Testissä: Tapas-ravintola Mercat

Pahus kun aika menee niin nopsaan, että tuskin ehdin luvata postausta Mercatista kun olikin jo mennyt tovi jos toinenkin itse ravintolavisiitistä! Tässä siis muutama sana synttäri-illallisestani tuossa uudehkossa ravintolassa Korkeavuorenkadulla Helsingissä.

Sisäänastuessani Mercatiin ihmettelin ensinnäkin paikan kirkasta valaistusta. Olin kuvitellut hämyisen, hälyisen tapas-ravintolan, mutta vastassa olikin lähes liian vaalea ja valoisa tila. Meidät ohjattiin odottamaan omaa pöytäämme oven suussa oleville paikoille, sillä omassa pöydässämme edellinen seurue oli vielä maksamatta. Palvelu tuntui vähän takkuiselta, ja saimme kysellä pöytämme perään pariin otteeseen.

Menu oli varsin suppea, mikä ei sinänsä haittaa jos laatu on kohdillaan ja jokainen annos on kiehtova elämys. Valitsimme muutaman tapaksen, ja päätimme jakaa ne kolmeen pekkaan. Mutta mutta; Mercatin annokset olivat kyllä aivan minimaalisen pienet! Jos muutamasta kirsikkatomaatista ja parista hiutaleesta juustoa joutuu maksamaan 7 euroa, on menun hinta-laatusuhteessa paljon toivomisen varaa. Onneksi seuralaiseni eivät olleet kovin nälkäisiä - toisin kuin minä. Sain tilata extra-annoksia ihan vain itselleni täyttääkseni kurnivan vatsani.

Juustolautanen piskuisine juustopaloineen

Sama toistui läpi koko illallisen, ja jokainen annos oli makuumme liian pieni. Emme myöskään oikeastaan saaneet mitään sellaisia makuelämyksiä, joita emme olisi jossain muualla saaneet nauttia. Olin vähän pettynyt jopa juustoihin, sillä muistan muun muassa Barcelonassa syöneeni herkullisia juustoja. Harmikseni totesin, että jopa kotona laittamani tapakset ovat paremmat kuin Mercatissa... En yleensä kritisoi uusia ravintolayrittäjiä, mutta toivoisin, että Mercat vielä parantaisi otettaan ja alkaisi panostaa enemmän sekä laatuun että palveluun. Nyt kumpikin osa-alue on nihkeää ja takkuista. Alkusähläystä, kenties? Etenkin peräänkuulutan laadun sekä annosten koon pikaista uudelleenarviointia. Muuten Mercat ei kyllä tule saamaan paikaa sydämestäni. Harmi, sillä kaupungissa olisi kyllä vielä tilaa erinomaiselle tapas-baarille. Onko teillä hyviä tapas-suosituksia Helsingistä tai muualta Suomesta? Haluaisin kuulla niistä.

Iloista joulukuuta muuten! Tip tap! Marjo :)

Testissä: Ravintola Patrona

Tapahtuu arki-iltana Helsingissä: tuuli vihmoo, on pilkkopimeää, ja meksikolaisravintola Patronassa tupa täynnä. Mitä tapahtui? --- Ei mitään erikoista. Tämä on normitilanne keskustan suosituissa ravintoloissa näinä päivinä. Pöydän joutuu varaamaan etukäteen usein keskellä viikkoakin.

Lähdimme miehen kanssa ex tempore-illalliselle Patronaan, kun onnistuimme kerrankin saamaan sieltä pöydän lyhyellä varoitusajalla. Meksikolaisravintolat ovat viimeisen parin vuoden aikana tehneet pienoisen aluevaltauksen Helsingin ravintolaskenessä, ja Patronan lisäksi täältä löytyvät ainakin muun muassa Pueblo ja Cholo (joka on Patronan sisar-ravintola). Pueblossa ja Cholossa käyneenä olen jo pitkään halunnut käydä myös Patronassa, ja vasta nyt saimme sen aikaiseksi.

Tunnelma oli arkena rento ja lämmin, kuten tämän tyyliseltä paikalta sopii olettaakin. Jos olisimme istuneet salin perällä, olisin varmaan unohtanut olevani keskellä sateista Helsinkiä. Alkupalaksi söimme guacamolea ja tortilla-chipsejä, mikä on suurta herkkuani. Patronan guacamolo oli juuri sopivan "könttistä" ja samalla kermaisaa, mikä on hyvän guacamolen merkki.

