Aina on hyvä syy juhlia

Järjestin hiljattain muutamalle ystävälle W1 Edit -korukutsut ja täytyy kyllä sanoa, että tämä se on mukava konsepti. Monille meille tuttuja ovat lastenvaatekutsut - kivoja nekin -, mutta välillä on hauska katsella kauniita asioita ihan vaan itselleen.

Kauniiden korujen lisäksi on tietysti mahtava koota ystäviä yhteen ja viettää hauska ilta heidän kanssaan. Mikä ihana tekosyy pieniin juhliin!

Minna on ideoinut toimivan konseptin ja toivon todella, että tämä sen kuin kasvaa ja laajenee. Meillä koruja esitellyt Essi kertoi työn lomassa, että kutsuja voi tilata pääkaupunkiseudun lisäksi mm. Pirkanmaalle. Tarvittaessa korut pakataan matkalaukkuun ja lennähdetään vaikkapa Ouluun!

Suosittelen testaamaan. Miia

Pst. W1 Editillä on tällä hetkellä tarjous, jos varaat kutsut itsellesi tämän kuun aikana, saat emäntänä valita itsellesi 200 euron arvosta koruja. Pidä kiirettä!

Terapian tarpeessa

Kävin hiljattain Luxbagissa katsastelemassa heidän laukku- ja lompakkovalikoimaansa, kun kerrankin oli aikaa. Taisin olla liikkeessä tunnin verran ja sain muuten erinomaista palvelua. Instagramia seuraavat tietävätkin, etten poistunut liikkeestä tyhjin käsin. Laukkua en sentään ostanut, mutta pari ihanuutta, joista vain toinen oli heräteostos. Hah!

Vanha lompakkoni on jo hiukan liikaa elämää nähnyt ja uusi on kummitellut mielessä jo tovin. Hiukan harmittaa, että jätin syksyllä The Mall:n käynnillä upean mustan lompakon Balenciagan liikkeeseen. Mitä mahdoinkaan ajatella? Onnekseni tämä kaunis yksilö pelastaa tilanteen. Ihastuin hillittyyn kaksivärisyyteen ja ennen kaikkea kokoon. Olinkin jo täysin kyllästynyt jättilompakkooni, jonne voi kerrytellä kuitteja (ja kanta-asiakaskortteja) ihan liian paljon.

Toinen ostoksista oli heräteostos, mutta onneksi se oli alennusmyynnissä. Ihastuin sinisen eri sävyjä yhdistelevään Fendin nahkarannekkeeseen ja nappasin sen mukaani siltä seisomalta.

Tiedoksi muuten, että Luxbagia kannattaa seurata Instagramissa, jos haluaa pysyä kärryillä heille tulevista uutuuksista ja täydennyksistä. 

Jassoo, se onkin sitten (taas!) sunnuntai ja ohjelmassa on perinteiseen tapaan pyykinpesua ja muita kotihommia. Töitäkin olisi tehtävänä vielä illan ratoksi. Puolentoista viikon päästä yksi todella iso työprojekti on ohi ja jokailtaisen työnteon sijaan aikaa on toivottavasti muun muassa lenkkeilyyn. Tämä kevät on ollut kovin kummallinen, sillä olen urheillut todella vähän viimeisen kolmen kuukauden aikana ensin flunssakierteen ja nyt työkiireiden vuoksi. Toivottavasti pääsen takaisin normitahtiini edes. Iloinen asia on, että tänä kesänä muodissa ovat kokouikkarit bikinien sijaan.

Turvaudutko sinä milloinkaan terapiashoppailuun vai onko käytössäsi joku muu tehokas keino?
Leppoisaa sunnuntaita, Miia

Keväistä fiilistä säästä huolimatta

Kevät alkaa hiipiä mieleen ja vaikuttaa pukeutumiseen, vaikka ulos katsoessa ei ole keväästä tietoakaan. Tummat värit kyllästyttävät totaalisesti ja halajan ylleni kaikkea vaaleaa. Onnekseni tein hiljattain mukavan löydön Filippa K:lta, vaalean puseron. Tämän pohjalle rakensin asun käviessäni viime perjantaina W1 Edit:n korukutsuilla.

