Ajatuksia herättelevä Kiasma

Nykytaide ei todellakaan ole mitään turhuutta, kuten kuulee aina silloin tällöin väitettävän. Näin sanovat eivät taatusti ole vierailleet Kiasmassa. Henkilökohtaisesti on todettava, että museon tarjonta puhutteli oikein toden teolla. Enemmän kuin monen muun.

Yllä olevat teokset: Jani Leinonen

Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu on saanut paljon näkyvyyttä, mutta mielestäni se ei todellakaan ollut Kiasman ainoa vaikuttava ja ajatuksia herättelevä näyttely. Museon jokainen kerros oli täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia teoksia. Jos kuitenkin yllä olevissa kuvissa näkyvät Jani Leinosen teokset herättävät kiinnostuksen, kannattaa suunnata ripeästi Kiasmaan. Näyttely nimittäin päättyy tammikuun lopussa.

Olen tässä pohtinut, että pitäisiköhän hankkia itselleen museokortti, jolla pääsisi pariin sataan museoon 59 euron vuosihinnalla. Onko ruudun toisella puolella kortin omistajia? Olisi kiva kuulla, tuleeko korttia käytettyä ahkerasti vai käykö sille kuin kuntosalijäsenyydelle, jonka olemassaolon unohtaa viimeistään helmikuussa?

Tekotaiteellista viikonloppua ja mitä parhainta alkanutta vuotta kaikille!
Miia

Viikonlopun parhaat

Takana on aivan huippu viikonloppu eivätkä mustat silmänaluset haittaa tänä maanantaina laisinkaan. Ai miksikö viikonloppu oli niin huippu?

1. Vuoden parhaat bileet

Lauantaina juhlimme vuoden parhaimmissa bileissä rakasta blogitoveriani ja pitkäaikaisinta ystävääni. Marjo täytti vuosia. Pyöreitä sellaisia. Grattis!

2. Lapsivapaa viikonloppu
Perheen pienimmät suuntasivat (riemusta kiljuen) kälyn hoiviin ja me vanhemmat vietimme (riemusta kiljuen) viikonlopun kahdestaan. Edellisestä olikin liian pitkä aika. Suuntasimme aamusta keskustaan. Kahvittelimme Eirassa, kävimme Kiasmassa ja rentouduimme hotelli Lilla Robertsissa, josta olimme ottaneet huoneen.

3. Joulukauden avaus
Sunnuntaina Helsingissä vietettiin joulukadun avajaisia ja tämän jälkeen on täysin luvallista, jopa toivottavaa, alkaa fiilistellä joulua. Valo tuleekin tarpeeseen tässä kohtaa marraskuuta.

Viime joululta, ei viikonlopun satoa.

Mahtava viikonloppu! Ei siis ihme, että viikko on alkanut kevein askelin. Oliko teillä mukava viikonloppu? Joko pikkujoulusesonki on pyörähtänyt käyntiin?
Miia

Hyvää palvelua ei voita mikään

Entisenä verkkokauppa-addiktina arvostan enenevässä määrin laadukasta palvelua. Olen sitä aina arvostanut, mutta aiemmin ennemminkin elämäntilanne ajoi käyttämään verkkokauppoja. Ja jäi siihen hiukan koukkuunkin.

Hyvä palvelu ei ole päällekäyvää enkä tykkää yhtään siitä, että minulle yritetään pakkomyydä jotain tuotetta. Minä arvostan palvelua, jota saa, kun tarvitsee. Jos tarvitsee tilaa ja rauhaa, hyvä asiakaspalvelija osaa sitä antaa. Helsingissä hyvää palvelua saa useissa liikkeissä. Ensimmäisenä mieleen tulevat Filippa K, Mycoko ja Beam.

Hyvä palvelu on kaiken a ja o myös ravintolassa. Se saa olla rentoa, mutta arvostan äärimmäisen paljon sitä, että henkilökunta osaa hommansa. Kävimme Marjon kanssa viime viikonloppuna illallisella Farangissa, jossa palvelu omien kokemuksieni perusteella on aina pelannut. Tällä kertaa erityismaininnan saa sommelier, joka sai myytyä meille viinin, jota emme olisi missään tapauksessa ottaneet ilman hänen ammattitaitoista työtään. Ja oli muuten hyvää!