Satuinpa muuten kerran erehtymään lukemaan kaupasta Tex-Mex "guacamolen" ainesluettelon, ja sehän vasta olikin karua luettavaa. Purkki taisi sisältää avokadoa noin yhden prosentin koko painosta, jos sitäkään. Loput olivat väri- yms. mielenkiintoisia aineita. Taisipa purkissa jopa lukea että sisältää "avokadon kaltaista valmistetta." Nam.

Tämä guacamole meni kuitenkin alta aikayksikön parempiin suihin, ja pääruoaksi tilasin "Enfrijoladas", pehmeän tortillan kanalla. Listalla on vain muutama pääruokavaihtoehto, joten valintaa ei tarvitse pohtia liian kauan. Tarjolla on niin kasvisvaihtoehtoa, kanaa, lammasta kuin possuakin. Mies valitsi possuvaihtoehdon. Erittäin herkullisia olivat molemmat, tuo ihanan tulinen kastike olisi kyllä voinut olla kyllä vieläkin vähän tulisempaa. :) Olin vaihto-oppilasvuotenani USA:ssa visiitillä aivan Meksikon rajalla sijaitsevassa kylässä, ja muistelen kauhulla siellä saamaani "oikeaa" meksikolaista. Se oli niin tulista, että hyvästä yrityksestä huolimatta koko porukalla jäivät ruoat syömättä. Olen usein miettinyt, vaikuttiko karuun kokemukseeni yhtä paljon sen ajankohta (vuosi -92) kuin kokemattomuuteni eksoottisten ruokien kanssa? 90-luvun alussa Suomessa ei paljon syöty sushia, meksikolaista tai thaimaalaista, ja ensimmäiset avokadotkin taisin syödä vasta myöhemmin, jossain muualla. Paljon on tuosta ajasta muuttunut, mutta tulen ikuisesti muistamaan ne hikikarpalot ja kyyneleet, joita itkin aitoa meksikolaista nieleskellessäni.

Vinkki muuten kaikille, jotka suuntaavat joskus Patronaan: Margaritat näyttivät herkullisilta! Arkena tyydyin olueeseen, mutta muulloin olisin maistanut margaritoja. Ensi kerralla sitten! Joko muuten olette päässeet tähän meksikolaisbuumiin mukaan? Onko muualla Suomessa merkkejä Meksiko-villityksestä?

Marjo :)

Last week we had an impromptu dinner at Patrona. The place was packed, even though it was the middle of the week. This is the situation in Helsinki today - you need a booking for the popular restaurants every day of the week. This was my first time at Patrona, and I'd wanted to go there for a while now after having tried the other Mexican restaurants in Helsinki, Cholo and Pueblo. There could be other ones as well but these are the ones that have joined the scene in the last couple of years. And a scene it is - there were previously only Tex-Mex restaurants in Helsinki, and all of a sudden we have Mexican restaurants a plenty. Well, at least three. :) I really enjoyed Patrona and can recommend their "Enfrijoladas". It could have been even spicier, though, but not by much. My first encounter with Mexican food was when I was 16 while spending my exchange student year in the US. I was travelling across the country and stopped in a village near the Mexican border. And when in Rome... you try the local food. And what an experience it was, spiced up with tears and sweat! I swore I wouldn't try Mexican food ever again, but since then my taste buds must have developed a taste for hot and spicy food. But back in the early 90s there was no sushi, Mexican or even Thai food in Finland. No surprise then that I was in left in tears in New Mexico. Poor me. ;)

Rapurallaa!

Viikonlopun teemavärinä oli punainen. Vietimme nimittäin rapujuhlia sekä perjantaina että lauantaina. Näillä molemmilla juhlilla on jo pitkät perinteet, mutta aiemmin ne eivät ole sentään osuneet samalle viikonlopulle.

Perjantaina söimme rapuja mieheni äidin luona. Olemme lähes vuosittain lasten syntymän jälkeen viettäneet rapujuhlia tällä porukalla ja esikoinen osaa jo odottaa rapuja innokkaana. Kuten varmaan arvaatte, nämä rapujuhlat olivat rauhalliset, joten toiset vastaavat samana viikonloppuna onnistuivat helposti.

Lauantaina lähdimme Turun saaristoon ystäväporukalla, jonka kanssa olemme tehneet vastaavan reissun vuosittain jo 15 vuoden ajan. Ihmeen pitkä aika ottaen huomioon, että olemme hädin tuskin kaksivitosia.

