Muutto - ja remontti edessä

Hei kaikille ja suurkiitos Miialle blogin ylläpidosta sillä aikaa, kun itse möyrin yhden sun toisen muutoksen kourissa. Jopas on ollut kevät!

Olemme jo tovin aikaa olleet sitä mieltä, että nykyinen kolmiomme on käymässä meille auttamattoman pieneksi. Emme kuitenkaan ole onnistuneet löytämään hinta-laatusuhteeltaan juuri meille sopivaa asuntoa, vaikka olimme etsineet jo vuoden päivät.

Näissä tunnelmissa - ja uudessa töissä - olen sitten kiiruhtanut koko alkuvuoden. Kunnes sitten yllättäen löysimme juuri meille sopivan uuden kodin ---- nykyistä kotiamme vastapäätä! Uusi kotimme oli siis nököttänyt siinä suoraan silmiemme edessä kaikki nämä vuodet. Kätevää.

Uudessa kodissa meitä odottaa remontti kaikkine herkkuineen. Viimeksi 60-luvulla remontoitu asunto kaipaa yhtä sun toista päivitystä, ja ainoastaan kylppäri saa jäädä sellaiseksi kuin se on vuonna 2006 remontoitu.

Yritän pitää pääni kylmänä vaikka remontti seinien purkuineen hermostuttaa. En ole koskaan remontoinut yhtään mitään. Olen aika kätevä "isäntä" mitä tulee kaikenmaailman pikkuhommiin kuten pesukoneen korjaukseen, ruuvauksiin, huonekalujen kokoamiseen ja niin edelleen, mutta yhtään kotia en ole koskaan remontoinut lattiasta kattoon.

Yritin ensin itse - tämän jälkeen soitin arkkitehdin apuun. :)

Onneksi on olemassa ammattiapua, sillä muuten tästä ei kyllä tulisi yhtään mitään. Palkkasimme tutun arkkitehdin piirtämään pohjan uudelleen, ja hän myös auttaa materiaalivalinnoissa. Sähkömies on jo käynyt tiluksilla, ja lattiankorjaaja on tulossa. Myös keittiösuunnitelmakin on tilausta vaille valmis. Silti ajoittain iskee epätoivo ja tuskan hiki. Mitä tästä kaikesta tulee? Löytyykö muovimaton alta jotain yllättävää? Miten kauan tässä kaikessa menee? Onko parkettivalintamme juuri "se oikea"?

Kuva Kvänum

Millä tavalla yleensäkin ihmiset pystyvät tekemään päätöksiä kodin sisustamiseen liittyen?? Katsotteko te kuvia, onko teillä jokin "fiiliskansio" tai joku muu strategia, millä olette mahdollisesti omaa kotianne remontoineet? Kertokaa ja jakakaa!

Ja vielä hypoteettinen kysymys: kumman kalanruotoparketin näistä valitsisitte?

Kiitos avusta!

t. Marjo

Lukuahmatin kevään kirjatärpit

Jouluna tuli taas saatua pari kirjaa pukilta lahjaksi. Ensimmäisenä tartuin Zadie Smithin "NW"-kirjaan, ja sain sen luettua ennen tammikuun loppua. Luin tämän kirjan englanniksi, ja nautin sen värikkäästä kaakkois-Lontoon kielestä.

Kirja sijoittuu NW-postikoodin alueeseen Lontoossa, ja lähinnä siellä oleville kaupungin vuokratalo -alueille. Kirjan henkilöillä on kaikilla jokin ongelma tai he muuten vaan ajavat itsensä hankaliin tilanteisiin. Juoni poukkoilee eri hahmojen välillä ja yhtäkkiä keskittyy lähes kokonaan yhden henkilön "murrokseen", jota käsitellään käytännössä koko loppukirja. En oikein saanut selville, miten kirjassa esitellyt henkilöt lainkaan liittyivät tämän päähenkilön elämään tai juoneen, joten tämä lienee taas yksi niitä kirjoista, joka pitäisi heti lukea uudelleen läpi. Joissain kirjoissa koko juoni ei piirry kirjan lukemisen jälkeen selkeänä mieleen. Lukemisesta ei tehdä liian helppoa. Mutta joskus se ärsyttää, kun ei millään osaa linkittää kirjan tapahtumia toisiinsa. Mieheni mielestä ongelma voi olla myös se, että luen liian nopeasti. Siinä missä minä luen kaksi kirjaa, hän lukee ajatuksella vähemmän kuin yhden kirjan. :)

(Puolustuksen puheenvuoro: Joskus kirjan tapahtumat vain yksinkertaisesti eivät liity toisiinsa, mikä sekin pitää vain hyväksyä. ;) Olen Haruki Murakami -fani, after all.)

