Ajatuksia herättelevä Kiasma

Nykytaide ei todellakaan ole mitään turhuutta, kuten kuulee aina silloin tällöin väitettävän. Näin sanovat eivät taatusti ole vierailleet Kiasmassa. Henkilökohtaisesti on todettava, että museon tarjonta puhutteli oikein toden teolla. Enemmän kuin monen muun.

Yllä olevat teokset: Jani Leinonen

Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu on saanut paljon näkyvyyttä, mutta mielestäni se ei todellakaan ollut Kiasman ainoa vaikuttava ja ajatuksia herättelevä näyttely. Museon jokainen kerros oli täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia teoksia. Jos kuitenkin yllä olevissa kuvissa näkyvät Jani Leinosen teokset herättävät kiinnostuksen, kannattaa suunnata ripeästi Kiasmaan. Näyttely nimittäin päättyy tammikuun lopussa.

Olen tässä pohtinut, että pitäisiköhän hankkia itselleen museokortti, jolla pääsisi pariin sataan museoon 59 euron vuosihinnalla. Onko ruudun toisella puolella kortin omistajia? Olisi kiva kuulla, tuleeko korttia käytettyä ahkerasti vai käykö sille kuin kuntosalijäsenyydelle, jonka olemassaolon unohtaa viimeistään helmikuussa?

Tekotaiteellista viikonloppua ja mitä parhainta alkanutta vuotta kaikille!
Miia

Marimekkorakkautta

Blogia pidempään lukeneet ovat varmasti huomanneet, että tykkään Marimekosta. Ei tässä sinänsä ole mitään erityisen yllättävää, sillä niinhän moni muukin suomalainen tekee. Tämän syksyn mallisto kolahti minuun todella kovaa ja, kuten Turku -postauksesta saatoitte huomata, minulta löytyy syysmalliston Hoosi -mekko.

Mutta eipä tämä mekko ole ainoa. Myös tällainen on vilahtanut joskus blogissa. Raitapaidoista puhumattakaan.

 

Marimekko otti syysmallistossaan käyttöön merkille uusia materiaaleja: silkkiä sekä nahkaa ja onnistui uudistamaan ilmettään juuri oikealla tavalla. Perinteitä kuitenkaan unohtamatta.

Nappasin hiljattain Marimekolta alennusmyynnistä Fofa -neuleen, jonka olen yhdistänyt silkkipuseroiden kanssa. Myös siihen ihastuin suin päin, kun näin Marimekon promokuvia loppukesästä. Silkkipuseron kanssa yhdistettynä, kuinkas muuten.

Kuva: Marimekko

Marimekon silkkipuserot ovat myös aivan todella ihania ja täytyy sanoa, että unikko näyttää vuosien tauon jälkeen houkuttelevalta. Kuuleeko joulupukki?

Kuva: Marimekko

Onko ruudun toisella puolella Marimekko -faneja, jotka lämpenevät jälleen Unikko -kuosille?
Miia

Lack of inspiration

Helsinki chicissä on ollut viime aikoina hiukan hiljaisempaa. Meitä vaivaa ainainen kiire ja pienoinen inspiraatiopula. Haluna olisi uudistaa blogia oikein kunnolla, mutta toistaiseksi se on vielä suunnitteluasteella.

Tässä tovi sitten esikoinen vietti syyslomaa ja sen kunniaksi tuli tehtyä kaikkea kivaa lasten ehdoilla. Kävimme valokarnevaaleilla Lintsillä ja lähdimme ex tempore -visiitille Tukholmaan. Risteillen tietysti, kun lapset saivat päättää.

Linnanmäki oli ehdottomasti tuona keskiviikkoiltana parhaimmillaan. Tykkään käydä siellä syksyisin ja valokarnevaali oli pelkkää bonusta.

Laivalla ei ole tullut käytyä hetkeen, ja nyt muistan miksi. Tallinnaan menon vielä kestän, mutta kaksi yötä oli kyllä liikaa. Onneksi Tukholma oli sitäkin ihanampi. Tosin vain aikuisten mielestä, lapset olivat jostain kumman syystä aivan päinvastaista mieltä.

Ohjelmassa oli Junibackenia, burgereita ja fikailua NK:lla. Kävimme lounaalla Phil´s Burgerissa, joka oli onnistunut sattuma. Olimme alun perin menossa ihan toiseen paikkaan, mutta emme saaneet sieltä pöytää.

