Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. helmikuuta 2015

Lukuahmatin kevään kirjatärpit

Jouluna tuli taas saatua pari kirjaa pukilta lahjaksi. Ensimmäisenä tartuin Zadie Smithin "NW"-kirjaan, ja sain sen luettua ennen tammikuun loppua. Luin tämän kirjan englanniksi, ja nautin sen värikkäästä kaakkois-Lontoon kielestä.


Kirja sijoittuu NW-postikoodin alueeseen Lontoossa, ja lähinnä siellä oleville kaupungin vuokratalo -alueille. Kirjan henkilöillä on kaikilla jokin ongelma tai he muuten vaan ajavat itsensä hankaliin tilanteisiin. Juoni poukkoilee eri hahmojen välillä ja yhtäkkiä keskittyy lähes kokonaan yhden henkilön "murrokseen", jota käsitellään käytännössä koko loppukirja. En oikein saanut selville, miten kirjassa esitellyt henkilöt lainkaan liittyivät tämän päähenkilön elämään tai juoneen, joten tämä lienee taas yksi niitä kirjoista, joka pitäisi heti lukea uudelleen läpi. Joissain kirjoissa koko juoni ei piirry kirjan lukemisen jälkeen selkeänä mieleen. Lukemisesta ei tehdä liian helppoa. Mutta joskus se ärsyttää, kun ei millään osaa linkittää kirjan tapahtumia toisiinsa. Mieheni mielestä ongelma voi olla myös se, että luen liian nopeasti. Siinä missä minä luen kaksi kirjaa, hän lukee ajatuksella vähemmän kuin yhden kirjan. :)

(Puolustuksen puheenvuoro: Joskus kirjan tapahtumat vain yksinkertaisesti eivät liity toisiinsa, mikä sekin pitää vain hyväksyä. ;) Olen Haruki Murakami -fani, after all.)



Nyt olen lukemassa mieheni bongaamaa, hehkutettua "Totuus Harry Quebertin tapauksesta". Ja miten mukaansatempaava tämä jättiläiskirja onkaan! Kirja kertoo Lolita-inspiroituneen rakkaustarinan sekä rikostarinan samassa paketissa. Aivan älyttömän tenhoava jännäri, joka kaappaa mukaansa. Kirjan kirjoittaja Joël Dicker on voittanut opuksestaan useita palkintojakin. Suosittelen! Olen "vasta" lukenut kirjasta noin 500 sivua ja kolmisen sataa on jäljellä. Melkein meinaavat yöunet mennä, kun luen tältä iltaisin. Joku viisas on joskus kertonut, että jännittävät kirjat pitäisi lukea päiväsaikaan, etteivät unet häiriintyisi. Mutta kuka töissäkäyvä ihminen pystyy kahmimaan romaaneja päivällä?!


Mutta JOS olisin kotona päivisin, löhöilisin tässä. Omalla sohvalla. Joulupukki toi tämän Svenskt Tennin Primavera-tyynyn joululahjaksi, ja tykkään siitä todella paljon. Mielelläni makoilisin sohvalla tyyny pään alla ja syventyisin Harry Quebert -tarinani loppuhetkiin... Mutta yleensä luen kyllä silmät puoliummessa sängyssä. Ja luen ihan viimeiseen asti, kunnes silmät menevät väkisin kiinni. Jos on hyvä kirja käsillä, menen aina nukkumaan ihan liian myöhään.

Mitenkäs teidän rutiinit, luetteko yleensä ennen nukkumaan menoa sängyssä vai vähän pirteämpänä sohvalla? Ja kuulutteko "luen ajatuksella hitaasti" vai "ahmin satasella" -lukijaklaaneihin?

Rentouttavaa viikonloppua! -Marjo-


torstai 4. joulukuuta 2014

Pukille vinkki

Nyt meiltä Marjon kanssa satelee kirjasuosituksia vähän väliä, mutta eihän se näin joulun alla haittaa. Luin tässä taannoin Maria Romantschukin Ei, rouva presidentti -kirjan ja se oli erittäin viihdyttävä lukukokemus. Kirja soljuu eteenpäin jouhevasti ja se onkin mielestäni erittäin helppolukuinen. Siihen myös palaa mielellään eivätkä toistuvat keskeytykset haitanneet edes minua. Ideaalitilanteessa luen kirjat yhdellä istumalla.

Kirja kertoo presidentti Tarja Halosen presidenttikausista ja muun muassa siitä, millaista on ollut olla maan ensimmäinen naispresidentti. Kirjassa Romantschuk avaa esimerkiksi sitä, millaisia haasteita käsilaukku voikaan aiheuttaa valtiovierailulla. Samalla Romanttscuk kertoo myös omaa tarinaansa ja nämä kahden naisen elämät kietoutuvatkin teoksessa yhteen.