Nyt olen lukemassa mieheni bongaamaa, hehkutettua "Totuus Harry Quebertin tapauksesta". Ja miten mukaansatempaava tämä jättiläiskirja onkaan! Kirja kertoo Lolita-inspiroituneen rakkaustarinan sekä rikostarinan samassa paketissa. Aivan älyttömän tenhoava jännäri, joka kaappaa mukaansa. Kirjan kirjoittaja Joël Dicker on voittanut opuksestaan useita palkintojakin. Suosittelen! Olen "vasta" lukenut kirjasta noin 500 sivua ja kolmisen sataa on jäljellä. Melkein meinaavat yöunet mennä, kun luen tältä iltaisin. Joku viisas on joskus kertonut, että jännittävät kirjat pitäisi lukea päiväsaikaan, etteivät unet häiriintyisi. Mutta kuka töissäkäyvä ihminen pystyy kahmimaan romaaneja päivällä?!

Mutta JOS olisin kotona päivisin, löhöilisin tässä. Omalla sohvalla. Joulupukki toi tämän Svenskt Tennin Primavera-tyynyn joululahjaksi, ja tykkään siitä todella paljon. Mielelläni makoilisin sohvalla tyyny pään alla ja syventyisin Harry Quebert -tarinani loppuhetkiin... Mutta yleensä luen kyllä silmät puoliummessa sängyssä. Ja luen ihan viimeiseen asti, kunnes silmät menevät väkisin kiinni. Jos on hyvä kirja käsillä, menen aina nukkumaan ihan liian myöhään.

Mitenkäs teidän rutiinit, luetteko yleensä ennen nukkumaan menoa sängyssä vai vähän pirteämpänä sohvalla? Ja kuulutteko "luen ajatuksella hitaasti" vai "ahmin satasella" -lukijaklaaneihin?

Rentouttavaa viikonloppua! -Marjo-

Ihan päätöntä menoa

Onneksi marras- ja joulukuu ovat täynnä juhlia, sillä muuten ihminen taatusti urvahtaisi pimeyden keskelle. Töissä on kiire ja pimeys vie mehut - ei hyvä yhdistelmä.

Järjestimme tässä hiljattain juhlat kotosalla ystäville ja ohessa hiukan maistiaisia illasta. Tarjoilut oli jälleen kerran napattu lähes kokonaisuudessaan Safkaa -kirjasta. Kirja on täynnä loistavia reseptejä!

Juhlien järjestäminen on kivaa puuhaa. Onneksi reilun viikon päästä olisi taas edessä yksi pieni juhla.
Rentouttavaa kolmatta adventtia! Miia

Synttäritytön hämyisää kotoilua

Viime viikonloppuna havahduin joulun lähestymiseen. Kaivoin parit jouluisat valot esille ja ostin amarylliksen. Kolusin myös vimmassani Lauttasaaren rantoja etsiessäni täydellistä jouluoksaa.

Halusin oksan, joka olisi tarpeaksi korkea ja vanhan näköinen. Aion laittaa siihen muutaman joulukoristeen heti, kun virallinen joulukausi alkaa joulukuussa. Sitä ennen oksa törröttää jo valmiiksi peilin edessä, ja se on mielestäni hauskan näköinen ihan tuollaisenaankin.

Kävimme myös tytön kanssa Stockalla ostamassa meille uudet "pallot", sillä vanhat pallovaloni, ne ranskalaiset Le Case de Cousin Paulin, ovat jo aikaa sitten lakanneet toimimasta. Jostain kumman syystä noihin palloihin ei nimittäin myydä vaihtolamppuja, vaan kun pari lamppua 20:stä palaa, on koko valosarjan uusiminen edessä. Paulin palloihin sopivia valosarjoja myydään vain merkin omalla nettisaitilla, enkä jaksa nähdä vaivaa vaan olen etsinyt vastaavaa valosarjaa Helsingistä. En ole kuitenkaan onnistunut missiossani, sillä Stockallakin pienin lamppumäärä valosarjoissa on 40.