Sää suosi ja pöydät kannettiin ulos terassille. Vajaan parinkymmenen hengen joukko mahtui siihen mainiosti ja lopun tilan tarjosi sopu.

Näissä juhlissa laulettiin, kerrottiin hyviä juttuja ja laulettiin hiukan lisää. Onpa huikeaa omistaa näin upeita ystäviä!

Asukuvat jäivät viikonloppuna vähiin eikä mökkilookissa ole kovin paljoa nähtävääkään. Paitsi maisemat.

Viikonlopun voimalla jaksaa taas puurtaa hetken aikaa. Toivottavasti myös siellä on edessä hyvä viikko!
Miia

Teurastamolla

Olin viettämässä tynkä-Taiteiden yötä torstaina Helsingin Teurastamolla. Pääsin lähtemään illanviettoon vasta saunan jälkeen ja lasten mentyä yöpuulle, ja lähdinkin sitten suht vauhdikkaasti ulos ovesta, tukka märkänä hulmuten. 

Knit: Tiger of Sweden / Jeans: J Brand / Jacket: Hugo Boss

Onneksi tajusin napata mukaani edes jonkinlaisen takin, sillä ilta oli kaunis mutta erittäin vilpoisa. Suuntasin kohti Teurastamoa, jossa pidettiin Helsinki Night Market. Halusin mennä sinne maistelemaan luvattuja Aasian makuja, mutta hämmästykseni olikin suuri, kun suurinpiirtein koko Helsingillä sattui olemaan samat suunnitelmat. 

Teurastamo kuhisi ihmisiä, ja jonot olivat infernaaliset. Nälkä kurni vatsassa ja valitsimme lyhyimmän mahdollisen jonon alueen perältä. Eikä sekään ollut lyhyt! Päädyimme syömään herkulliset jokirapu-hauki -sliderit ja maalaisranskalaiset Liesikiesiltä. Vaikka ruoka ei suunniteltuun Aasia-illalliseeni sopinutkaan, voin lämpimästi suositella tuota purilaista, ja ranskisten kanssa tullut majoneesi oli erinomaista. Liesikiesin kulkureitit voi tsekata Facebookista.

Jokirapu-hauki -slider oikealla. Pigboy-slider vasemmalla.

Ilta päättyi aika nopeasti ruoan ja yhden "saunaoluen" jälkeen. Poikkesimme tosin välimatkan-krouvissa kotimme lähipubissa. Ja tunnelma oli sielläkin tiivis! Koko Helsinki taisi tosiaan olla liikenteessä.

Mahtavaa muuten, että Helsingissä järjestetään nykyään erilaisia tapahtumia harva se viikonloppu. En oikein edes aina tiedä, mitä kaikkea täällä tapahtuu. On street foodia, siivouspäivää, ravintolapäivää, Design Week, juhlaviikot, taiteiden yöt ja vaikka mitä muuta. Oletteko te muuten ahkeria tapahtumakävijöitä? Ja mistä tapahtumista tykkäät eniten? Itseäni tuntuvat aina kiehtovan kaikki ruokaan liittyvä, mutta yhä enemmän haluaisin nähdä Helsingissä myös design-, arkkitehtuuri- ja etenkin muoti-tapahtumia. Esimerkiksi kunnon Helsinki Fashion Week olisi huippu! Mitä te kaipaisitte lisää?

Koleaa mutta viihtyisää viikonloppua! Marjo :)

Loma Kreikassa vol 2.: Santorini

Kivaa, että myös Marjo on palaillut lomalta blogiin. Tervetuloa! Lupasin tehdä oman postauksen toisesta lomakohteestamme Santorinista, joten tässähän se, olkaa hyvä.

Olen haaveillut saarelle pääsystä jo lapsena ja vihdoinkin pääsin sinne. Saari on todella kaunis, mutta samalla todettakoon, että turismin määrä on siellä jotain ihan muuta kuin perinteisillä Kreikan lomasaarilla, Naxoksesta puhumattakaan. Erityisen paljon oli turisteja Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta.

