Ruokaa ja sirkushuveja

Viime viikonloppuna Turussa vietettiin toista kertaa Food and fun -tapahtumaa, jonne oli saapunut vierailevia keittiömestareita eri puolilta Eurooppaa. Tänä vuonna uutuutena mukana oli myös muutama baari, joissa oli tarjolla baarimestareiden suunnittelemia drinkkejä.

Olimme ystäväpariskunnan kanssa lauantaina mukana menossa (kiitos loistoseurasta!) ja aloitimme illan Turun kauneimmissa maisemissa sijaitsevassa ravintola Hus Lindmanissa. Ravintola sijaitsee vanhan Turun ytimessä Aurajoen äärellä ja toimii normaalisti lounaspaikkana ja tilausravintolana. Illan menu piti sisällään muun muassa mustaa munkkia, kampasimpukkaa, 18 tuntia kypsytettyä lihaa ja aivan ihanaa omenastruudelia.

Mekko Marimekko

Takki Asos

Huivi Valbonnen markkinoilta

Kengät Sergio Rossi

Laukku Miu Miu

Jälkimmäinen, ei ihan niin onnistunut, otos mukana siksi, että paikannatte sijainnin. Taisi muuten olla tämän vuoden viimeinen ilta paljain säärin. Jos olet kiinnostunut ruuista ja juomista niin kannattaa vilkaista Instaa. Sieltä löytyy mm. illan paras drinkki, joka tarjoiltiin Bar4:ssa. Baarimestari oli saapunut paikalle Espanjasta, mutta hänen nimeään en valitettavasti muista.

Food and fun oli hauska konsepti ja pienellä lisäviilauksella siitä tulee entistä parempi. Suosittelen.
Mukavaa maanantaita! Miia

Iho kiittää

Hankin hiljattain itselleni Filorgan silmänympärysvoiteen ja kuuriluonteisesti käytettävän seerumin. Molemmat ovat osoittautuneet käytössä mielettömän hyviksi, joten haluan jakaa tietoa näistä myös teille.

C-recover -seerumipakkaus sisältää kolme ampullia, joista yksi kestää viikon tai hiukan yli. Ampullit voi halutessaan käyttää putkeen tai erissä. Myyjän mukaan avattu ampulli kannattaa säilyttää jääkaapissa, jolloin siinä oleva C-vitamiini saattaa säilyä jopa kaksi viikkoa. Kun seerumin väri muuttuu valkoisesta ruskeaksi, sitä ei enää saa käyttää. C-vitamiini muuttuu tällöin iholle vahingolliseksi. Olen käyttänyt seerumia viikon ja vannon näkeväni ihossa toipumisen merkkejä. Iho on huomattavasti kirkkaampi ja silmänaluset ovat vähemmän mustat. Tykkään!

Olen etsinyt jo hetken aikaa hyvää silmänympärysvoidetta, erityisesti yökäyttöön. Itselleni toimivaa yksilöä hakiessa, olen testannut useita voiteita, mutta mikään ei ole ollut riittävän kosteuttava. Paitsi nyt. Time Filler eyes -voide on pelastus kaltaisilleni, jotka kärsivät yön jäljiltä kiristävästä silmänympärysihosta. Tämän kanssa ei sitä ongelmaa ole. Plussaa myös siitä, että voidetta voi levittää ripsirajaan ja sen luvataan kiihdyttävän ripsien kasvua. Tästä en osaa vielä sanoa tarkemmin, mutta muihin tarpeisiin voide on ollut täydellinen. Saattaa olla, että minulta löytyy pian enemmänkin Filorgaa. Niin vakuuttunut olen näistä kahdesta tuotteesta.

Tiedoksenne, että Stockmannilla myydään tätä nykyä Filorgaa ja C-vitamiinikuuri on tässä kuussa kanta-asiakastarjouksessa. Onko Filorga entuudestaan tuttu merkki? Miia

COYA - Lontoon Pastor?

Kävimme Lontoossa testaamassa "uusia" ravintoloita oikein olan takaa. Joka päivä kävimme jossain itsellemme uudessa paikassa lounaalla ja illallisella, mikä on muutenkin suosikkitapani viettää aikaa matkoilla. Tie sydämeeni käy todellakin vatsan kautta.