Bongasin sitten nämä uudet, valkoiset palleroiset valosarjojen vierestä Stockalta, ja uusi (vaihdettavilla lampuilla!) varustettu pallosarja maksoikin vain vähän enemmän kuin Paulin saitilta vaihtolamppusarjan tilaaminen. Päätin sitten ostaa kerralla uuden pallerosarjan. Kotiin tullessa ripustin ne roikkumaan verhotangosta, ja heti oli koti jouluisamman näköinen. Lisäksi extravalo on tähän aikaan vuodesta tarpeen, ja pallot kirkastivat olkkarimme pimeän nurkan juuri kuten olin toivonutkin.

Olen selvästikin viehtynyt pallolamppuihin, sillä meiltä löytyy jo ennestään tämä läpi vuoden käytössä oleva metallilankalamppu. Raahasin lampun kotiin toissakesäiseltä Ranskan-lomaltamme, enkä ole katunut tuota säätöä hetkeäkään. Tämä on kotimme esineistä ehkä lempparini!

Kun kotiin oli saatu vähän "juhlan tuntua", juhlistimme keskiviikkona syntymäpäiviäni kotosalla. Lähtölaskenta on alkanut, sillä täytin 39-vuotta ja siirryn täten jo vuoden kuluttua nelikymppisten ihanaan kerhoon. En itse asiassa ole asiasta yhtään kriisissä, päin vastoin. Koin ikäkriisin noin 27-vuotiaana, mutta sen jälkeen en ole asiaa edes juurikaan pohtinut. Mies laittoi meille syntymäpäivänäni herkullisen illallisen ja nautimme kuohuvan lisäksi erinomaista Montrachet-viiniä. Suosittelen tuota viiniä kaikille herkullisen valkoviinin ystäville!

Marjon Juhlaviikot jatkuvat edelleen, sillä tällä viikolla on edessä vielä uuden ravintolan testaus Mercat-tapasravintolassa, sekä ystäviemme hirvipeijaiset lauantaina. Ihanaa, kun tähän aikaan vuodesta voi hyvällä omalla tunnolla möllöttää kotona, ja toisena päivänä viettää railakasta pikkujouluaikaa ystävien seurassa! Me like! - Marjo -

Syksyn kirjatärpit

Siinä missä Miia on matkustellut ihanassa Italiassa, olen minä viettänyt paljon aikaa kotosalla lukien kasan kirjoja. Välillä saan aivan älyttömän luku-innon, jolloin luen useita kirjoja putkeen. Viime aikoina tällaisia teoksia ovat olleet Donna Tarttin Tikli, Gillian Flynnin Gone Girl sekä parhaillaan lukemani Chimamanda Ngozi Adichien Americanah. Viimeisimmän bongasin juuri päättyneiltä Helsingin Kirjamessuilta suomennettuna nimellä Kotiinpalaajat.

Tiklin tilasin Amazonilta heti, kun se oli ilmestynyt. Amazonilla kirja maksoi uunituoreena ja kovakantisena vaivaiset 15 euroa, kun se Suomessa (suomenkielisenä) maksoi yli 30 €. Suomessa kirjat(kin) ovat kyllä hävyttömän kalliita... Odotin Tikliltä paljon, sillä Tarttin ensimmäinen kirja Jumalat juhlivat öisin on kaikkien aikojen suosikkikirjani. Tarttin toinen kirja Pieni ystävä taas ei milestäni koskaan oikein lähtenyt käyntiin.