Valitsen siis mieluusti paikan, ravintolan tai kaupan, laadukkaan palvelun perusteella. Eikä haittaa ole myöskään siitä, että näillä pienillä valinnoilla syntyy työtä.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole kiillottaa omaa kilpeä tai vähätellä muita vaan ainoastaan nostaa hattua hyvälle palvelulle. Olisi kiva kuulla, kuinka moni muu teistä tekee valintoja palvelun perusteella vai painavatko muut tekijät vaakakupissa enemmän? 
Miia

Terapian tarpeessa

Kävin hiljattain Luxbagissa katsastelemassa heidän laukku- ja lompakkovalikoimaansa, kun kerrankin oli aikaa. Taisin olla liikkeessä tunnin verran ja sain muuten erinomaista palvelua. Instagramia seuraavat tietävätkin, etten poistunut liikkeestä tyhjin käsin. Laukkua en sentään ostanut, mutta pari ihanuutta, joista vain toinen oli heräteostos. Hah!

Vanha lompakkoni on jo hiukan liikaa elämää nähnyt ja uusi on kummitellut mielessä jo tovin. Hiukan harmittaa, että jätin syksyllä The Mall:n käynnillä upean mustan lompakon Balenciagan liikkeeseen. Mitä mahdoinkaan ajatella? Onnekseni tämä kaunis yksilö pelastaa tilanteen. Ihastuin hillittyyn kaksivärisyyteen ja ennen kaikkea kokoon. Olinkin jo täysin kyllästynyt jättilompakkooni, jonne voi kerrytellä kuitteja (ja kanta-asiakaskortteja) ihan liian paljon.

Toinen ostoksista oli heräteostos, mutta onneksi se oli alennusmyynnissä. Ihastuin sinisen eri sävyjä yhdistelevään Fendin nahkarannekkeeseen ja nappasin sen mukaani siltä seisomalta.

Tiedoksi muuten, että Luxbagia kannattaa seurata Instagramissa, jos haluaa pysyä kärryillä heille tulevista uutuuksista ja täydennyksistä. 

Jassoo, se onkin sitten (taas!) sunnuntai ja ohjelmassa on perinteiseen tapaan pyykinpesua ja muita kotihommia. Töitäkin olisi tehtävänä vielä illan ratoksi. Puolentoista viikon päästä yksi todella iso työprojekti on ohi ja jokailtaisen työnteon sijaan aikaa on toivottavasti muun muassa lenkkeilyyn. Tämä kevät on ollut kovin kummallinen, sillä olen urheillut todella vähän viimeisen kolmen kuukauden aikana ensin flunssakierteen ja nyt työkiireiden vuoksi. Toivottavasti pääsen takaisin normitahtiini edes. Iloinen asia on, että tänä kesänä muodissa ovat kokouikkarit bikinien sijaan.

Turvaudutko sinä milloinkaan terapiashoppailuun vai onko käytössäsi joku muu tehokas keino?
Leppoisaa sunnuntaita, Miia

Toivossa on hyvä elää

Tulisiko se kesä kuitenkin? Välillä minulle herää toivonkipinä, vaikka luvattoman pitkästyttävää puuhaa tämä kesän odottelu on. Helsingin kevät on varsin kummallinen, kun tämä tasainen viileys kestää ja kestää. Tammikuussakin oli jo muutama plusaste eikä se oli juuri paremmaksi muuttunut. Joka vuosi sitä kuvittelee, että toukokuussa olisi jo lämpimämpi.

Kylmähköä tuulta uhmaten oli aivan pakko pukeutua keväiseen asuun auringonpaisteen huumaamana. Joskus vain on parempi palella kuin pelata varman päälle. Sunnuntai oli sellainen.