Perjantai-iltana testasimme ravintola Coyan. Coya ammentaa nyt niin trendikkäästä perulaisesta ruokakulttuurista, ja on muutenkin samoilla linjoilla muun muassa helsinkiläisen Pastorin kanssa. Pastoriin verrattuna Coya on jopa vieläkin meluisampi tapaus, joten herkkäkorvaiselle ja romanttiseen korviin kuiskutteluun se ei oikein sovi. ;) Pitää olla valmis siihen, että myös viereisessä pöydässä teräväkorvaiset voivat kuulla oman keskustelusi - mikä suomeksi puhuttaessa ei onneksi ole kovinkaan suuri ongelma. Vieressämme istui kaksi norjalaista miestä ja heidän tilanteensa ei ollut niin mairitteleva - me kun ymmärsimme ainakin osan heidän keskusteluistaan. Ja mikä hassuinta, heidän vieressään istui ruotsalaisia! Totesimme Miian kanssa, että onpa hienoa olla suomalainen skandiporukassa, missä kaikki ymmärtävät kaikkia muita paitsi meitä. Suomalaisista tulisi hyviä vakoojia

Coyan ruokalista oli valtava. Muun muassa erilaisia cevichsejä oli vaikka mitä variaatioita. Koska lista oli niin runsas, en oikein edes muista, mitä valitsimme... Myös drinkkilista oli kattava, ja viinin sijaan nautimmekin koko ruokailun alusta loppuun drinkkejä. Coya oli Gaijinin ja Farangin vakioystävälle ehkä vähän liian samantapainen, eivätkä suomalaiset ravintolat ainakaan häviä Coyalle missään. Kumpikaan meistä ollut aivan myyty. Myös hintataso suomalaisiin vastaaviin ravintoloihin nähden oli aika suolainen. Kahdelta illalliseen drinkkeineen meni noin kaksisataa puntaa. Viime vuonna muun muassa fantastinen Zuma oli edullisempi - ja myös siellä drinkit olivat ykkösluokkaa.

Coyasta suuntasimme pubiin, jossa Lontoon-vuosieni kämppis, rakas ystäväni Christine oli viettämässä iltaa. Olimme Christinen kanssa vuosituhannen alussa samassa työpaikassa ja jaoimme yhteisen asunnon. Itse asiassa minä rekrytoin Christinen aikoinaan työkaverikseni. ;) Siitä lähtien olemme pitäneet yhteyttä ja sama sävel löytyy aina heti, vaikkemme olisi kuukausiin nähneetkään.

Huomasin muuten tämänkertaisella reissulla, että vaikka rakastan Lontoosta, en ehkä haluaisi asua siellä juuri nyt, pienten lasten kanssa. Metrossa on lähes mahdotonta liikkua rattaiden kanssa eikä busseissakaan juuri lasten menopelejä näy. "Tubeasemilla" ei välttämättä ole edes hissejä rattaita tai pyörätuoleja varten. Siinä sitä sitten pyörittäisiin, omalla asuinalueella päivät pitkät. Parasta olisi asua hyvällä alueella, jossa olisi paljon kahviloita ja muuta tekemistä kävelyetäisyydellä. Jos asuisi kauempana, pikkulasten kanssa pääsisi huonolla säkällä liikkumaan vasta sitten, kun he itse kävelevät kulkuvälineisiin. Tai omalla autolla - joka ei sekään Lontoossa ole maailman sujuvin tapa liikkua. Täytyy siis todeta, että olen onnellinen Helsingissä, juuri nyt! Kiitos Helsingille siitä, että julkinen liikenne ja kaupungin infrastruktuuri on täällä tehty niin helpoksi - vauvasta vaariin.

Marjo :)

Testissä: Tapas-ravintola Mercat

Pahus kun aika menee niin nopsaan, että tuskin ehdin luvata postausta Mercatista kun olikin jo mennyt tovi jos toinenkin itse ravintolavisiitistä! Tässä siis muutama sana synttäri-illallisestani tuossa uudehkossa ravintolassa Korkeavuorenkadulla Helsingissä.

Sisäänastuessani Mercatiin ihmettelin ensinnäkin paikan kirkasta valaistusta. Olin kuvitellut hämyisen, hälyisen tapas-ravintolan, mutta vastassa olikin lähes liian vaalea ja valoisa tila. Meidät ohjattiin odottamaan omaa pöytäämme oven suussa oleville paikoille, sillä omassa pöydässämme edellinen seurue oli vielä maksamatta. Palvelu tuntui vähän takkuiselta, ja saimme kysellä pöytämme perään pariin otteeseen.