Aikomukseni oli pukea päälleeni tummat, leveälahkeiset farkut näiden kapeiden sijaan, mutta sadekelin myötä muutin suunnitelmaani viime hetkellä. Pitkät lahkeet ja sadekeli ei ole toimiva kombo.

Pusero: Filippa K

Farkut: Tiger of Sweden

Laukku: Stella McCartney

Kengät: All Saints

Korukutsuilla voi olla näin hauskaa. Kiitos Minnalle ja hänen ystävilleen kivan tapahtuman järjestämisestä!

Hauskaa alkanutta viikkoa. Kuullaan taas pian!
Miia

Preppy

Kävin vaihto-oppilasvuotenani Yhdysvalloissa Ivy-league -yliopistoissa piipahtamassa, ja mieleeni jäi elämään muistikuva tietynlaisesta rennon asiallisesta amerikkalaisesta yliopistotyylistä. No, silloin tuon tyylin toteutus jäi ajatustasolle, mutta vuosien saatossa olen säännöllisin väliajoin palannut preppy-lookiin. Nyt on taas selvästi menossa yksi preppy-kausistani, ja kun bongasin Lontoossa Uniqlosta tämän vaaleansinisen Oxford-paidan, tiesin, että tulisin käyttämään sitä ahkerasti.

Paita: Uniqlo / Neule: COS

Olen vilukissa, joten paitapuseron päälle puen näissä koleatuulisissa keleissä mieluusti neuleen. Pyöreäkauluksinen neule toimii mielestäni parhaiten ylös asti napitettavan paidan kanssa. Ja koska uusi paitapuseroni on ihanan pehmeä, on oloni lämpimän lisäksi ihanan pehmoinen ja mukava. Jos olisin kissa, kehräisin tyytyväisenä nämä kaksi paitaa päälläni. ;)

Yksinkertaisen lookin kanssa on kiva käyttää edes joitain koruja, ettei preppy näyttäisi liian arkiselta esimerkiksi töihin. Tämän Monica Vinaderin korun ostin itselleni lahjaksi, kun tiesin vaihtavani työpaikkaa loppuvuodesta. Violetti on tyttäreni lempiväri, joten siinä oli muun kauneuden lisäksi sopivasti symboliikkaa. Olen vallan ihastunut Monica Vinaderin rannekoruihin ja ehdottelin Miiallekin, että ostaisimme yhdessä "friendship braceletit" lähiaikoina. Vaikkapa sellaiset ruusukultaiset.

Näitä kuvia katsoessa tuleekin taas mieleeni, että pitäisikin varata pian kampaaja-aika... Nyt tukka menee koko ajan väkisinkin ponnarille. No, ainakin tukkatyylini sopii tähän preppy-tyyliin luontevasti. Iloista keskiviikkoa!

-Marjo-

Lista lyhenee, kun vuosi etenee

Olin ennen Lontoon matkaa huomannut, että Matches myy hyvällä alennuksella haaveilemaani Bentley -mekkoa, mutta halusin ehdottomasti sovittaa sitä ennen ostopäätöstä. Hyvä niin, sillä olisin tilannut väärän koon. Kuten jo aiemmin kerroin, olen tehnyt tälle vuodelle listaa hankinnoista, joihin olen ajatellut satsata ja tämä mekko oli yksi näistä. Yhden tuotteen voi siis vetää listalta yli.

Lähdin matkaan sillä ajatuksella, että haluan mekon harmaana. Mustia minulla on jo ihan liikaa, joten se oli alusta alkaen poissuljettu vaihtoehto. Fiksaatio harmaasta mekosta syveni Claire Underwood -postausta tehdessä.

Kuva: Matchesin nettisivuilta

Koska harmaanvärisen mekon ainoa jäljellä oleva koko osoittautui liian suureksi, päädyin kokeilemaan luumunväristä versiota. Pidin siitä välittömästi, mutta en olisi uskaltanut ostaa sitä ellei Marjo olisi vakuuttanut värin pukevan minua harmaata paremmin. Kuinka arka sitä onkaan värien kanssa, kun luumukin tuntuu rohkealta vedolta.

Mekko on muuten pelottavan mukava päällä. Sen kanssa voi syödä huoletta pitkän illallisen ilman kiristävää tunnetta. Peili voikin sitten paljastaa karun totuuden. Hah!