Raitapaidat kuuluvat vakiovaatetukseeni kevät- ja kesäaikaan. Tämän Saint James -merkin pusero on oikea klassikko ja täytyy todeta, ettei se ole kulunut käytössä lainkaan. Helsingissä merkkiä myy mm. Kapteenska, josta ostin omani joskus vuosi-puolitoista sitten. Toinen raitasuosikkini on tietysti Marimekko.

Jakku Sand

Pusero Saint James

Farkut Tiger of Sweden

Kengät Dvf

Kesä tulee ennemmin tai myöhemmin. En vain malttaisi enää odottaa aidosti lämpimiä kelejä. Onko muita malttamattomia? Ei auta muu kuin kömpiä viltin alle haaveilemaan rantakeleistä ja toivoa parasta.
Miia

Vappuviikonloppu tiivistettynä

Nyt on myönnettävä, että olemme virallisesti huonoja bloggaajia. Harmittaa vietävästi, että ei kerta kaikkiaan tunnu riittävän aikaa valokuvien ottoon. Töissä on pari isoa projektia päällä ja lasten harrastussukkulointi kiihtyy kiihtymistään. Anteeksi siis harvanlaisesta kirjoitustahdista! Tämä on vain hetkellistä - lupaan.

Vappuviikonloppu on ollut mainio. Olemme viettäneet paljon aikaa ystävien, niin isojen kuin pienempien, kanssa ja korkanneet shamppanjan lisäksi myös mökkikauden. Tätä on odotettu!

Vappubrunssi nautittiin sisätiloissa

Asusteiden kuuluu olla vappuna perinteisiä, vai mitä? Jouduin muutama vuosi sitten ostamaan itselleni uuden yo-lakin, kun alkuperäinen joutui yhtenä opiskelijavappuna liian kovaan menoon eikä peseminen tehnyt lakille oikeutta. Lakki kutistui ja vääntyi kummalliseen muotoon.

Tätä näkymää olikin jo ikävä!

Käväisimme tosiaan avaamassa myös mökkikauden. Vettä satoi koko päivän ja näin ollen emme viitsineet jäädä yöksi. Ehdimme kuitenkin suunnitella kesän projekteja. Tänä kesänä ohjelmassa on mökkikeittiön remontointi ja terassin laajennus. Tosin joku aika on pyhitettävä myös levolle. 

Toivottavasti teillä on ollut hyvä vappuviikonloppu ja toivottavasti jaksatte roikkua myös meidän matkassa mukana, vaikka päivitystahdissa on toivomisen varaa. Monenlaisia suunnitelmia on blogin suhteen, mutta katsotaan milloin saamme ne toteutettua.

Aurinkoista sunnuntaita, tyypit! Miia

Muutto - ja remontti edessä

Hei kaikille ja suurkiitos Miialle blogin ylläpidosta sillä aikaa, kun itse möyrin yhden sun toisen muutoksen kourissa. Jopas on ollut kevät!

Olemme jo tovin aikaa olleet sitä mieltä, että nykyinen kolmiomme on käymässä meille auttamattoman pieneksi. Emme kuitenkaan ole onnistuneet löytämään hinta-laatusuhteeltaan juuri meille sopivaa asuntoa, vaikka olimme etsineet jo vuoden päivät.

Näissä tunnelmissa - ja uudessa töissä - olen sitten kiiruhtanut koko alkuvuoden. Kunnes sitten yllättäen löysimme juuri meille sopivan uuden kodin ---- nykyistä kotiamme vastapäätä! Uusi kotimme oli siis nököttänyt siinä suoraan silmiemme edessä kaikki nämä vuodet. Kätevää.

Uudessa kodissa meitä odottaa remontti kaikkine herkkuineen. Viimeksi 60-luvulla remontoitu asunto kaipaa yhtä sun toista päivitystä, ja ainoastaan kylppäri saa jäädä sellaiseksi kuin se on vuonna 2006 remontoitu.