Pikavisiitti Tukholmaan nostatti kovan huuman lähteä kaupunkiin viikonloppulomalle. Ehkäpä Helsinki chic on pian yhden viikonlopun ajan myös Stockholm chic. Luulen, ettei Marjoa tarvitse kauaa taivutella, jos vain sopiva ajankohta löytyy. Näissä tunnelmissa viikonlopun viettoon. Mus mus!
Miia

Turistien täyttämä Toscana

Matkamme viimeinen etappi oli Toscana. Tämä oli toinen matka vuoden sisään Toscanaan, mutta tällä kertaa emme edes käyneet Firenzessä. Keskityimme kyliin (ja The Malliin). Piemonte ja Toscana eroavat toisistaan eivätkä vähiten siksi, että Toscanassa on todella paljon enemmän turisteja. Erityisesti siellä törmää yhdysvaltalaisiin ja aasialaisiin turisteihin. Vähän samalla tavoin kuin Santorinilla.

Vajaan kuuden tunnin ajomatka Ranskasta Toscanaan olisi sujunut varsin kivuttomasti, ellei nuorempi lapsistani olisi oksentanut loppumatkaa. Pysähdyimme syömään iltalialaisten julkkisten suosimaan rantakohteeseen Forte dei Marmiin ja käynnistä muodostuikin varsin ikimuistoinen, kun lapsukaiseni oksensi rantaravintolan pöytään. No onneksi kyseessä ei ollut mitään sen vakavampaa ja seuraavana päivänä kinastelu isoveljen kanssa sujui jo normaaliin tapaan.

Majapaikkamme Castello di Gabbiano oli kaiken kaikkiaan upea. Paikka on suosittu häiden viettopaikka enkä ihmettele. Hotellin vieraan näkökulmasta tämä tosin on hiukan ikävää, sillä häävalmistelujen vuoksi allas suljetaan aiemmin eikä hotellin ravintola ole käytössä. Tuloiltanamme tilanne oli tämä ja suunnitelmamme uinnista ja illallisesta hotellin omassa ravintolassa menivät pitkän päivän päätteeksi ikävästi uusiksi. Tämän seurauksena mies päätyi ajelemaan noin tunnin - puolitoista lähiseutujen kylissä avoinna olevaa ruokakauppaa etsien.

Majoituimme päärakennuksesta irrallaan olevassa, suhteellisen tilavassa asunnossa, josta valitettavasti puuttui ilmastointi. Olin suorastaan kiukkuinen havaittuani asian, sillä en ikimaailmassa varaisi heinäkuussa Etelä-Euroopasta majoitusta ilman ilmastointia. Olin tehnyt varauken Agriturismo.it -sivujen kautta, jossa kerrottiin, että ilmastointi on. Sivuilla ei vain mainittu sen löytyvän vain päärakennuksen huoneista. Vaikka öisin tuntui, ettei ikkunoista tule kuin hyttysiä niin niistäkin selvittiin.

Edellä mainituista miinuksista huolimatta Castello di Gabbiano on erittäin viihtyisä ja voisin hyvinkin kuvitella meneväni sinne toistekin, tosin päärakennukseen majoittuen. Yleiset tilat olivat kauniit ja miljöö - vanha linna - oli entisöity ajatuksella.

Olimme perillä vain kolme yötä ja keskityimme lähinnä uimiseen, lukemiseen ja hyvään ruokaan. Vaikka bistecca alla fiorentina olikin herkullista, meidän perhe rankkasi piemontelaiset ruuat (ja viinit) paremmiksi. 

Kävimme tosiaan tälläkin kertaa The Mallissa ja, vaikken olekaan mikään outlet-expertti, on se mielestäni käymisenarvoinen. Vahva suositus. Plussaa siitä, että tarjontaa on myös miehille.

Tuntuu kuin reissusta olisi jo iäisyys, mutta onneksi kesäinen sää jatkuu edelleen. Aurinko tekee työssäkäynnistä huomattavasti mukavampaa, vaikka kyllähän sitä mielellään viettäisi kaikki päivät mökillä tai rannalla.

Miten sinä saat pidettyä kesäfiiliksen yllä työssäkäynnistä huolimatta?
Miia

Pikapyrähdys Rivieralle

Tein viikonloppuna pikapyrähdyksen Ranskan Rivieralle. Vierailin nimittäin Lartiquen valokuvanäyttelyssä Turun Taidemuseossa.

Jacques Henri Lartique on saanut vangittua Rivieran tunnelman kuviinsa upealla tavalla. Mikä hienointa, kuvat eivät tuntuneet lainkaan vanhanaikaisilta, vaikka ne on otettu 1920 - 1950 -luvuilla. Toki pukeutumis- ja hiustyylit ovat vuosien saatossa muuttuneet, mutta tyylikkyys säilyy, ja se välittyi myös näyttelyn kuvista.

Näyttely on ehdottomasti käymisen arvoinen. Mikäli Turun Taidemuseo ei entuudestaan ole tuttu, kannattaa paikalle mennä jo pelkän kauniin rakennuksen vuoksi. Museo sijaitsee mäen päällä ja sen rappusilta avautuu näkymä Aurajoen suuntaan. Viereisen Puolalanpuiston laidalla on paljon kauniita taloja, jotka kannattaa tsekata samalla reissulla.

