilounaspaikka on poissa

Nimittäin Galleria Esplanadin Gran Delicato on lopettanut. Suuntasimme sinne Marjon kanssa innokkaina pienen tauon jälkeen vain todetaksemme, ettei kyseistä paikka enää ole. Mikä pettymys, sillä takuuvarmana paikkana siellä tuli käytyä säännöllisesti.

Vaikka Galleria Esplandadin Gran Delicato on sulkenut luukkunsa, onneksi kyseinen ravintola ei ole poistunut kokonaan Helsingistä. Ravintolan toimipaikat löytyvät edelleen niin Kalevankadulta kuin Fredalta. Niihin en kuitenkaan itse lounasaikaan taida toimistolta ehtiä. Muille lähempänä työskenteleville suosittelen lämpimästi.

Lounaan jälkeen suuntasimme kahville Kluuvin Torrefazioneen. Toinen suosikki!

Ilmat ovat ottaneet harppauksen viileämpään suuntaan, mutta kyllä ulkona onneksi tarkeni vielä kahvin nauttimaan. Tosin tovi on kulunut siitä, kun päällä on viimeksi ollut näinkin pitkällä lahkeella varustetut housut. Liikaa olivat ajoittain.

Pusero Zara, housut Benetton, kengät Tiger of Sweden, laukku Luruena

Olallani on parina päivänä keikkunut kesälaukku, jonka ostin vuosia sitten reissusta. Laukku on espanjalaisen Luruena -merkin ja se erittäin pehmeää nahkaa. Muotokin on tuntunut riittävän "raikkaalta" kaikki nämä vuodet. Tulevana syksynä tämän malliset laukut ovat taas in, joten minäkin olen laukkuni kanssa "muodissa".

Ainoan miinuksen laukku saa siitä, että vaalea, pehmeäpintainen nahka on todella herkkä lian suhteen. Laukku on saanut osumia vuosien saatossa ja jonkun verran taisivat nämä kuvan mustat housutkin värjätä sitä. Laukku oli aikoinaan varsin kohtuuhintainen, joten se on maksanut itsensä takaisin moneen kertaan. Hinta-laatu -suhde on kohdillaan.

Arvostan hyviä materiaaleja, kestävyyttä ja laatua niin vaatteissa kuin laukuissakin ja minusta on hienoa löytää tämän laukun kaltaisia tuotteita, jotka ovat samaan aikaan sekä laadukkaita ja kauniita että kohtuuhintaisia. Laadukkaita nahkatuotteita löytää usein Välimeren maista uskomattoman edullisesti. Esimerkiksi Kreikassa myydään kauniita ja kestäväksi havaittuja nahkasandaaleja parilla kympillä. Meinaan vaan, ettei aina tarvitse ostaa tunnetun brändin tuotetta laatua saadakseen. Mitä mieltä olet?

Onneksi on jo melkein perjantai, sillä silloin on tarkoitus suunnata ulos muutaman ystävän kanssa. Mikäli sää sallii, tapaamme Mattolaiturilla ja siirrymme siitä myöhemmin Brondaan. Odotan jälkimmäistä vesi kielellä, sillä siellä en ole vielä käynytkään.

Pikaisiin kuulemisiin! Miia

Letting it Flow

Viikonloppuna vietin eräänlaista virallista kesäloman päättäjäisviikonloppua. Kesä toki jatkuu vielä, mutta henkinen kesälomani päättyi oikeastaan vasta nyt vaikka olenkin ollut töissä jo puolitoista viikkoa.

Aloitin viikonlopun riennot festaritunnelmissa Flowssa. Olen erittäin iloinen että jaksoin lähteä perjantaina suoraan töistä festareille, sillä illan aikana tapasin paljon sellaisiakin vanhoja tuttavuuksia, joihin en ole aikoihin törmännyt. Ehdin kaiken sosialisoinnin lomassa katsoa herttaisen Nina Perssonin setin, joka ilahdutti soittamalla yhden erään aikakauden lempibiiseistäni - A Campin I can buy you:n. Muistatteko tuota biisiä Ninan ensimmäisestä sooloprojektista? Ainakin Lontoossa se oli jonkinasteinen hitti aikoinaan, ja en ollut kuullut sitä pitkiin, pitkiin aikoihin.

Flowssa on aina hauska bongailla mielenkiintoisia tyyppejä ja mielenkiintoisia, erilaisia tyylejä. Tässä parin (aina!) tyylikkään ystävän tyylinäytteet.

I love this dress by Samuji

Loving the shades!

Brave combo. If you got it, flaunt it. ;)

Hipster-taivaana mediassa brändätyltä festarilta löytyy tietenkin näitä supertyylikkäitä olentoja, mutta kyllä suurin on yleisöstä on kuitenkin aikalailla tavallisia - tosin keskimääräistä festariyleisöä paremmin käyttäytyviä - nuorehkoja ja vanhempia aikuisia. Pidän siitä, että Flowssa yleisöä kohdellaan aikuisina, ja samppanjalasi kädessä saa kävellä ympäriinsä vaikka vessaan. Mikäli haluaa (!). Muilla festareilla ärsyynnyn kaikesta paapomisesta, jolloin normaalisti käyttäytyvä aikuinen regressoituu teinin tasolle kaikkien kieltojen keskellä. Olutta ei saa juoda lasista, mukeja ei saa kuljettaa pois anniskelualueelta, ruoka on roskaa, roskia lojuu ympäriinsä, bajamajat ovat sikolättejä... Toisin on Flowssa, joka tuntuu enemmänkin hyvän kaverin järjestämiltä puutarhabileiltä kuin suurelta festarilta.

Flowssa myös festariruoka on omaa luokkaansa. Halpaa se ei ole, mutta maksan mielelläni siitä, että ihmisille osataan tarjota muutakin festariapetta kuin muikkuja tai pizzaa. Vai mitä sanotte näistä ravintoloista, vain muutaman nimetäkseni: Kabuki, Fafa's, Sandro, Tres Bones... Itse maistoin Tokyo Girlin ankka-bibimbapia. En edelleenkään oikeasti tiedä, mitä tuo annos piti sisällään, eikä sitä nimestäkään voi millään päätellä. ;) Mutta huippuhyvää se oli silti!

This guy! Amazing: I-F.

Tällä tanssilattialla (tai olisiko tanssinurmella parempi termi?) otetussa action-kuvassa voi bongata mielenkiintoisia muuveja. Hammer-time, anyone? Ja kultaiset shortsit!

Thumbs up for Flow!

Totesin Flowssa, että on hienoa huomata oman ikäisteni (ja vanhempienkin) edelleen nauttivan hyvästä musiikista ja oikeasti fiilistelevän musiikkia suurella sydämellä. Miksi klubit, festarit, hyvä musiikki, tanssiminen tai muu hauskanpito pitäisi loppua siihen, kun aikuinen perheytyy tai siirtyy "vakavasti otettaviin" töihin? Rajansa tietty kaikella, mutta kyllä Suomessa pitäisi aikuistenkin saada enemmän päästellä höyryjä tanssilattialla. Eikö vain? Reclaim the dance floor, people!

Musiikit soimaan ja jalalla koreasti uuteen viikkoon!

Marjo