Kirja etenee sujuvasti eteenpäin ja se on mukava lukupaketti elämänkerrallisista teoksista kiinnostuneille. Se on erinomaista luettavaa joulun välipäiviksi kinkun ja suklaan syönnin lomaan. Uskallan suositella.
Miia

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Syksyn kirjatärpit


Siinä missä Miia on matkustellut ihanassa Italiassa, olen minä viettänyt paljon aikaa kotosalla lukien kasan kirjoja. Välillä saan aivan älyttömän luku-innon, jolloin luen useita kirjoja putkeen. Viime aikoina tällaisia teoksia ovat olleet Donna Tarttin Tikli, Gillian Flynnin Gone Girl sekä parhaillaan lukemani Chimamanda Ngozi Adichien Americanah. Viimeisimmän bongasin juuri päättyneiltä Helsingin Kirjamessuilta suomennettuna nimellä Kotiinpalaajat.



Tiklin tilasin Amazonilta heti, kun se oli ilmestynyt. Amazonilla kirja maksoi uunituoreena ja kovakantisena vaivaiset 15 euroa, kun se Suomessa (suomenkielisenä) maksoi yli 30 €. Suomessa kirjat(kin) ovat kyllä hävyttömän kalliita... Odotin Tikliltä paljon, sillä Tarttin ensimmäinen kirja Jumalat juhlivat öisin on kaikkien aikojen suosikkikirjani. Tarttin toinen kirja Pieni ystävä taas ei milestäni koskaan oikein lähtenyt käyntiin.


Tarina kuljettaa lukijan pitkälle matkalle päähenkilö Theon nuoruusvuosille. Tarttilla on ainakin englanninkielisessä versiossa taianomainen tapa käsitellä kieltä ja hänen lauseensa ovat varsin kauniita ja sanavalintansa hienostuneita. En tiedä, millä tavalla tämä ominaispiirre on otettu huomioon kirjan suomennetussa versiossa, mutta aion ottaa siitä selvää lukemalla kirjan vielä jossain vaiheessa myös suomeksi. Tikli on niin monitahoinen ja massiivinen teos, että uskon siitä löytyvän uusia tasoja ja tehoja toisellakin lukukerralla. Tykkäsin Tiklistä - kyllä vain -, mutten kuitenkaan hullaantunut siitä yhtä paljon kuin aikoinaan Tarttin ensimmäisestä kirjasta. Samalla en kuitenkaan pidä näiden eri teosten vertailusta toisiinsa, sillä se tuntuu epäreilulta. Ehkäpä, ellei Jumat juhlivat öisin olisi koskaan ilmestynyt, olisin pitänyt Tikliä ällistyttävänä teoksena. Mutta koska pohjalla on jo tuo äärimmäisen hieno lukukokemus, sitä on erittäin vaikea peitota. Aion kuitenkin lukea kirjan vielä toistamiseen, joten annan lopullisen arvosteluni vasta sitten.


Tiklin jälkeen kaipasin jotain kevyempää, ja tilasin Amazonilta viime vuoden hittikirjan Gone Girlin. Jos et ole vielä kuullut tästä kirjasta, niin olet ehkä asunut Kuussa! Kirjasta on juuri ilmestynyt elokuva, ja se pitäisi käydä kyllä katsomassa. Tykkäsin nimittäin tästä kirjasta erittäin paljon. Mikä sekopäinen tarina, ja miten ihanan erilainen juoni. Kaikki Gone Girlin henkilöhahmot ovat erittäin epämiellyttäviä ja samalla heitä kohtaan kuitenkin tuntee myötätuntoa. Mielenkiintoinen ja vetävä lukukokemus, ja luinkin tämän kirjan yhdessä hujauksessa. 


Tällä hetkellä luen Americanah-kirjaa. Tilasin tämänkin kirjan Amazonilta (oho, tähän sattui oikein Amazon-putki!). Rakastin kirjailijan Puolikas keltaista aurinkoa -kirjaa, ja aion ehdottomasti lukea saman kirjailijan muutkin teokset kunhan olen saanut Americanahin loppuun.

Americanah on suomennettu, mutta jos ei haittaa, käytän kirjasta sen alkuperäisnimeä koska se on itselleni tutumpi. Americanah on perusajatukseltaan rakkaustarina, mutta itselleni se on samalla myös vahvasti rotuasioita ja rasismia käsittelevä teos. Americanah kertoo Nigeriasta USA:an muuttavasta Ifemelusta, joka kokoaa Amerikassa kohtaamaansa rasismin ja rotupohdiskelun blogiinsa, josta tulee erittäin suosittu. Oikeastaan tästä kirjasta sainkin idean siihen, että kirjoitan blogiimme tästä lähtien enemmän kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti. Joten kiitos ideasta kirjailijalle! Olen iloinen saadessani käsiini kirjoja, jotka saavat minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, ja Americanah on sellainen kirja. On silmiä avaavaa lukea itselle suhteellisen tutun kulttuurin (USA:n) suhtautumisesta eri rotuihin itselle suhteellisen tuntemattomasta kulttuurista (Nigeriasta) tulevan kertojan välityksellä. Pikantin lisän koko tarinaan tuo myös nigerialaisuuden peilaaminen Ifemelun amerikkalaistuneiden silmien kautta. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita kulttuuristen epäkohtien ja eroavaisuuksien pohdiskelu kiinnostaa. En ole vielä päässyt kirjassa loppuun, joten jännityksellä odotan, mitä loppuratkaisu pitää sisällään! Älä paljasta, jos tiedät!

Oletko itse lukenut jonkun näistä kirjoista, ja mitä mieltä olit?

t. Marjo