Tarina kuljettaa lukijan pitkälle matkalle päähenkilö Theon nuoruusvuosille. Tarttilla on ainakin englanninkielisessä versiossa taianomainen tapa käsitellä kieltä ja hänen lauseensa ovat varsin kauniita ja sanavalintansa hienostuneita. En tiedä, millä tavalla tämä ominaispiirre on otettu huomioon kirjan suomennetussa versiossa, mutta aion ottaa siitä selvää lukemalla kirjan vielä jossain vaiheessa myös suomeksi. Tikli on niin monitahoinen ja massiivinen teos, että uskon siitä löytyvän uusia tasoja ja tehoja toisellakin lukukerralla. Tykkäsin Tiklistä - kyllä vain -, mutten kuitenkaan hullaantunut siitä yhtä paljon kuin aikoinaan Tarttin ensimmäisestä kirjasta. Samalla en kuitenkaan pidä näiden eri teosten vertailusta toisiinsa, sillä se tuntuu epäreilulta. Ehkäpä, ellei Jumat juhlivat öisin olisi koskaan ilmestynyt, olisin pitänyt Tikliä ällistyttävänä teoksena. Mutta koska pohjalla on jo tuo äärimmäisen hieno lukukokemus, sitä on erittäin vaikea peitota. Aion kuitenkin lukea kirjan vielä toistamiseen, joten annan lopullisen arvosteluni vasta sitten.

Tiklin jälkeen kaipasin jotain kevyempää, ja tilasin Amazonilta viime vuoden hittikirjan Gone Girlin. Jos et ole vielä kuullut tästä kirjasta, niin olet ehkä asunut Kuussa! Kirjasta on juuri ilmestynyt elokuva, ja se pitäisi käydä kyllä katsomassa. Tykkäsin nimittäin tästä kirjasta erittäin paljon. Mikä sekopäinen tarina, ja miten ihanan erilainen juoni. Kaikki Gone Girlin henkilöhahmot ovat erittäin epämiellyttäviä ja samalla heitä kohtaan kuitenkin tuntee myötätuntoa. Mielenkiintoinen ja vetävä lukukokemus, ja luinkin tämän kirjan yhdessä hujauksessa. 

Tällä hetkellä luen Americanah-kirjaa. Tilasin tämänkin kirjan Amazonilta (oho, tähän sattui oikein Amazon-putki!). Rakastin kirjailijan Puolikas keltaista aurinkoa -kirjaa, ja aion ehdottomasti lukea saman kirjailijan muutkin teokset kunhan olen saanut Americanahin loppuun.

Americanah on suomennettu, mutta jos ei haittaa, käytän kirjasta sen alkuperäisnimeä koska se on itselleni tutumpi. Americanah on perusajatukseltaan rakkaustarina, mutta itselleni se on samalla myös vahvasti rotuasioita ja rasismia käsittelevä teos. Americanah kertoo Nigeriasta USA:an muuttavasta Ifemelusta, joka kokoaa Amerikassa kohtaamaansa rasismin ja rotupohdiskelun blogiinsa, josta tulee erittäin suosittu. Oikeastaan tästä kirjasta sainkin idean siihen, että kirjoitan blogiimme tästä lähtien enemmän kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti. Joten kiitos ideasta kirjailijalle! Olen iloinen saadessani käsiini kirjoja, jotka saavat minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, ja Americanah on sellainen kirja. On silmiä avaavaa lukea itselle suhteellisen tutun kulttuurin (USA:n) suhtautumisesta eri rotuihin itselle suhteellisen tuntemattomasta kulttuurista (Nigeriasta) tulevan kertojan välityksellä. Pikantin lisän koko tarinaan tuo myös nigerialaisuuden peilaaminen Ifemelun amerikkalaistuneiden silmien kautta. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita kulttuuristen epäkohtien ja eroavaisuuksien pohdiskelu kiinnostaa. En ole vielä päässyt kirjassa loppuun, joten jännityksellä odotan, mitä loppuratkaisu pitää sisällään! Älä paljasta, jos tiedät!

Oletko itse lukenut jonkun näistä kirjoista, ja mitä mieltä olit?

t. Marjo

Yksin kotona

Enhän minä oikeasti ole ollut viikonloppua yksin vaan lasten kanssa. Ainoana aikuisena kylläkin. Saimme joskus keväällä toiveen  kotipostauksista ja niinpä kotona vietetyn (siivous)viikonlopun päätteeksi onkin hyvä toteuttaa tämä toive. Kuvien avulla voin samalla kertoa viikonlopun highlightit. Heh.