Menu oli varsin suppea, mikä ei sinänsä haittaa jos laatu on kohdillaan ja jokainen annos on kiehtova elämys. Valitsimme muutaman tapaksen, ja päätimme jakaa ne kolmeen pekkaan. Mutta mutta; Mercatin annokset olivat kyllä aivan minimaalisen pienet! Jos muutamasta kirsikkatomaatista ja parista hiutaleesta juustoa joutuu maksamaan 7 euroa, on menun hinta-laatusuhteessa paljon toivomisen varaa. Onneksi seuralaiseni eivät olleet kovin nälkäisiä - toisin kuin minä. Sain tilata extra-annoksia ihan vain itselleni täyttääkseni kurnivan vatsani.

Juustolautanen piskuisine juustopaloineen

Sama toistui läpi koko illallisen, ja jokainen annos oli makuumme liian pieni. Emme myöskään oikeastaan saaneet mitään sellaisia makuelämyksiä, joita emme olisi jossain muualla saaneet nauttia. Olin vähän pettynyt jopa juustoihin, sillä muistan muun muassa Barcelonassa syöneeni herkullisia juustoja. Harmikseni totesin, että jopa kotona laittamani tapakset ovat paremmat kuin Mercatissa... En yleensä kritisoi uusia ravintolayrittäjiä, mutta toivoisin, että Mercat vielä parantaisi otettaan ja alkaisi panostaa enemmän sekä laatuun että palveluun. Nyt kumpikin osa-alue on nihkeää ja takkuista. Alkusähläystä, kenties? Etenkin peräänkuulutan laadun sekä annosten koon pikaista uudelleenarviointia. Muuten Mercat ei kyllä tule saamaan paikaa sydämestäni. Harmi, sillä kaupungissa olisi kyllä vielä tilaa erinomaiselle tapas-baarille. Onko teillä hyviä tapas-suosituksia Helsingistä tai muualta Suomesta? Haluaisin kuulla niistä.

Iloista joulukuuta muuten! Tip tap! Marjo :)

Testissä: Ravintola Patrona

Tapahtuu arki-iltana Helsingissä: tuuli vihmoo, on pilkkopimeää, ja meksikolaisravintola Patronassa tupa täynnä. Mitä tapahtui? --- Ei mitään erikoista. Tämä on normitilanne keskustan suosituissa ravintoloissa näinä päivinä. Pöydän joutuu varaamaan etukäteen usein keskellä viikkoakin.

Lähdimme miehen kanssa ex tempore-illalliselle Patronaan, kun onnistuimme kerrankin saamaan sieltä pöydän lyhyellä varoitusajalla. Meksikolaisravintolat ovat viimeisen parin vuoden aikana tehneet pienoisen aluevaltauksen Helsingin ravintolaskenessä, ja Patronan lisäksi täältä löytyvät ainakin muun muassa Pueblo ja Cholo (joka on Patronan sisar-ravintola). Pueblossa ja Cholossa käyneenä olen jo pitkään halunnut käydä myös Patronassa, ja vasta nyt saimme sen aikaiseksi.

Tunnelma oli arkena rento ja lämmin, kuten tämän tyyliseltä paikalta sopii olettaakin. Jos olisimme istuneet salin perällä, olisin varmaan unohtanut olevani keskellä sateista Helsinkiä. Alkupalaksi söimme guacamolea ja tortilla-chipsejä, mikä on suurta herkkuani. Patronan guacamolo oli juuri sopivan "könttistä" ja samalla kermaisaa, mikä on hyvän guacamolen merkki.

Satuinpa muuten kerran erehtymään lukemaan kaupasta Tex-Mex "guacamolen" ainesluettelon, ja sehän vasta olikin karua luettavaa. Purkki taisi sisältää avokadoa noin yhden prosentin koko painosta, jos sitäkään. Loput olivat väri- yms. mielenkiintoisia aineita. Taisipa purkissa jopa lukea että sisältää "avokadon kaltaista valmistetta." Nam.

