tiistai 29. huhtikuuta 2014

Tampereella


Suomessa on Helsingin ja synnyinkaupunkini Valkekosken lisäksi kolmas kaupunki, johon tunnen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tuo kaupunki on rakkaiden appivanhempieni - ja mieheni - kotikaupunki Tampere. Rakastan piipahtaa Tampereella aina kun voin, ja pääsiäisenä vietimme siellä koko lomamme. Koska ilma oli aivan keväinen, lähdimme tutkimaan kaupunkia turistin silmin. Tässä pieni siivu siitä yhden päivän seikkailustani.


Tampere-visiitti alkaa luontevasti Tammerkosken rannalta. Hämeensillalla voi ihastella kosken kuohuja ja legendaarisia patsaita - ne jaksoivat aina hauskuuttaa meitä lapsina. Arvannette miksi.




Hämeenkadulla on nykyisin onneksi muitakin ruokapaikkoja kuin 80-luvun suosikkipaikka, McDonalds. Tampereen Mäkkäri taisi olla peräti Suomen ensimmäinen McDonalds. Sinne tuli reissattua bussilla eli "linkulla" Koskista saakka. :) Eli Valkeakoskelta. Tämä olkoon samalla oppitunti paikallisesta kielenkäytöstä.

Tampereen Kauppahallista Hämeentielle (Mäkkärin naapuriin) on muuttanut Salad Bar, josta saa runsaita luomusalaattiannoksia ja smoothieita joka lähtöön. 


Ja aivan sen vierestä löytyy pieni kahvila, Tampereen Paahtimo, josta saa loistavaa paikallista paahtoa, Tammer Pehmeää.  Sitä piti tietenkin ottaa kupillinen.


Ihanaa, että Suomeen on syntynyt jälleen oma paahtimokulttuuri - kuten myös pienpanimokulttuuri, joka maailmallakin on ollut suuri trendi jo jonkin aikaa. Tykkään kokeilla pientuottajien juttuja ja kannatan kaikkea tällaista paikallista toimintaa. Mahtavaa, että ihmiset haluavat yrittää ja luoda omia juttujaan. Kannatetaan!


Tampereen keskusta on kaunis. Torin laidalla on toinen toistaan komeampia kivitaloja sekä kaunis Tampereen Teatteri. 



Katsokaapa vaikka tätäkin taloa, jossa Cotton-vaateliike sijaitsee. En ole aikaisemmin huomannutkaan, miten kauniit parvekkeet tässä talossa on! Niin kaunista, tulee aivan Pariisi mieleen. Tällä kertaa en ollut ostostuulella, mutta Cottonista löytyy merkkejä Tory Burchista J Brandiin ja Marc by Marc Jacobsiin. Hyviä löytöjä voi tehdä etenkin alennusmyyntien aikaan.


Toki Tampereelta löytyy myös uudempaa arkkitehtuuria, kuten kaukana kuvassa näkyvä 88-metriä korkea tornihotelli. Tornihotelli tulee olemaan Suomen korkein asuinrakennus. Manse on kuitenkin ehkä kaikkein tunnetuin teollisuuskaupunkina, Suomen Manchesterina, joten seuraavaksi niihin maisemiin.


Kehräsaaren kupeessa on Takon tehdas, nykyisin Metsä Board Tako. Aivan ydinkeskustassa voi siis edelleen aistia sitä vanhaa kunnon tehdastunnelmaa, jota monessa muussa kaupungissa ajetaan alas... Savut nousevat piipuista ja tunnelma on kuin... no, kuin Valkeakoskella ennen vanhaa, tehtaiden vielä pauhutessa.


Tehdasaluetta ympäröivä muuri on kuin pala Berliiniä, eikä sen viereinen baari 931 myöskään häviä Berliinille. Vain maisemat ovat eri, sillä näistä ikkunoista onkin järvimaisema suoraan kohti Ratinaa.


Ja koska Nääsvillessä ollaan, tarina on suorastaan pakko lopettaa parhaalla ja aidoimmalla mahdollisella tavalla - mustaanmakkaraan. Sitä joko rakastaa tai vihaa. Itse olen aina pitänyt mustamakkarasta - Tapolan on parasta. Onneksi tätäkin perinneherkkua löytää nykyään Helsingistäkin. Miten teille muuten uppoaa mustamakkara - oletteko maistaneet vai inhoatteko jo pelkkää ajatusta?

Tämä kojun teksti kertookin kaiken oleellisen, joten ei tässä muuta kun moro! Näkyy!

Marjo x

I like Tampere! As you can see in these pictures, it is an industrial city with surprisingly beautiful architecture. I say surprisingly, as some people might not think of Tampere's architecture at all when they think about the city. I spend quite a lot of time there as that's where my in-laws live. The centre is full of great, pretty stone buildings and increasingly full of cafes, shops and little places to eat as well. Kehräsaari area is more industrial, with the Tako factory as an example. And once in Tampere, you have to try the local delicacy, mustamakkara (black sausage). Trust me, you either love it or hate it. Needless to say, I love it!

2 kommenttia:

  1. Kyllä mulle musmakkara menee, mää oon hämälääne syntyjäni kato! Vaik mää en ookkaa Tamereelt niin kyl mää makkaraa syän :-D:-D:-D Voi apua! T. Iines

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten hianoo, muitakin mustan syöjiä! Lapseni eivät valitettavasti ole perineet tätä geeniä, vaikka kummaltakin puolelta ovat hämäläisgeeniperimällä varustettuja. Outoa! No, ehkä sitten aikuisena... aivopesu jatkukoon! :) Hauskaa vappua Iines, t. Marjo

      Poista