Lauantaina intouduin kokkaamaan lapsille ja itselleni pitkähkön illallisen. Alkuruoaksi söimme kevätrullia (ohje ah-niin-loistavasta Safkaa maanantaista sunnuntaihin -kirjasta), naudanlihawokkia ja jälkiruoaksi suklaamoussea esikoisen toiveesta.

Luomunaudanliha oli mielettömän hyvää!

Siivoilin hissukseen pitkin viikonloppua ja intouduin tänään sisustamaan makuuhuonetta vaihtamalla uudet taulut sängyn yläpuolella olevalle tauluhyllylle.

Kauppareissulta mukaan tarttui hortensioita ja ehkä jotain muutakin pientä. Ai mikä ostolakko? 

Sopivat niin kivasti yhteen. Fashion loves Art.

Myös kirjahyllyn kimpussa puuhastelin viikonloppuna. Lähinnä laittelin uusia kirjahankintoja omille paikoilleen. Mielestäni kirjoilla on oltava omanlaisensa järjestys hyllyssä ja ne voi lajitella hyllyyn vaikkapa aakkosjärjestyksessä, teemoittain tai väreittäin. Meillä käytössä on romaanien kohdalla jälkimmäinen, kuten huomata saattaa.

Mikä on sinun tapasi järjestää kirjat hyllyyn vai onko se aivan yksi lysti?

Viikonloppu on ollut todella rentouttava ja olen enemmän kuin valmis uuteen työviikkoon (sekä aikuisseuraan).  Toivottavasti myös sinä!
Miia

Vapaapäivä = siivouspäivä

Vietimme eilisen perjantain vapaapäivällä ja ohjelmassa oli kevätsiivous. Kaikki matot kannettiin ulos, lattiat pestiin ja kaapit kuurattiin viimeisen päälle. Koti olikin suursiivouksen tarpeessa. Pitäisi kaiketi useamminkin tehdä vastaava operaatio. Täytynee paljastaa tässä yhteydessä, että tulen imuroidessa AINA kiukkuiseksi, koska imuri ei tottele minua. Johto on kireällä (kuten myös imuroijan pinna!), letku solmussa ja imuri liikkuu huonosti. Tämä homma on siis parasta tehdä yksin ollessa, jotta muiden korvat säästyvät voimasanoilta. Suursiivoukseen ei kaksin onneksi tuhraantunut muutamaa tuntia pidempään, mutta kylläpä olin poikki urakan jälkeen! Yllätykseksi, jopa itselleni, jaksoin raahautua pikaiselle juoksulenkille illalla. Toimi palautteluna päivän uurastukselle. ;)

Vapaapäivän parhaimpia puolia on myös se, että voi pukeutua bf-farkkuihin. Töihin en niitä viitsi laittaa, vaikka välillä suhteellisen rennosti sinne pukeudunkin. Tässä siis viileän vapaapäivän asu.

Farkut H&M, pusero Lindex, silkkihuivi Cartier (vintage), nahkatakki Asos, ballerinat Jotkut italialaiset

Mikä on inhokkihommasi siivouksessa vai tykkäätkö kaikesta?
Mukavaa lauantaita ja onnea ammattiin valmistuville, ylioppilaille ja kesälaitumille kirmaaville koululaisille!
Miia

Äitienpäivä on melkein joka päivä

Äitienpäivää vietetiin reilu viikko sitten, mutta saamani kukat aukesivat vasta tällä viikolla. Ne näyttävät niin kauniilta (ja tuoksuvat aivan liian voimakkaasti). Pidän liljoista, mutta niistä lähtevä tuoksu on kyllä aikamoinen. Onneksi se ei välity kuvien myötä - säästytte päänsäryltä.

Ihanien korttien ja vuoteeseen tuodun aamiaisen lisäksi sain äitinpäiväksi jotain muutakin. Tämä oli todella kiva yllätys, sillä aamun yhteinen hetkikin olisi riittänyt vallan mainiosti. Tässä pieni sneak peak lahjaan.

Sisällön paljastan sitten seuraavien asukuvien yhteydessä. Kuvat ovat muuten otettu kännykän kameralla, kun halusin testata sen riittävyyttä. Taitaa sen huomata?

Mukavaa alkanutta viikkoa!
Miia

Yhtä juhlaa!