Yritän pitää pääni kylmänä vaikka remontti seinien purkuineen hermostuttaa. En ole koskaan remontoinut yhtään mitään. Olen aika kätevä "isäntä" mitä tulee kaikenmaailman pikkuhommiin kuten pesukoneen korjaukseen, ruuvauksiin, huonekalujen kokoamiseen ja niin edelleen, mutta yhtään kotia en ole koskaan remontoinut lattiasta kattoon.

Yritin ensin itse - tämän jälkeen soitin arkkitehdin apuun. :)

Onneksi on olemassa ammattiapua, sillä muuten tästä ei kyllä tulisi yhtään mitään. Palkkasimme tutun arkkitehdin piirtämään pohjan uudelleen, ja hän myös auttaa materiaalivalinnoissa. Sähkömies on jo käynyt tiluksilla, ja lattiankorjaaja on tulossa. Myös keittiösuunnitelmakin on tilausta vaille valmis. Silti ajoittain iskee epätoivo ja tuskan hiki. Mitä tästä kaikesta tulee? Löytyykö muovimaton alta jotain yllättävää? Miten kauan tässä kaikessa menee? Onko parkettivalintamme juuri "se oikea"?

Kuva Kvänum

Millä tavalla yleensäkin ihmiset pystyvät tekemään päätöksiä kodin sisustamiseen liittyen?? Katsotteko te kuvia, onko teillä jokin "fiiliskansio" tai joku muu strategia, millä olette mahdollisesti omaa kotianne remontoineet? Kertokaa ja jakakaa!

Ja vielä hypoteettinen kysymys: kumman kalanruotoparketin näistä valitsisitte?

Kiitos avusta!

t. Marjo

Lauantain leppoisat

Yritän epätoivoisesti toipua flunssasta ja viikonloppu on kulunut leppoisissa merkeissä päästä varpaisiin. Rakastan pukeutua viikonloppuna rentoihin asuihin. Usein haaveilen, että lähtisin pyörähtämään kaupungille oikein viimeisen päälle fashionistana, mutta todellisuus on enemmän tätä.

Collegepusero H&M Studio Collection

Farkut Tiger of Sweden

Kengät Adidad

Takki Massimo Dutti

Kuvissa näkyy myös uudehko kenkähankintani, Stan Smithit. Ovat ehkä maailman mukavimmat jalkineet.

Oli mukava haahuilla hetki kaupungilla vailla sen suurempaa suunnitelmaa. Lounaan nautin Gran Delicatossa Fredalla. Salaatti oli yhtä hyvää kuin ennenkin, miljöö paljon parempi kuin Galleria Esplanadissa.

Kuva instasta @miiasusannaj

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille - kohtahan onkin jo lounasaika!
Miia

Aamuna eräänä

Ihan aina ei sada vettä tai räntää. Eikä tuulikaan joka päivä vihmo niin, että tukka lähtee päästä. Joskus on kaunista, kuten viime viikolla aamuna eräänä. Helsinki on.

Rattoisaa aprillipäivää - älkää tulko huijatuiksi!
Miia

Uuteen nousuun!

Uusi vuosi on tuonut tullessaan yhtä sun toista uutta ja jännittävää! Olen ollut poissa blogilinjoilta kuukauden päivät, sillä työelämäni sai yllättäen varsin mielenkiintoisen käänteen kun vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa.

Kaikki työpaikkaa joskus vaihtaneet tietävät, miten vaativa prosessi se on. Vanhan paikan jättäminen taakseen on varsinkin useita vuosia samassa paikassa työskenneelle henkisestikin raskas kokemus - se on ikäänkuin erään suhteen loppu, lähes eroon verrattava tilanne. Varsinkin oma tilanteeni oli siinä mielessä erikoinen, että minulla oli ihana työpaikka, mahtavat työkaverit, mielenkiintoisia projekteja... Olin kuitenkin ollut samassa paikassa jo yli kuusi vuotta, ja kun uusi, vähän erilainen työtarjous sattui kohdalleni, päätin ottaa hypyn tuntemattomaan ja uskaltaa! Nyt sitä sitten harjoitellaan uuden työpaikan tapoja ja meininkiä ja lähiviikkoina pääsen varmasti kiinni uuden työni syövereihin. Jännittävää ja haastavaa!