Red baech (Edit. beach)

Olimme varanneet hotellin tai ennemminkin asunnon saaren pääkaupungista Firasta ja tarkoituksemme oli viettää lähinnä kaupunkilomaa. Paino sanalla tarkoitus, sillä perille päästyämme meitä odotti pettymys. Huoneisto ei ollut sellainen kuin kuvien perusteella olisi voinut olettaa. Mitään luksusta emme todellakaan odottaneet, mutta olisi ollut kiva, jos kuolleet ötökät ja hämähäkin seitit olisi edes siivottu ennen saapumista. Koska tarkastan aina ensimmäisenä sängyt (olen ludekammoinen - myönnetään!), havaitsin myös, että vuodevaatteet olivat likaiset ja parisängyn patja täysin homeessa. Lisäksi kylpyhuone oli niin pieni, että suihku oli wc-istuimen päällä. Kauhean kätevää nelihenkiselle perheelle. Tässä vaiheessa soitimme omistajan paikalle ja kerroimme, että emme aio jäädä hotelliin emmekä myöskään aio maksaa mitään tästä käynnistämme. Ongelmana oli enää, että meidän piti löytää uusi majapaikka tunnissa. Varaussivustot näyttivät, että saaren majoituspaikoista noin 93 prosenttia oli täyteen varattu. Kyseessä ei siis ollut mikään helppo rasti vielä, kun wlan-yhteyskään ei hotellilla toiminut. Loppujen lopuksi majoituspaikka löytyi toiselta puolelta saarta ja suuntasimme auton nokan kohti Perivolosta. Alkupettymyksestä toivuttuani majapaikka osoittautui varsin kohtuulliseksi. Lapset olivat innoissaan uima-altaasta ja me pääsimme illallistamaan niin Oiaan kuin Firaankin, kuten ennen lomaa oli suunniteltu.

Päivisin kiertelimme saarta ja nautimme kauniista maisemista. En tiennyt etukäteen, että Santorinin saarella on yli kolmekymmentä viinitilaa, mutta nyt olen tässäkin asiassa viisaampi. Kävimme tutustumassa niistä yhteen, Boutarin viinitilaan. Saaren viiniviljelmien erikoisuutena on, ettei niitä kastella lainkaan. Lajikkeet on siis kehitetty selviytymään hyvin pienellä vesimäärällä. Joskin täytyy myös kertoa, että saaren ilmasto on erikoisen kostea ja se eroaa tältä osin muista saarista.

Saaren eteläosa kuvattuna antiikin Thiran korkeuksista

Oia oli kaunis, mutta auringonlaskua katsomaan vaeltaneiden määrä oli aivan älytön. Olimme saaneet nauttia Naxoksella joka ilta todella kauniista auringonlaskuista, joten jätimme sen täällä suosiolla innokkaammille. 

Huomaa kuvassa näkyvä morsiuspari.

Asu aiemmasta postauksesta tuttu.

Santorinin matkasta haaveileville sanoisin, että mikäli mielii saada hyvän hotellin edes kohtuullisella hinnalla, on syytä olla liikkeellä todella hyvissä ajoin. Ainakin silloin, jos matkustaa saarelle heinä-elokuussa. Me varasimme matkamme vasta toukokuussa jolloin jäljellä ei enää ollut niitä parhaita huoneita tai huonehinnat olivat 1500 euroa/yö. Vähän liikaa meidän matkabudjetille. ;)

Hiukset ovat parhaimmillaan kostean alkuillan jälkeen.

Kokonaisuudessaan pidin saaresta, mutta koen, ettei se ole paikka, jonne haluaisin välttämättä uudestaan. Mielestäni saaren majoitus- ja ravintolahinnat ovat ylihintaisia tasoonsa nähden. Jos kuitenkin jostain syystä matkaisin sinne uudestaan, jättäisin lapset kotiin ja varaisin laadukkaan hotellihuoneen kalderan reunalta. Luulen, että saari näyttäisi parhaat puolensa aikuisten matkalla, jossa olisi aikaa istua ravintoloissa ja kierrellä kauppoja ja gallerioita. Ajankohdaksi valitsisin toukokuun heinäkuun sijasta.

Tänään on viimeinen lomapäiväni, joten siitä täytyy nauttia täysin siemauksin. Toisaalta palaan töiden pariin levänneenä ja innokkaana. Ensimmäinen "työviikkoni" on myös sopivan lyhyt. Joko sinulla on loma ohi vai onko se kenties vasta edessä?
Miia

Ihan pihalla

Moi pitkästä aikaa! Kuten olette kenties huomanneet, olemme Marjon kanssa olleet jo tovin lomamoodissa ja pitkälti muualla kuin koneen ääressä ja siksi blogi on ollut varsin hiljainen. Pahoittelut siitä. Ehkä kenties tekin olette nauttineet kesäkeleistä, kun ne vihdoinkin saavuttivat myös Suomen?