Palataanpa vielä muutama päivä takaisin ja uuden vuoden juhlintaan. Tänä vuonna otimme koko perhe iisisti, ja vierailimme Tytön parhaan kaverin luona alkuillan juhlissa. Miehet kokkasivat yakinikua sekä kookos-couscousta, naiset keskittyivät jutteluun ja samppanjaan.

Lapset taas keskittyivät leikkimiseen sekä maissinaksujen tuhoamiseen. Lapsia oli koolla neljä, eli Tyttö ja tytön bestis sekä hänen pikkuveljensä ja Poika. Tytöt ovat neljä-, ja pojat pian kaksivuotiaita. Meillä on käynyt erittäin hyvä onni, että läheinen ystäväpariskuntamme sai lapsensa samoihin aikoihin kanssamme. Samanaikaisuus oli helpotus jo raskausaikana. Äitiyslomatkin vietimme samaan aikaan ja lähestulkoon naapureina. Lapsemme luonnollisesti oppivat tuntemaan toisensa heti vastasyntyneinä. Nyt tytöt ovatkin sitten jo parhaita ystävyksiä, ja pojatkin vähän miehistyttyään todennäköisesti löytävät toisistaan hyvät kaverit.

Kun pienimmät siirtyivät yöpuulle, me lähdimme piipahtamaan Boulevard Socialissa yhdellä drinkillä.

Kymmenen minuuttia ennen vuoden vaihtumista otetussa kuvassa on aistittavissa pienoinen kiire katsomaan ilotulituksia kotirantaan Lauttasaareen. Ehdimme paikalle juuri ennen valoshowta.

Uuden vuoden päivänä järjestimme perinteiset Janssonin kiusaus-bileet perheelleni. Kokkasimme miehen kanssa siskolleni ja hänen miehelleen sekä äidilleni herkullisen kiusauksen ja kyytipoikana tarjosimme samppanjaa. Poika, joka syö käytännössä mitä vain, kiskoi kiusausta kuin vanha tekijä. Oli ihanan rento uusi vuosi. En yleensäkään stressaa uudesta vuodesta, enkä suunnittele sen varaan isoja bileitä. On ihanaa antaa fiiliksen viedä mukanaan! Hauskaa pitkää viikonloppua kaikille!

Marjo x

Let's go back a few days to the New Year's Eve and Day. This time we spent the evening at our friends' place cooking yakiniku and coconut couscous and drinking champagne. We've been very lucky  in that our friends' kids are almost exactly the same age as our children. On top of that, we live very close to each other which has proven a huge asset already in pregnancy, let alone now when the Girls are already best friends. Talk about great timing! As the children went to bed on NYE, we decided to go for a quick drink at Boulevard Social. We were back home just in time to witness the fireworks in Lauttasaari. The next day we had our traditional "Janssonin kiusaus" (anchovies, cream & potatoes casserole) feast at home. We invited my sister, her husband and my mum for a lovely lunch. The Boy loved the salty dish, to our astonishment! All in all, we had a brilliant start to the new year, no huge plans and completely stress-free. Just the way I love my New Years! 

Tämä Poika

Tämä poika täyttää sunnuntaina kaksi vuotta. Poikaamme on syntymästä asti siunattu kovalla äänellä, paksulla tukalla ja noin kuukauden iästä alkaen aseista riisuvalla, valloittavalla hymyllä. Poika on kahden ensimmäisen vuotensa aikana oppinut yhtä sun toista. Poika osaa kiipeillä korkealle ylös, ja joskus jopa kiivetä sieltä itse alas. Usein tässä tarvitaan vielä vanhemman apua, ja koska poika ei kuitenkaan ole täysin rämäpää, hän toteaa hyvissä ajoin: "Putoo!"

Poika osaa kommunikoida jo lähes täysin ymmärrettävästi puhumalla, joskus väläyttäen kolmesanaisia lauseita, joskus möykkäämällä epämääräisesti. Pojalla on selvästi vahva oma tahto. Hän rakastaa näyttävästi ja kovaa, ja vaatii yhtä lailla paljon huomiota. Aamun alkajaisiksi poika moiskauttaa suuren, märän pusun ja sanoo: "Äiti akkaa!" (lue: äiti rakastaa). Poika osaa myös piirtää värikkäitä söheröitä ja potkia palloa ketterästi. Mieheni mielestä poika heittää jo nyt palloa paremmin kuin äitinsä. ;)

 
Poika osaa myös hiljentyä. Usein hän makaa sohvalla tuijotellen kattoon, tai nappaa käsiinsä mukavan lukuromaanin. Isosiskonsa kanssa poika leikkii jo aika mukavasti, ja yhä useammin saan todeta heidän leikkivän yhdessä. Isosisko toimii tarinanikkarina ja ohjaajana, ja pikkuveli toteuttaa roolityötään niin hyvin kuin osaa.