Tämä guacamole meni kuitenkin alta aikayksikön parempiin suihin, ja pääruoaksi tilasin "Enfrijoladas", pehmeän tortillan kanalla. Listalla on vain muutama pääruokavaihtoehto, joten valintaa ei tarvitse pohtia liian kauan. Tarjolla on niin kasvisvaihtoehtoa, kanaa, lammasta kuin possuakin. Mies valitsi possuvaihtoehdon. Erittäin herkullisia olivat molemmat, tuo ihanan tulinen kastike olisi kyllä voinut olla kyllä vieläkin vähän tulisempaa. :) Olin vaihto-oppilasvuotenani USA:ssa visiitillä aivan Meksikon rajalla sijaitsevassa kylässä, ja muistelen kauhulla siellä saamaani "oikeaa" meksikolaista. Se oli niin tulista, että hyvästä yrityksestä huolimatta koko porukalla jäivät ruoat syömättä. Olen usein miettinyt, vaikuttiko karuun kokemukseeni yhtä paljon sen ajankohta (vuosi -92) kuin kokemattomuuteni eksoottisten ruokien kanssa? 90-luvun alussa Suomessa ei paljon syöty sushia, meksikolaista tai thaimaalaista, ja ensimmäiset avokadotkin taisin syödä vasta myöhemmin, jossain muualla. Paljon on tuosta ajasta muuttunut, mutta tulen ikuisesti muistamaan ne hikikarpalot ja kyyneleet, joita itkin aitoa meksikolaista nieleskellessäni.

Vinkki muuten kaikille, jotka suuntaavat joskus Patronaan: Margaritat näyttivät herkullisilta! Arkena tyydyin olueeseen, mutta muulloin olisin maistanut margaritoja. Ensi kerralla sitten! Joko muuten olette päässeet tähän meksikolaisbuumiin mukaan? Onko muualla Suomessa merkkejä Meksiko-villityksestä?

Marjo :)

Last week we had an impromptu dinner at Patrona. The place was packed, even though it was the middle of the week. This is the situation in Helsinki today - you need a booking for the popular restaurants every day of the week. This was my first time at Patrona, and I'd wanted to go there for a while now after having tried the other Mexican restaurants in Helsinki, Cholo and Pueblo. There could be other ones as well but these are the ones that have joined the scene in the last couple of years. And a scene it is - there were previously only Tex-Mex restaurants in Helsinki, and all of a sudden we have Mexican restaurants a plenty. Well, at least three. :) I really enjoyed Patrona and can recommend their "Enfrijoladas". It could have been even spicier, though, but not by much. My first encounter with Mexican food was when I was 16 while spending my exchange student year in the US. I was travelling across the country and stopped in a village near the Mexican border. And when in Rome... you try the local food. And what an experience it was, spiced up with tears and sweat! I swore I wouldn't try Mexican food ever again, but since then my taste buds must have developed a taste for hot and spicy food. But back in the early 90s there was no sushi, Mexican or even Thai food in Finland. No surprise then that I was in left in tears in New Mexico. Poor me. ;)

Helsinki Chic suosittelee: Shellac -kestolakkaus

Pidän siisteistä kynsistä, mutta lakkaaminen ei ole suosikkipuuhaani. En koskaan malta kuivatella kynsiä riittävän kauaa ja lopputulos on ruttaantunut kynsilakka. Edes pikakuivattajat eivät auta asiassa.

Ratkaisu tähän ongelmaan on ollut Shellac -kestolakkaus. Lisätietoja löydät täältä. Shellaceja tehdään kauneushoitoloissa. Aikaa tähän kuluu noin 35 minuuttia ja tässä ajassa myös kynnet ja kynsinauhat saavat pikaisen hoidon. Lakkaus kestää 2-3 viikkoa.

Itse käyn lakkauttamassa kynteni Siltasaarenkadulla sijaitsevassa Sky Beautyssa, joka on minun kantikseni.Toisilla pubi, toisilla kauneushoitola. ;) Shellacin hyviä puolia ovat (keston lisäksi) lakkauksen suhteellisen edullinen hinta ja se, että lakan saa otettua itse pois. Vaatii hiukan vaivannäköä, mutta onnistuu.

Kestolakoista on kehitetty myös kotiversio, Vinylux. Uskallan suositella tätäkin, sillä kesän Kreikan matkalla lakka pysyi sormissa viikon merivedestä ja hiekasta huolimatta. Varpaankynsissä pysyy pienen ikuisuuden.

Ovatko kestolakkaukset jo vanhoja tuttuja? Älä muuten unohda osallistua edellisen postauksen Chanelin lakka-arvontaan!
Miia

Testissä: ravintola Pastor

Testasin viime viikolla työlounaan merkeissä uutuuttaan hohtavan Pastor-ravintolan. Pastor avattiin näyttävin menoin parisen viikkoa sitten, ja olin innoissani saadessani mennä kokeilemaan jälleen uutta konseptia Helsingin ravintolakartalla. En oikeastaan tiennyt ravintolasta mitään muuta, kuin että siellä on saatavilla "perulaisia makuja". Ja että yksi sen omistajista on Mikko Leppilampi. Näillä näytöillä sitten varasimme palaverilounaan Pastoriin, ja tässä oma arvioni yhden kerran perusteella.