Tammikuuhun kuuluvat luonnollisesti myös muut isot päätökset. Olen päättänyt, että tänä vuonna panostan itseeni muillakin elämän osa-alueilla. Tässä seitsemän (ainakin toistaiseksi voimassa olevaa) päätöstäni:

1. Liikunta: Aion liittyä jonnekin salille ja mahdollisesti tavata personal traineria silloin tällöin. Tarvitsen jonkun puskemaan minua liikkeelle, en tee sitä vapaaehtoisesti tarpeeksi usein. Valitettavasti. Onko teillä muuten vinkkejä hyvistä PT:stä Helsingissä?

2. Lapset: Olen luvannut lapsille, että menemme taas Ranskaan kesällä. It's a deal! :)

3. Työ: Keskityn työssäni olennaiseen ja järjestän aikani paremmin kuin ennen.

4. Mieheni: Vietämme enemmän yhteistä aikaa ihan kahden kesken. Teemme kenties pari pidennettyä viikonloppumatkaa. Can't wait...

5. Terveys: Käyn tsekkaamassa veriarvoni ja muutkin tärkeät asiat lääkärillä ja hammaslääkärillä. Nämä asiat jäävät aina roikkumaan. Jätän usein omat terveysasiani hoitamatta, kun lasten terveys tulee etusijalle.

6. Ostokset: Miia kehui minua viimeaikaisessa postauksessaan siitä, etten koskaan tee ylilyöntejä vaatteiden suhteen. Se oli kauniisti sanottu. Yritän kuitenkin olla vieläkin tarkempi ostosteni suhteen: vähemmän mutta parempaa. Se on jo vuosia ollut mottoni, ja olen päättänyt pitää siitä kiinni.

7. Pyöreät juhlinnat: Täytän tänä vuonna 40! Sitä varten buukkaan DJ:t, ostan uuden mekon ja juhlin aamuun asti kaikkien näiden vuosieni kunniaksi, kaikkien elämäni ihmisten rinnalla! Olen ylpeä vuosistani, ja olen päättänyt osoittaa kiitollisuutta kaikille, joiden ansiosta olen tähän pisteeseen päässyt. Marraskuussa juhlitaan!

Toivottavasti teillä on uusi vuosi käynnistynyt hyvin ja lupauksetkin ovat vielä pitäneet? Iloa, onnea, ja terveyttä vuodelle 2015!

Marjo :)

Fashion-kirppikselle mars!

Pikaisesti muistuttelen, että olemme tänään monen muun bloggaajan tavoin Marjon kanssa myymässä vaatteita ja kenkiä Fashion-kirppiksellä. Kirppis on Hanna Gullichsenin järjestämä ja tällä kertaa se pidetään ravintola Pompierissa osoitteessa Albertinkatu 29. Shoppailun lomassa voi halutessaan syödä ja juoda. Aika mahtava konsepti, vai mitä?

Myynnissä mm. kuvan takki

Tule moikkaamaan, mikäli paikalle saavut!
Miia

Testissä: Ravintola Patrona

Tapahtuu arki-iltana Helsingissä: tuuli vihmoo, on pilkkopimeää, ja meksikolaisravintola Patronassa tupa täynnä. Mitä tapahtui? --- Ei mitään erikoista. Tämä on normitilanne keskustan suosituissa ravintoloissa näinä päivinä. Pöydän joutuu varaamaan etukäteen usein keskellä viikkoakin.

Lähdimme miehen kanssa ex tempore-illalliselle Patronaan, kun onnistuimme kerrankin saamaan sieltä pöydän lyhyellä varoitusajalla. Meksikolaisravintolat ovat viimeisen parin vuoden aikana tehneet pienoisen aluevaltauksen Helsingin ravintolaskenessä, ja Patronan lisäksi täältä löytyvät ainakin muun muassa Pueblo ja Cholo (joka on Patronan sisar-ravintola). Pueblossa ja Cholossa käyneenä olen jo pitkään halunnut käydä myös Patronassa, ja vasta nyt saimme sen aikaiseksi.