Luonteeltaan poika on esiintyjä. Showman. Hän suorastaan viihtyy estradilla. Päiväkodin joulujuhlassa poika oli ensimmäisenä lavalla, ja esitti kaikki leikit keskilattialla huolimatta siitä, kuuluiko se koreografiaan vai ei. Useimmiten ei kuulunut.

Poika rakastaa musiikkia ja musisointia. Pojan laulurepertuaariin kuuluvat "Tuiki tuiki ättönen", "Akkoo Kuuta" (Jaakko-kulta) sekä "Paao onnee aa-aa" (Paljon onnea vaan). Ensimmäinen kolmisanainen lause, jonka itse kuulin pojan suusta oli "M. soittaa kitajaa." Oma leikkikitarani on pojalta saanut jo sen verran kovaa kyytiä, että osaanpa aavistaa, mitä pojan lahjapaketista löytyy sunnuntaina. Onnea kaikille muillekin tänä vuonna 2v. täyttäville ja heidän vanhemmilleen! 

Marjo x

Sorry for the delayed English translation to this post! As you can tell by the pics, it's all about the Boy. Our Boy turns two this Sunday. He's been blessed with a wavy, thick hair, a very loud voice and the most disarming, charming smile ever. In his first two years the Boy has learned a thing or two. He talks, mostly completely understandable Finnish and he can already manage three worded sentences. Each morning he awards me with a huge, snotty kiss and says: "äiti akkaa" ("mum 'oves" (mum loves). He loves climbing, kicking a ball, throwing a ball (my husband says he already does it better than his mum...), playing a toy guitar and playing with his big sister. The Boy is an entertainer! At his daycare Christmas party he performed all the songs in the middle of the floor, dancing and singing whether it was required or not. Mostly it wasn't. He loves being the center of attention. He demands attention, but is also very sharing and affectionate. Lovely little boy. And nearly two! Congratulations to all the other little ones as well who turn two this year! 

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi vaihtuu, ja mikä vuosi tämä onkaan ollut! Vuosi on mennyt niin hurjaa vauhtia, että ihan huimaa. Vuosi vaihtuu Helsingissä tällä kertaa tällaisessa lämpimässä säässä. On kuin kevät konsanaan!

Kiitos kaikille ihanille lukijoille kommenteistanne, ja kiitos lapsilleni, miehelleni ja muulle perheelleni ikimuistoisista hetkistä. Kiitos muuten appivanhemmilleni ihanasta joulusta! Olimme koko poppoo tyttöä lukuunottamatta kuumeessa ja flunssassa, mutta tsemppasimme ja saimme aikaan perinteisen, lämminhenkisen joulun.

Kiitos myös ystäville, vanhoille ja uusille. Ja kiitos Miia tästä blogista. Ensi vuonna olemme tässäkin suhteessa aktiivisempia! Siinä ainakin yksi lupaus uudelle vuodelle.

Onko teillä mitään uuden vuoden lupauksia tai toiveita uudelle vuodelle? Minä aion ja lupaan aloittaa aktiivisen liikunnan. Aion myös nauttia yhä enemmän perheestäni ja ennen kaikkea ottaa rennosti! Muuta en lupaa. Eiköhän tuossakin ole jo tarpeeksi yhdelle vuodelle? :)

Kaikkea ihanaa uudelle vuodelle!

Marjo x

Happy New Year! What a year it's been! This time around the year changes in a warm weather. I can't remember another New Year's Eve quite this warm... Christmas was lovely, although the we spent it suffering from a terrible flu. Hope you all have a lovely New Year. I promise to be more active with this blog come new year. And the same goes for exercising! Are you making any new year's promises?

Marjo x