Kuvat paljastivat, että oma mekkoni jää paljon enemmän ryppyyn kuin Matchesin sivujen kuvissa mallilla oleva versio. Tiedä sitten, olisiko minun pitänyt kokeilla vieläkin pienempää kokoa? No ainakin täytyy olla jatkossa tarkempi mitä mekon alle pukee, jotta runsaat rypyt, jotka myös toki häivyttävät, eivät lisää muhkuraisuutta. Sitä nyt ei kukaan toivo!

Koska mekko on varsin naisellinen, asusteita on mietittävä tarkkaan, että kokonaisuus säilyy omannäköisenä. Olen kuitenkin henkeen ja vereen mekkoihminen, joten tämä on oiva lisä vaatekaappiini. Onko siellä muita mekkoihmisiä?
Mukavaa ja aurinkoista (jee!) sunnuntaita! Miia

Haaveissa uusi kello

Tein uuden vuoden lupauksen, että pyrin vähentämään entisestään ex tempore -hankintoja ja yritykseni on pitäytyä viime vuoden lopulla tekemässäni suunnitelmassa koko vuosi. Tarkoitukseni on hankkia kuluvana vuonna vain harkittuja asioita. Kello on näistä yksi.

Minulla on ollut käytössäni muutaman vuoden ajan Raymond Weilin kello, jonka malli on Tango. Sain sen lahjaksi mieheltäni ja tykkään siitä edelleen erittäin paljon. Kellossa yhdistyy aikaa kestävä klassisuus ja kulutusta sietävä laadukkuus. Täydellinen yhdistelmä siis.

Olen kuitenkin alkanut kaipaamaan tämän suosikkini rinnalle toista kelloa. Ostin miehelleni joululahjaksi Larsson & Jenningsin kellon ja haaveilen merkin kellosta itsekin. Ainakin NAP myy merkkiä myös naisille. Alla olevissa kuvissa kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa. Toisen kuvan alla olevasta linkistä pääsee kuvien alkulähteelle.

Molemmat kuvat: NAPin sivuilta

Yllättävän moni on luopunut rannekellon käytöstä ja korvannut sen puhelimella. Itse en osaisi olla ilman rannekelloa, sillä se toimii myös koruna. Miten on, kulkeeko sinulla kello ranteessa vai ainoastaan puhelimessa?
Miia

Falabella, my new love

Stella McCartneyn Falabella -laukku on ollut jo hyvän tovin maailmalla suuressa suosiossa, kulttimaineessa jopa. Olen bongannut sen hyvin erityylisten pukeutujien olalta, kuten Victoria Beckhamin ja Kristen Stewartin. Suomessa Falabelloja näkyy katukuvassa varsin vähän ja tämä on ehdottomasti plussaa. 

Tiesittekin varmaan, että Falabellaa, kuten ei muitakaan McCartneyn tuotteita, ole valmistettu nahasta. Suunnittelija on kehittänyt nahan korvaavan materiaalin niin laukkuihin kuin kenkiin. Mielenkiinnolla testaan, voittaako se laadukkaan nahkalaukun kestävyydessä ja pitkäikäisyydessä.

Ihastuin aikoinani ensinäkemältä kyseiseen laukkuun ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan omani Milanon La Rinascentesta reissun viimeisenä päivänä. La Rinascenten valikoima oli monipuolinen näiden (ja muidenkin laukkujen) suhteen ja värin valinta tekikin tiukkaa. Intuitiolla valitsin kyseisen myyränvärisen/vaaleanruskean laukun, jossa on hiukan kiiltoa. Itsestään selvää sen sijaan oli, että haluan laukun hopeanvärisillä ketjuilla. Toinen, kullanvärinen vaihtoehto ei tunnu itselleni omalta.

Laukun malli ketjuineen on juuri sopivan rento ja hiukan rock yhdistettäväksi työvaatteiden kanssa. Tuo klassisiin duunivaatteisiin sopivasti särmää eikä kokonaisuus mene liian mummoksi.Aito riski tällaiselle "melkein" nelikymppiselle.