Vappuaattona kuvan mäki on täynnä ihmisiä, jotka painavat ylioppilaslakin yhtäaikaa päähänsä klo 18.00. Hauska perinne, jota kaipaan joka vappu nyt, kun asun Helsingissä.

Minulla oli ylläni (taas!) alkukesän suosikkifarkut ja teräväkärkiset avokkaat. Näiden lisäksi valkoinen paitapusero ja hiukan konjakinruskeaa. Kesäasu ei muuta tarvitsekaan.

Näyttely oli mukavaa lämmittelyä lähestyvää lomamatkaa silmällä pitäen. Tällä kertaa suuntaamme Rivieran lisäksi Italiaan, Piemonteen ja Toscanaan. Lomakuumetta on jo havaittavissa, myönnetään!
Miia

Aina on hyvä syy juhlia

Järjestin hiljattain muutamalle ystävälle W1 Edit -korukutsut ja täytyy kyllä sanoa, että tämä se on mukava konsepti. Monille meille tuttuja ovat lastenvaatekutsut - kivoja nekin -, mutta välillä on hauska katsella kauniita asioita ihan vaan itselleen.

Kauniiden korujen lisäksi on tietysti mahtava koota ystäviä yhteen ja viettää hauska ilta heidän kanssaan. Mikä ihana tekosyy pieniin juhliin!

Minna on ideoinut toimivan konseptin ja toivon todella, että tämä sen kuin kasvaa ja laajenee. Meillä koruja esitellyt Essi kertoi työn lomassa, että kutsuja voi tilata pääkaupunkiseudun lisäksi mm. Pirkanmaalle. Tarvittaessa korut pakataan matkalaukkuun ja lennähdetään vaikkapa Ouluun!

Suosittelen testaamaan. Miia

Pst. W1 Editillä on tällä hetkellä tarjous, jos varaat kutsut itsellesi tämän kuun aikana, saat emäntänä valita itsellesi 200 euron arvosta koruja. Pidä kiirettä!

Iho kiittää

Hankin hiljattain itselleni Filorgan silmänympärysvoiteen ja kuuriluonteisesti käytettävän seerumin. Molemmat ovat osoittautuneet käytössä mielettömän hyviksi, joten haluan jakaa tietoa näistä myös teille.

C-recover -seerumipakkaus sisältää kolme ampullia, joista yksi kestää viikon tai hiukan yli. Ampullit voi halutessaan käyttää putkeen tai erissä. Myyjän mukaan avattu ampulli kannattaa säilyttää jääkaapissa, jolloin siinä oleva C-vitamiini saattaa säilyä jopa kaksi viikkoa. Kun seerumin väri muuttuu valkoisesta ruskeaksi, sitä ei enää saa käyttää. C-vitamiini muuttuu tällöin iholle vahingolliseksi. Olen käyttänyt seerumia viikon ja vannon näkeväni ihossa toipumisen merkkejä. Iho on huomattavasti kirkkaampi ja silmänaluset ovat vähemmän mustat. Tykkään!

Olen etsinyt jo hetken aikaa hyvää silmänympärysvoidetta, erityisesti yökäyttöön. Itselleni toimivaa yksilöä hakiessa, olen testannut useita voiteita, mutta mikään ei ole ollut riittävän kosteuttava. Paitsi nyt. Time Filler eyes -voide on pelastus kaltaisilleni, jotka kärsivät yön jäljiltä kiristävästä silmänympärysihosta. Tämän kanssa ei sitä ongelmaa ole. Plussaa myös siitä, että voidetta voi levittää ripsirajaan ja sen luvataan kiihdyttävän ripsien kasvua. Tästä en osaa vielä sanoa tarkemmin, mutta muihin tarpeisiin voide on ollut täydellinen. Saattaa olla, että minulta löytyy pian enemmänkin Filorgaa. Niin vakuuttunut olen näistä kahdesta tuotteesta.

Tiedoksenne, että Stockmannilla myydään tätä nykyä Filorgaa ja C-vitamiinikuuri on tässä kuussa kanta-asiakastarjouksessa. Onko Filorga entuudestaan tuttu merkki? Miia

DvF:t illallisella

Meillä on Miian kanssa samanlainen vaatemaku - sehän on tullut jo useasti mainittua. Kun olimme Lontoossa pari viikkoa sitten, olimme onneksi onnistuneet valitsemaan mukaamme edes suureksi osaksi erilaiset vaatteet. Illalliselle ihastuttavaan La Petit Maisoniin valitsimme kummatkin luottomerkkimme DvF:n mekot. Minä vanhan suosikkimekkoni, Miia upouuden kaunottarensa.