Tunnelma oli arkena rento ja lämmin, kuten tämän tyyliseltä paikalta sopii olettaakin. Jos olisimme istuneet salin perällä, olisin varmaan unohtanut olevani keskellä sateista Helsinkiä. Alkupalaksi söimme guacamolea ja tortilla-chipsejä, mikä on suurta herkkuani. Patronan guacamolo oli juuri sopivan "könttistä" ja samalla kermaisaa, mikä on hyvän guacamolen merkki.

Satuinpa muuten kerran erehtymään lukemaan kaupasta Tex-Mex "guacamolen" ainesluettelon, ja sehän vasta olikin karua luettavaa. Purkki taisi sisältää avokadoa noin yhden prosentin koko painosta, jos sitäkään. Loput olivat väri- yms. mielenkiintoisia aineita. Taisipa purkissa jopa lukea että sisältää "avokadon kaltaista valmistetta." Nam.

Tämä guacamole meni kuitenkin alta aikayksikön parempiin suihin, ja pääruoaksi tilasin "Enfrijoladas", pehmeän tortillan kanalla. Listalla on vain muutama pääruokavaihtoehto, joten valintaa ei tarvitse pohtia liian kauan. Tarjolla on niin kasvisvaihtoehtoa, kanaa, lammasta kuin possuakin. Mies valitsi possuvaihtoehdon. Erittäin herkullisia olivat molemmat, tuo ihanan tulinen kastike olisi kyllä voinut olla kyllä vieläkin vähän tulisempaa. :) Olin vaihto-oppilasvuotenani USA:ssa visiitillä aivan Meksikon rajalla sijaitsevassa kylässä, ja muistelen kauhulla siellä saamaani "oikeaa" meksikolaista. Se oli niin tulista, että hyvästä yrityksestä huolimatta koko porukalla jäivät ruoat syömättä. Olen usein miettinyt, vaikuttiko karuun kokemukseeni yhtä paljon sen ajankohta (vuosi -92) kuin kokemattomuuteni eksoottisten ruokien kanssa? 90-luvun alussa Suomessa ei paljon syöty sushia, meksikolaista tai thaimaalaista, ja ensimmäiset avokadotkin taisin syödä vasta myöhemmin, jossain muualla. Paljon on tuosta ajasta muuttunut, mutta tulen ikuisesti muistamaan ne hikikarpalot ja kyyneleet, joita itkin aitoa meksikolaista nieleskellessäni.

Vinkki muuten kaikille, jotka suuntaavat joskus Patronaan: Margaritat näyttivät herkullisilta! Arkena tyydyin olueeseen, mutta muulloin olisin maistanut margaritoja. Ensi kerralla sitten! Joko muuten olette päässeet tähän meksikolaisbuumiin mukaan? Onko muualla Suomessa merkkejä Meksiko-villityksestä?

Marjo :)

Last week we had an impromptu dinner at Patrona. The place was packed, even though it was the middle of the week. This is the situation in Helsinki today - you need a booking for the popular restaurants every day of the week. This was my first time at Patrona, and I'd wanted to go there for a while now after having tried the other Mexican restaurants in Helsinki, Cholo and Pueblo. There could be other ones as well but these are the ones that have joined the scene in the last couple of years. And a scene it is - there were previously only Tex-Mex restaurants in Helsinki, and all of a sudden we have Mexican restaurants a plenty. Well, at least three. :) I really enjoyed Patrona and can recommend their "Enfrijoladas". It could have been even spicier, though, but not by much. My first encounter with Mexican food was when I was 16 while spending my exchange student year in the US. I was travelling across the country and stopped in a village near the Mexican border. And when in Rome... you try the local food. And what an experience it was, spiced up with tears and sweat! I swore I wouldn't try Mexican food ever again, but since then my taste buds must have developed a taste for hot and spicy food. But back in the early 90s there was no sushi, Mexican or even Thai food in Finland. No surprise then that I was in left in tears in New Mexico. Poor me. ;)

Testissä: ravintola Pastor

Testasin viime viikolla työlounaan merkeissä uutuuttaan hohtavan Pastor-ravintolan. Pastor avattiin näyttävin menoin parisen viikkoa sitten, ja olin innoissani saadessani mennä kokeilemaan jälleen uutta konseptia Helsingin ravintolakartalla. En oikeastaan tiennyt ravintolasta mitään muuta, kuin että siellä on saatavilla "perulaisia makuja". Ja että yksi sen omistajista on Mikko Leppilampi. Näillä näytöillä sitten varasimme palaverilounaan Pastoriin, ja tässä oma arvioni yhden kerran perusteella.