Tiedoksi muuten, että Helsingissä laukkuja myy My O My, mikäli haluat käydä tutustumassa niihin tarkemmin. Yhteiskuvia uuden rakkaan kanssa on luvassa mahdollisimman pian.
Miia 

Pojilta lainattua

Minulla on tapana valita aina uuden sesongin alkaessa jokin avainvaate- tai asuste, jolla päivitän vaatekaappini ajankohtaisemmaksi. En välttämättä kulje niinkään trendien aallon harjalla, vaan mieluummin takavasemmalla seurailen, olisiko uudessa sesongissa jotain, mikä parhaiten täydentäisi jo olemassa olevaa vaatekaappiani ja freesaisi yleistä ilmettä. 

Tänä syksynä olen ihastunut mataliin kenkiin - sellaisiin miehiltä lainattuihin. Löysin nämä patent-derbyt Vagabondilta, ja hankinnassa makutuomarina toimi se kaikkein kriittisin, eli oma esikoiseni. Tyttö antoi hyväksyntänsä lähinnän ihanan kiillon takia, ja äitihän meni ja osti. :) Nyt olen sitten aivan rakastunut näihin kenkiini, ja nehän käyvät melkein kumppareista kosteutta kestävän pintansa johdosta.

Näissä uusissa popoissa marssin sitten läpi harmaan Helsingin tapaamaan blogiystäväämme Private Blendin Mikkoa Vanhan Kauppahallin Story-ravintolaan. Emme olleet kumpikaan vielä (yllätys kummallekin!) käyneet tässä etenkin some:ssa suuren suosion saavuttaneessa ravintolassa. 

Storyssa on lounaalla pari vaihtoehtoa, joista toinen on kotikeittiölounas, perinteisin menoin. Olen perso ravintoloiden kotiruoalle, joten luonnollisesti valintani oli silakkalaatikko. Mikko valitsi Black Angus -fileetä tomaattikastikkeessa. Silakkalaatikkoni oli varsin onnistunut tapaus herkullisine mummonkurkkuineen. Olisin kyllä voinut syödä sitä vähän isommankin annoksen! (vink vink)

Mikolla oli jälleen kerran aivan ihana laukkuvalinta mukana - tällä kertaa punainen Lanvin. Pirteä väripilkku harmaassa syyssäässä. Nappasin kuvan niin vauhdilla, että valitettavasti Mikon pää jäi kuvan ulkopuolelle - sori Mikko! 

Tein muutenkin ekskursion Vanhassa Kauppahallissa, sillä en ole vielä poikennut siellä remontin jälkeen. Miksiköhän? Sieltähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista, kuten kauniita vihannestiskejä (rakastan kauniisti aseteltuja vihanneksia!) sekä näitä söpöjä, puisia nute-teepakkauksia. Ainakin Nougat myy näitä söpiksiä myös verkkkokaupassaan.  

Tallustelin lounaalta takaisin töihin ja päätin, että menen pian kauppahalliin oikein ajan kanssa penkomaan. Pian tallustelen viikonlopun viettoon! Tänään menemme Miian ja toisten puoliskojemme kanssa illallistamaan Umeshuun, ja siitä sitten Pepe Willbergin keikalle. Milloinkahan viimeksi kävin keikalla?! 

Hauskaa viikonloppua kaikille! t. Marjo

Toivelistalla: Poolo

Hei taas pitkästä aikaa! Nyt täytyy kyllä oikein pahoitella tätä harvakseltaan päivittyvää blogiamme, ja kiittää samalla kaikkia teitä, jotka ovat poikenneet täällä vaikka uusia tekstejä ei ihan joka päivä olekaan luettavaksi. Syynä tähän on se perinteinen, eli työ- ja perhekiireet. Yritämme tsempata taas, nyt kun olemme taas toipuneet tuosta yllätys-kylmyydestä. Se vei ainakin itseltäni ihan mehut, ja illalla halusin vain katsella Mad Men:iä dvd:ltä ja nauttia punaviiniä. :)

 

Picture: Filippa-k.com

Mutta sitten itse asiaan. Syksyn toivelistallani on nimittäin ykkösenä pooloneule. Oletteko te jo ostaneet omanne? Poolohan on juuri nyt taas erittäin "in", mutta tykkäisin siitä kyllä muutenkin. Omat pooloni ovat kyllä auttamattomasti vanhentunutta mallia, eli liian lyhyitä ja liian tiukkoja. Nyt haluaisin ihanan löysän ja letkeän, pehmoisen pooloneuleen. Bongasin kivan näköisen, valkoisen poolon Filippa K:lta, mutta en ole vielä ehtinyt sitä sovittamaan.