La Petit Maison on viehättävä ja erittäin suosittu illallispaikka Lontoon Mayfairissa. Ja miten mielettömän hyvää ruokaa! Paikan erikoisuutena on etelä-ranskalainen ruoka, joten aloitimme illallisen peri-ranskalaiseen tyyliin etanoilla ja suosikillani burratalla.

Pääruoaksi söimme kalaa ja tietenkin grillattuja tiikerirapuja. Nekin myös suosikkiherkkuani, eikä kumpikaan pettänyt odotuksiani. Side dishinä otimme vihreitä papuja. Nyt kun katselen näitä kuvia, maha kurnii mukavasti --- ja kun katson ulos, tulee ikävä Ranskan Rivieralle. ;)

La Petit Maison on erittäin vilkas ja äänekäs ravintola - ja pieni. Jotenkin siitä kuitenkin välittyy hauskan leppoisa ilmapiiri, vaikka meteliä onkin ja kaikki pöydät ovat täynnä. Jos olet menossa La Petit Maisoniin, kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin etukäteen.

Ravintolassa kaikki ruoat on tehty jaettaviksi, ja niin myös jälkiruoat. Tilasimme "profiteroles" kahteen pekkaan ja annos oli juuri sopivan kokoinen mittavan illallisen päälle. Yleensä en tykkää suklaisista jälkiruoista, ja valitsen aina jonkin "kevyemmän" vaihtoehdon kuten jäätelön tai creme bruléen. Tykkään kyllä muuten suklaasta, suklaakakusta ja suklaaherkuista, mutta suklaa maistuu mielestäni liian raskaalta aterian päälle... Mutta nämä "profiteroles" eli eräänlaiset tuulihatut olivat kyllä herkulliset. Miten on, maistuvatko suklaiset jälkiruoat teille?

Marjo

Rentoa alusta loppuun

Marjo perheineen oli meillä viikonloppuna kyläilemässä. Vaikka ohjelmassa oli illallinen pitkän kaavan mukaan, meno oli rentoa ja vaatteet sen mukaiset.

Neule, vyö ja kengät Rag & Bone, farkut H&M

Jalassa minulla on Lontoosta Rag & Bonelta ostamani kengät. En malta odottaa, että pääsen käyttämään niitä myös kodin ulkopuolella. Tämän tyylisiä "korkokenkiä" olen hakenut jo tovin. Ei siis hetken mielijohteesta kyse tässäkään tapauksessa.

Kuvat paljastavat, että Sloane Squarella sijaitseva Rag & Bonen liike osoittautui meille varsin kohtalokkaaksi. Suurin osa kuvissa näkyvistä vaatteista on sieltä. Hups!

Todistusaineistoa

Rag & Bone on kiva merkki, johon kannattaa tutustua, mikäli se ei ole entuudestaan tuttu. Valitettavasti sitä ei taida saada Helsingistä. Vai onko sinulla parempaa tietoa?
Miia

Helsinki Chic suosittelee: The Builders Arms Chelsea

Ensimmäisen päivän kunniaksi (ja nälkäkiukun välttämiseksi) olimme varanneet lounaan The Builders Arms -ravintolasta Chelseasta. Kannattaa tsekata ravintolan kotisivut.

Kuva lainattu ravintolan kotisivuilta

Aloitimme ruokailun shamppanjalla ja alkupaloilla. Pääruoaksi valitsimme molemmat sardiineja ja kyytipojaksi valkoviiniä.

Ravintolassa oli samaan aikaan lukuisia työporukoita, jotka selvästikin nauttivat perjantain kunniaksi lounasta pitkän kaavan mukaan. Lounaan kanssa kului lasi tai kaksi viiniä kaikilla muillakin, ei vain meillä lomalaisilla. Lontoossa on kuulemma tapana, että perjantaisin työporukat suuntaavaat pitkälle lounaalle yhdessä. Kuulostaa kivalta! Suomessa ei taideta juurikaan tällaista harrastaa, eihän? Ilmiantakaa työpaikat, joissa tällainen tapa on!

Väsyneet, mutta tyytyväiset lounastajat

Marjolla on kuvassa yllään iki-ihana Filippa K:n neule. Neule, jonka olisin ottanut vaatekaappiini mielelläni itsekin, mutta tällä kertaa en viitsi ostaa samaa.

Tästä tulikin mieleen, että voisimme tehdä joskus postauksen siitä, kuinka monta samanlaista vaatetta meiltä löytyy. Ja uskokaa pois, tässä iässä tämä "rättikaksosuus" ei ole itsetarkoitus, kuten teini-iässä usein oli, vaan silkka vahinko. 
Miia