Lounaalla Pastorin menu on mukavan suppea. Kolmen ruokalalajin lounas maksaa kohtuulliset 28 €, ja tarjolla on myös kahden tai neljän ruokalajin lounaita. Valitsin alkuruoaksi grillattua perulaista parsaa ja 63° kananmunaa. Tämä 63-asteen lämpötilaan lämmitetty muna-juttu on tuttu Luomosta, jossa söin sitä ensimmäisen kerran. Pastorissa muna oli omalla lautasellani valitettavasti vähän levahtanut eikä niin kaunis, joten nappasin tämän kuvan naapurin nätimmältä lautaselta. Ihmettelin tuota "perulaista parsaa", sillä jaksan epäillä, että parsaa tuodaan Pastoriin Perusta saakka. Ehkä nimellä viitataankin parsan valmistustapaan - grillaukseen - joka sekin kuulostaa kyllä aika perusmeiningiltä. Mutta saivartelu sikseen, parsa oli todella maukasta juuri tuosta grillauksesta johtuen, mutta rehellisyyden nimissä kananmuna oli vähän mauton. Olisin ehkä kaivannut tähän jonkun "jujun", sillä tänällään annos oli kovin pohjoismaalainen, eikä mikään siinä viitannut erityisesti Peruun.

Pääruoaksi valitsin miso-marinoita lohta. Lohessa oli mukana chili-kastiketta sekä myös "paistinperunoita" ja kvinoaa. Kvinoasta on tullut suurta herkkuani, ja se olikin tässä annoksessa hyvää. Lohi olisi voinut olla vieläkin enemmän punainen sisältä, mutta lähes täydellinen koostumus oli tuollaisenakin. Olin kuitenkin vähän pettynyt chili-kastikkeeseen, sillä se ei ainakaan omassa suussani maistunut mitenkään erikoiselta eikä kovin mausteiselta. Tässäkin annoksessa jäin kaipaamaan sitä jotain "jujua", sillä jättääkseen pysyvän muistijäljen "arkisen" lohen täytyy olla jotenkin erikoinen tai erikoisen maukas. Pastorin lohi-annos oli ihan ok, muttei yltänyt esimerkiksi mökillä itse grillatun lohen tasolle. Harmi, sillä olisin toivonut enemmän.

Jälkiruokaa listalla oli kivasti vain yksi, joten valinnanvaikeutta ei ollut. Jälkkärinä nautimme Crema Batidan, joka on tummasuklaa-chilli-fondant. Suklaakakku oli herkullinen, mutten taaskaan maistanut yhtään chiliä?! Onkohan suussani jotain vikaa, kun kaikki luvatut maut eivät missään annoksessa tulleet esiin?

Uudehkot kenkäni pääsivät Pastoriin lounastamaan. Kengät Mangosta.

Tallustelin ulos Pastorista vähän ristiriitaisin fiiliksin. Ensimmäinen kokemukseni Pastorista ei ole loistava, muttei huonokaan. Pitää ehdottomasti käydä testaamassa vielä Pastorin illallismenu, sillä olen huomannut, että ravintolaa ei koskaan pidä arvioida vain pelkästään lounaan perusteella. Kävin esimerkiksi Gaijinissa aikoinaan ensimmäistä kertaa lounaalla heti sen avajaisten jälkeen, enkä ollut mitenkään vaikuttunut ruoan laadusta. Nyt Gaijin on yksi lempiravintoloitani.

ps. Pastorissa on myös brunssi viikonloppuisin. Ja mahtavan näköinen baari! Se pitää ehdottomasti korkata pian!