Picture: acnestudios.com

Toinen potentiaalinen yksilö löytyy Acnelta. Musta poolo on varma klassikko, mutta onko se vähän tylsä? Oma, vanha Filippa K:n merinovillainen pooloni on edelleen käyttökunnossa, mutta koska se on liian tiukka, haluaisin korvata sen väljemmällä mallilla. Oletteko muuten huomanneet, että Filippa K:n neuleilla (merinovillaisilla) on taipumus kutistua pesussa? Tämä on tapahtunut kaikille merkiltä koskaan ostamilleni merinoneuleille. Olen varmuuden vuoksi ostanut kokoa isompia neuleita, mutta silti ne ovat aina lyhentyneet ja tiukentuneet käsipesussakin. Outo juttu. Teenköhän jotain väärin?

Picture from Lovelybylucy.com

Picture from afterdrk.com

Sokerina pohjalla on kolmas neulesuosikkini, "se klassikko". Tästä haaveilen kaikkein eniten. Hope:n neuleessa ei ole mitään, mistä en pitäsi. Paitsi ehkä hinta. Hah! Ja se, että se on aina myyty loppuun. Miksi, oi miksi?

Picture from fashionoverreason.com

Hope:n klassikkoneule suorastaan huutaa nimeäni. Myydäänköhän näitä missään Suomessa? Hihkaiskaa heti, jos löydätte jonkun paikan missä näitä on vielä jäljellä! Palkinnoksi tarjoan... jotain kivaa. Hymyn! Ja kuvan uudesta neuleesta.

Nyt on muuten perjantai - aah. Aion olla tekemättä mitään. Kunhan vain nautin. Hauskaa viikonloppua! Marjo :)

On my wishlist for autumn I have one item over anything else: a poloneck jumper. I have found the perfect one from Hope, but it is always, always sold out. I don't think we sell them in Finland anywhere, which is a shame. If you manage to find it in stock somewhere online, please give me a shout!

Syksy tulee, olenko valmis?

Sieltä se taas hiljalleen hiipii, syksy. Työnsin valkoiset kesähepeneet kaapissa taaemmas ja otin tilalle muutaman neuleen. Ne syksyn väriset. Tästä se alkaa.

En tiedä, olenko vielä valmis OIKEALLE syksylle. Illat alkavat jo uhkaavasti pimetä, tänäänkin oli iltauutisten aikaan jo pimeää. Milloin tämä oikein tapahtui? Vastahan istuin ilta-auringossa parvekkeella.

Trousers: Zara / Jacket: Joseph / Shoes: Zara / Bag: Mansur Gavriel

Periaatteessahan nyt on jo syksy, mikäli kalenteriin on katsominen. Mutta päivisin on vielä niin mukavan lämmin, että se antaa ymmärtää kesän rippeitä olevan vielä jäljellä. Koko kesän sanoin aloittavani pyöräilyn töihin, ja vasta tänään sain sen aikaiseksi. Miksi en alkanut tehdä tätäkin jo aiemmin? Nyt yritän ottaa siitä kaiken irti - nyt, kun vielä voi. Lappiinkin lupailtiin jo heikkoja lumisateita...

Knit: COS

Ovatkohan kaikki muut jo varustautuneet syksyn tuloon - ja ehkäpä jopa talveenkin? Minä en selvästikään ole. Annetaan tämän sammaleenvihreän paitani tuoda edes aavistus syksyä tunnelmaan. Tästä se lähtee. -Marjo-

I am beginning to feel the approaching autumn. The evenings are getting darker and with that, the colour of my knits. The days are still comfortably warm and a bit deceitful, as the nights are already crisp. Today I cycled to work - for the first time this "summer". I've been talking about it ever since spring, never holding on to my promise. And now when I finally did, soon it will start raining, and eventually snowing... I'm clearly not prepared for the weather changing. I often get this feeling come autumn  that I don't fully grasp the summer ending and wham - it's nearly winter! Are you well prepared for autumn? I'm letting this moss green knit to soothe me into the swing of the new season. Here we go.