Kotiuduin sunnuntaina parin viikon reissusta Kreikasta. Teen matkasta erillisen postauksen, sillä molemmat saaret - Naxos ja Santorini - ansaitsevat sen. Molemmat olivat todella upeita ja kauniita saaria, mutta toisistaan hyvin poikkeavia. Onnistunut kombo siis. Lomalla tuli räpsäistyä pari asukuvaa, joista toisen lennokkaan näittekin jo aiemmin. ;) Tällä kertaa poikani toimi kuvaajana. Taidan saada hänestä hovikuvaajan, sillä sen verran innostunut hän kuvaamisesta tuntuu olevan.

Naxoksella oli hyvin lämmin myös iltaisin, joten asut olivat sen mukaisia. Saarella oli myös hyvin rento tunnelma ja suurimmaksi osaksi nautimme illalliset rantahiekalla, joten myös jalkineet olivat senmukaisia. Korkokengät ja rantahiekka eivät ole toimiva parivaljakko. Pukeudun muutenkin kesälomalla todella rennosti. Yritän kai päästää sisäisen hipin valloilleen edes pariksi viikoksi vuodessa. Hah! 

Löysin kuvassa olevan tummansinisen housuhameen juuri sopivasti ennen lomaa Lindexistä. Olin pitkin kevättä yrittänyt etsiä vastaavaa ja tämä tuli vastaan pyytämättä ja yllättäen. Tämän kesän ehdoton suosikkivaate!

Pusero Zara, housuhame Lindex, sandaalit Les Tropezienne, laukku todellista vintagea

Palaan mahdollisimman pian matkakuvien kera. Mukavaa kesäiltaa kaikille!
Miia

Juhannus mökillä

Hei hei, täällä kivilaiturilla heiluttelen! Oikein hyvää keskikesää! Vaikka sitä ei ulos katsoessa voi todeksi ymmärtää, vietämme nyt "keskikesää". En ole koskaan ymmärtänyt tuota sanontaa, sillä mielestäni kesä vasta kunnolla alkaa juhannuksesta. Tänä(kin) vuonna vietimme juhannusta perhepiirissä mökillä, Roineen armaisia aaltoja tuijotellessa. Tänä vuonna tosin harvinaisen koleassa säässä.

Tämä juhannus jäänee ennätystenkirjoihin, sillä lauantaina lämpötila laski alle kymmenen asteen! Aiempi juhannuksen kylmyysennätys mökillämme oli muutama vuosi sitten, +12 astetta. Onneksi kuitenkin juuri aattona ilma oli parempi kuin muina juhannuspäivinä, joten saimme saunoa ja ulkoillakin ihan siedettävässä kesäsäässä.

Juhlistimme juhannusta anoppini lanseeraaman perinteen mukaisesti uusilla perunoilla ja venäläisellä sillillä. Silli on tuolla "turkin alla" - punajuurta, suolakurkkua, kananmunaa ja majoneesia. Kahvilla nautimme tuoretta pullaa - ja lapsille oli söpösti tehty oma pieni pullapitko.

Rakastan tätä perinteistä, sinivalkoisia Maisema-sarjaa. Näitä oli aina lapsuudessani kaikilla mummoilla, ja astioissa onkin jotain viehättävän vanhanaikaista. Ne muistuttavat minua myös Englannista, sillä perinteisen englantilaisen posliinin väritys on myöskin sinivalkoinen.

Saunan lämmitys on pienoinen projekti, mutta poika auttoi reippaasti pappaansa saunapuiden kantamisessa. Anna pojalle tehtävä, ja ei tarvitse kahta kertaa käskeä!

Mökkisauna on aivan rannassa, ja hyvällä säällä saunasta pulahtaa uimaan sekunnissa. Kävimme nytkin rohkeasti järvessä kastamassa. Varsinaisesta uimisesta sai tosin vain haaveilla...

Juhannussaunassa ei kiirehditty, ja saunomisen jälkeen söimme ja sytytimme kokon. Kokko paloi monessa osassa - ensin pienempi lapsille, ja sen jälkeen vielä isompi roihu kun lapset olivat nukkumassa. Paistoimme perinteiset makkarat, ja sen jälkeen olikin pienillä aika mennä yöpuulle. 

 Pienin väsyi kokon lämmössä, ja tässä jo silmät lurpsuttavat siihen malliin... hyvää yötöntä yötä!