Hauskaa uutta viikkoa! Marjo

Last week I had a chance to test the brand new restaurant Pastor for lunch. I was looking forward to tasting the Peruvian-style dishes which we haven't had here in Helsinki before. For a starter I had the Peruvian asparagus and 63° egg, and the grilled asparagus was tasty. Unfortunately however, the egg was a bit tasteless. For a main I had the miso-marinated salmon, and the salmon was cooked to near-perfection. Nice and pink! However, here again (as with the starter), the dish was a bit lame. There was supposedly a chili-sauce accompanying the salmon, but I failed to taste it. The quinoa that came with the salmon was very good, as were the potatoes. For dessert we all tried the only dessert on the lunch menu, the dark chocolate and chili fondant. But there must be something wrong with my mouth, as again, I failed to notice any traces of chilli in this dish! Very peculiar. So, in the end I walked out of the restaurant with mixed feelings. I didn't really get the "Peruvian" side of things and nothing stood out as particularly Peruvian. But nevertheless - I will definitely give Pastor another go! I've learned you should never judge a restaurant by its lunch menu alone. So I will be back! There's also a lovely looking bar, by the way, which I promise to try out soon.

Teurastamolla

Olin viettämässä tynkä-Taiteiden yötä torstaina Helsingin Teurastamolla. Pääsin lähtemään illanviettoon vasta saunan jälkeen ja lasten mentyä yöpuulle, ja lähdinkin sitten suht vauhdikkaasti ulos ovesta, tukka märkänä hulmuten. 

Knit: Tiger of Sweden / Jeans: J Brand / Jacket: Hugo Boss

Onneksi tajusin napata mukaani edes jonkinlaisen takin, sillä ilta oli kaunis mutta erittäin vilpoisa. Suuntasin kohti Teurastamoa, jossa pidettiin Helsinki Night Market. Halusin mennä sinne maistelemaan luvattuja Aasian makuja, mutta hämmästykseni olikin suuri, kun suurinpiirtein koko Helsingillä sattui olemaan samat suunnitelmat. 

Teurastamo kuhisi ihmisiä, ja jonot olivat infernaaliset. Nälkä kurni vatsassa ja valitsimme lyhyimmän mahdollisen jonon alueen perältä. Eikä sekään ollut lyhyt! Päädyimme syömään herkulliset jokirapu-hauki -sliderit ja maalaisranskalaiset Liesikiesiltä. Vaikka ruoka ei suunniteltuun Aasia-illalliseeni sopinutkaan, voin lämpimästi suositella tuota purilaista, ja ranskisten kanssa tullut majoneesi oli erinomaista. Liesikiesin kulkureitit voi tsekata Facebookista.

Jokirapu-hauki -slider oikealla. Pigboy-slider vasemmalla.

Ilta päättyi aika nopeasti ruoan ja yhden "saunaoluen" jälkeen. Poikkesimme tosin välimatkan-krouvissa kotimme lähipubissa. Ja tunnelma oli sielläkin tiivis! Koko Helsinki taisi tosiaan olla liikenteessä.

Mahtavaa muuten, että Helsingissä järjestetään nykyään erilaisia tapahtumia harva se viikonloppu. En oikein edes aina tiedä, mitä kaikkea täällä tapahtuu. On street foodia, siivouspäivää, ravintolapäivää, Design Week, juhlaviikot, taiteiden yöt ja vaikka mitä muuta. Oletteko te muuten ahkeria tapahtumakävijöitä? Ja mistä tapahtumista tykkäät eniten? Itseäni tuntuvat aina kiehtovan kaikki ruokaan liittyvä, mutta yhä enemmän haluaisin nähdä Helsingissä myös design-, arkkitehtuuri- ja etenkin muoti-tapahtumia. Esimerkiksi kunnon Helsinki Fashion Week olisi huippu! Mitä te kaipaisitte lisää?

Koleaa mutta viihtyisää viikonloppua! Marjo :)