Batwoman ja Catwoman samassa paketissa

Tänä syksynä viitat ovat taas in. Burberryn näytöksen kuvat, joissa Cara Delevigne kulkee viitta harteillaan, ovat vilahdelleet yhden, jos toisenkin lehden sivuilla. Omani löysin kevättalvella 2013 Tallinnan Zarasta, joten minuahan voi kutsua suorastaan muodin edelläkävijäksi. Tai sitten ei.

Viitta on jäänyt vähälle käytölle, sillä Suomen säät eivät oikein ole otollisia tällaiselle liehuvalle takinkorvikkeelle. Yleensä tulee kylmä tai sitten sataa (ja on kylmä). Tällä viikolla tilanne on ollut toinen ja puinkin viitan silkkipuseron päälle ja se riitti hyvin, kun lisänä oli muhkea huivi.

Asun kruunasivat upouudet ballerinat, joista vihjailin jo edellisessä postauksessa. Niiden pariksi naitin ruskean Furlan laukun, joka näyttää kahdeksan vuoden jälkeenkin lähes uudelta. Viittojen lisäksi ruskeanväriset laukut ovat kova juttu tänä syksynä.

Pusero Massimo Dutti, farkut Rag & Bone, viitta Zara

Kengät Pretty Ballerinas, laukku Furla

Ostolakkoni on virallisesti ohi. Kolme (!) lipsahdusta tuli sen aikana tehtyä, mutta luulen, että niukahko shoppailulinja jatkuu vielä hetken aikaa. Lähden nimittäin lokakuussa Firenzeen, missä haluaisin tehdä joitain isompia hankintoja. Ainakin uusi laukku on ajatuksissa.

Olen tosin jo hiukan hahmotellut mielessäni syksyn ostotarpeita ja voisinkin paljastaa teille toivelistani tässä piakkoin. Miten syyskuu on lähtenyt omalta kohdaltasi liikkeelle? Oletko jo tehnyt syksyn suuret hankinnat vai aiotko edes?
Miia

Vilukissan valinta

Palelen lähes aina. Yleensä myös kesällä. Onnekseni tänä kesänä oli ajanjakso, jolloin en palellut lainkaan. En kietonut huivia kaulaani eikä puolipakollista neuletakkiakaan tarvinnut roikottaa mukana joka paikassa.

Myönnän, että huiveja ehti tulla jo ikävä! Ilmojen viilettyä minua ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa kietaisemaan huivi kaulan ympärille.

Huivit ovat ihania ja ennen kaikkea niitä on ihana ostaa. Vertaapa vaikkapa farkkujen ostoa huivikauppoihin. Heh. Huivien hienous on lisäksi se, että ne säilyvät pitkään kauniina, kuin uusina suorastaan.

Täytyypä suunnitella, millaisen huivin sitä itselleen hankkisi seuraavaksi. Pidätkö sinä huiveista?

Rentouttavaa viikonloppua,

Miia

PS. Muistatko, että lähes sama asu taisi olla yksi blogin ensimmäisiä asukuvia?

New dress, "new" hair

Dress: Samuji / Shoes: Tiger of Sweden

Olimme perjantaina viettämässä Miian syntymäpäiviä asiaankuuluvin menoin Mattolaiturilla ja Brondassa. Päivä alkoi kampaajalla, joka järkytti maailmaani kahdesta syystä:

1. En saanut himoitsemaani otsatukkaa. Syy: Kampaaja oli sitä mieltä, että hiukseni ovat niin kiharat, että otsatukka ja olemattomat hiustenlaittokykyni eivät täsmää. Joka aamu saisin herätä suttuisella ja kikkuraisella otsiksella, ja menettäisin kuulemma hermoni alta aikayksikön.

2. Minulla ON kihara tukka. En ollut oikein tajunnut tätä aikaisemmin. Toki tiedostin, että tukkani on "taipuisa", mutta että oikein luonnonkihara?! Kampaaja demonstroi tätä jättämällä hiukseni luonnollisesti niin, kuin ne ilman fööniä menisivät. Tässä tulos. Kiharat! Voi apua! Sain hyvät naurut, ja olin niin shokissa uudesta kiharapilvestäni, että menin sitten ostamaan itselleni myös uuden mekon. Tämä on luonnollinen reaktio kun on hius-shokissa, eikö vain?!