 

Seuraavana aamuna heräsimme (yllättävän) virkeinä mutta kylmään säähän. Mökkimme sijaitsee luonnon helmassa, sanan kaikessa merkityksessä. Tonttia ei ole liiaksi siloiteltu, ja myöhemmin kesällä mustikat saa suoraan omalta pihalta. Varsinaista lähiruokaa! Lapsia saa kylläkin villissä luonnossa vahtia silmä kovana, sillä alueella on monta piilopaikkaa, kuoppaa, mätästä, muurahaispesää ja pitkä polku halki metsän kohti rantaa. Lapsia ei pidättele mikään, ja koko ajan saa joku olla mukana ulkoilemassa - säässä kuin säässä. Ei armoa!

 

Onneksi ihan naapurista löytyy esimerkiksi näitä ihanuuksia! Olin ennen varsinainen hevostyttö, joten tämä ajanviete on kovin mieleeni. Lapsetkin tuntuvat kovin kiinnostuneen hevosista - ainakin turvallisen välimatkan päästä.

  Välillä onneksi katseltiin prinsessa-elokuvia...

...ja heti kun aurinko tuli vähän esiin, ihastelimme jo pian kuihtuvia kukkia ja mietimme keskeneräistä rantaprojektia. 

Tähän olisi tarkoitus tulla lapsille hiekkaranta. Vielä on homma vähän kesken, enkä kovan kesäflunssani ansiosta päässyt tarttumaan lapioon vielä tällä kertaa...

Chillin' in my Acne jeans and COS jumper. Not exactly a summer outfit...

...sillä otin sen sijaan iisisti ja chillailin - no, en nyt sentään koko ajan, mutta toivottavasti pian enemmänkin, sillä kesäloma on jo kovin, kovin lähellä! Nyt kaikki peukut pystyyn, että seuraavissa mökkikuvissani farkut ovat vaihtuneet kesämekkoon!

Hyvää kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille! Ja nyt sitä aurinkotanssia kehiin...

Marjo x

We spent our midsummer at our summer cottage on Lake Roine. This time we broke the record of the coldest midsummer spent at the cottage ever - the temparature on Saturday fell belowe +10 celsius! Shockingly cold! Luckily on midsummer eve on Friday it was still okay, and we managed to go to sauna and even "swimming" - well, you wouldn't call it that, it was more like just quickly in there and out - but still, a great effort nevertheless in this weather! After sauna we enjoyed my mother-in-laws traditional midsummer feast with new potatoes and "venäläinen silli" or Russian sill with beetroot, eggs, mayonaise and gherkins. Later on, on the cold but clear midsummer night we admired the "kokko" (bonfire) and enjoyed yet another great Finnish tradition - makkara (grilled sausage)! ;) The little ones went to bed before witnessing the magical midnight sun. The next morning was freezing but we managed to stay warm by running to see the horses next door. We also watched some princess movies and went to sauna again in the evening to warm up. My summer holiday is fast approaching and here's hoping the weather will turn summery again soon! 

Juhannusetkot

Näimme tänään Marjon kanssa juhannusetkojen merkeissä ja samalla juhlimme toki aiemmin mainitsemaani sadannen postauksen merkkipaalua. ;) Kävimme pyörähtämässä Milttonin Showroomilla ja syömässä vastapäisessä Raflassa. Pidän paikasta. Hyvä ruoka, hyvää viiniä ja rento tunnelma.

Uhmasin aamulla "kesäsäätä" ja laitoin jalkaani tuoreen aleostokseni. Tiger of Swedenin korot nimittäin. Sovittelin näitä jo keväämmällä, mutta jätin ne vielä silloin kauppaan. Tiistaina päätin toimia toisin, sillä kengät olivat kummitelleet mielessäni jo tovin.

Olen etsinyt nilkkaremmillisiä kenkiä koko kevään. Kritieerinä on ollut se, että koron pitää olla siedettävä myös arkikäytössä. Muuten kengät saavat liian vähän käyttöaikaa. Että sen sortin party animal. Hah!
Viihdyin päivän asussa hyvin. Tiedä sitten mistä johtui? Lähestyvien lomien vuoksi uskaltauduin pukeutumaan töihin varsin rennosti.

Mikä ilme!

Päällä: farkut JBrand, silkkitoppi ja neule H&M, nahkatakki Asos, laukku Dvf, ranneke Hermes, kello Raymond Weil

Sain Marjolta eilen haasteen ja aion vastailla siihen juhannuksena. Joko muuten juhannussuunnitelmat on laadittu?
Kuullaan taas pian!