Ostin itselleni tämän Samujin mekon Erottajan liikkeen alesta. Mekossa on hauska eläinprintti ja väri on hempeä muttei liian tyttömäinen. Mekkoa voi käyttää myös ilman vyötä ja sukkisten kanssa talvella.

Kengät ovat vanhat suosikkini Tiger of Swedeniltä. En oikein vielä tiedä, miten tulen juttuun näiden kiharoideni kanssa, mutta perjantain shokista selvittyäni ja pestyäni hiukset viikonloppuna olen alkanut pitää kiharoistani yhä enemmän. Katsotaan, tuleeko meistä hyvätkin ystävät! Aika näyttää. Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Marjo :)

Uusi tukka?

Olen menossa kauan odotetulle kampaajalle TÄNÄÄN, ja mietin kovasti vaihtamista uuteen lookiin. Mitä sanoisitte seuraavanlaisista tukkatyyleistä?

Kyse on siis mahdollisesta otsatukan leikkaamisesta. Jane Birkinin otsis on ihana, mutta olen joskus kokeillut otsatukkaa eikä se ole koskaan näyttänyt ihan tuolta...

Omaa tukkalaatuani lähempänä on luultavasti Alexa Chung. Tuollainen "letkeän rento" otsis olisi ehkä enemmän omaa tyyliäni. Tai ehkä kuva vain hämää, ja todellisuudessa Alexan otsis vaatii tuntien työn näyttääkseen letkeän rennolta?! Välillä "harmittaa", että omat hiukseni ovat aivan älyttömän paksut, sillä niistä on kovin vaikea saada mitään kovin luovaa aikaiseksi. Se on aina joko ponnari, nuttura tai hiukset auki. Olen superlaiska laittamaan hiuksiani ja mietin, että otsatukka saattaisi piristää yleisilmettä, mutta samalla se voi olla vaikea ylläpitää. Siinäpä vasta dilemma.

Tällaiselta tukkani näyttää nyt, laittamattomana. Kuvassa myös uudet housut Lindexiltä. Vinkkinä syysostoksia varten, että Lindexillä on nyt mustia housuja riveittäin ja eri mallisia skinnyistä näihin lötkömpiin. Ja edullisesti!

En yhtään vielä tiedä, mitä kampaaja tänään keksii ja mitä häneltä edes pyydän. Kaiken lisäksi olen menossa täysin uuden kampaajan käsittelyyn! Jännää. Ehkäpä annan hänelle vapaat kädet!

Kuinka vapaat kädet itse yleensä annat kampaajalle? Oletko tiukka tukkanatsi vai luotatko kampaajan näkemykseen?

Nimpparityttö x

I thought I'd change my hairstyle. I'm considering bangs a la Jane Birkin or Alexa Chung. What do you think, should I give it a go?

Juhannusetkot

Näimme tänään Marjon kanssa juhannusetkojen merkeissä ja samalla juhlimme toki aiemmin mainitsemaani sadannen postauksen merkkipaalua. ;) Kävimme pyörähtämässä Milttonin Showroomilla ja syömässä vastapäisessä Raflassa. Pidän paikasta. Hyvä ruoka, hyvää viiniä ja rento tunnelma.

Uhmasin aamulla "kesäsäätä" ja laitoin jalkaani tuoreen aleostokseni. Tiger of Swedenin korot nimittäin. Sovittelin näitä jo keväämmällä, mutta jätin ne vielä silloin kauppaan. Tiistaina päätin toimia toisin, sillä kengät olivat kummitelleet mielessäni jo tovin.

Olen etsinyt nilkkaremmillisiä kenkiä koko kevään. Kritieerinä on ollut se, että koron pitää olla siedettävä myös arkikäytössä. Muuten kengät saavat liian vähän käyttöaikaa. Että sen sortin party animal. Hah!
Viihdyin päivän asussa hyvin. Tiedä sitten mistä johtui? Lähestyvien lomien vuoksi uskaltauduin pukeutumaan töihin varsin rennosti.

Mikä ilme!

Päällä: farkut JBrand, silkkitoppi ja neule H&M, nahkatakki Asos, laukku Dvf, ranneke Hermes, kello Raymond Weil

Sain Marjolta eilen haasteen ja aion vastailla siihen juhannuksena. Joko muuten juhannussuunnitelmat on laadittu?
Kuullaan taas pian!