Lounaalla Pastorin menu on mukavan suppea. Kolmen ruokalalajin lounas maksaa kohtuulliset 28 €, ja tarjolla on myös kahden tai neljän ruokalajin lounaita. Valitsin alkuruoaksi grillattua perulaista parsaa ja 63° kananmunaa. Tämä 63-asteen lämpötilaan lämmitetty muna-juttu on tuttu Luomosta, jossa söin sitä ensimmäisen kerran. Pastorissa muna oli omalla lautasellani valitettavasti vähän levahtanut eikä niin kaunis, joten nappasin tämän kuvan naapurin nätimmältä lautaselta. Ihmettelin tuota "perulaista parsaa", sillä jaksan epäillä, että parsaa tuodaan Pastoriin Perusta saakka. Ehkä nimellä viitataankin parsan valmistustapaan - grillaukseen - joka sekin kuulostaa kyllä aika perusmeiningiltä. Mutta saivartelu sikseen, parsa oli todella maukasta juuri tuosta grillauksesta johtuen, mutta rehellisyyden nimissä kananmuna oli vähän mauton. Olisin ehkä kaivannut tähän jonkun "jujun", sillä tänällään annos oli kovin pohjoismaalainen, eikä mikään siinä viitannut erityisesti Peruun.

Pääruoaksi valitsin miso-marinoita lohta. Lohessa oli mukana chili-kastiketta sekä myös "paistinperunoita" ja kvinoaa. Kvinoasta on tullut suurta herkkuani, ja se olikin tässä annoksessa hyvää. Lohi olisi voinut olla vieläkin enemmän punainen sisältä, mutta lähes täydellinen koostumus oli tuollaisenakin. Olin kuitenkin vähän pettynyt chili-kastikkeeseen, sillä se ei ainakaan omassa suussani maistunut mitenkään erikoiselta eikä kovin mausteiselta. Tässäkin annoksessa jäin kaipaamaan sitä jotain "jujua", sillä jättääkseen pysyvän muistijäljen "arkisen" lohen täytyy olla jotenkin erikoinen tai erikoisen maukas. Pastorin lohi-annos oli ihan ok, muttei yltänyt esimerkiksi mökillä itse grillatun lohen tasolle. Harmi, sillä olisin toivonut enemmän.

Jälkiruokaa listalla oli kivasti vain yksi, joten valinnanvaikeutta ei ollut. Jälkkärinä nautimme Crema Batidan, joka on tummasuklaa-chilli-fondant. Suklaakakku oli herkullinen, mutten taaskaan maistanut yhtään chiliä?! Onkohan suussani jotain vikaa, kun kaikki luvatut maut eivät missään annoksessa tulleet esiin?

Uudehkot kenkäni pääsivät Pastoriin lounastamaan. Kengät Mangosta.

Tallustelin ulos Pastorista vähän ristiriitaisin fiiliksin. Ensimmäinen kokemukseni Pastorista ei ole loistava, muttei huonokaan. Pitää ehdottomasti käydä testaamassa vielä Pastorin illallismenu, sillä olen huomannut, että ravintolaa ei koskaan pidä arvioida vain pelkästään lounaan perusteella. Kävin esimerkiksi Gaijinissa aikoinaan ensimmäistä kertaa lounaalla heti sen avajaisten jälkeen, enkä ollut mitenkään vaikuttunut ruoan laadusta. Nyt Gaijin on yksi lempiravintoloitani.

ps. Pastorissa on myös brunssi viikonloppuisin. Ja mahtavan näköinen baari! Se pitää ehdottomasti korkata pian!

Hauskaa uutta viikkoa! Marjo

Last week I had a chance to test the brand new restaurant Pastor for lunch. I was looking forward to tasting the Peruvian-style dishes which we haven't had here in Helsinki before. For a starter I had the Peruvian asparagus and 63° egg, and the grilled asparagus was tasty. Unfortunately however, the egg was a bit tasteless. For a main I had the miso-marinated salmon, and the salmon was cooked to near-perfection. Nice and pink! However, here again (as with the starter), the dish was a bit lame. There was supposedly a chili-sauce accompanying the salmon, but I failed to taste it. The quinoa that came with the salmon was very good, as were the potatoes. For dessert we all tried the only dessert on the lunch menu, the dark chocolate and chili fondant. But there must be something wrong with my mouth, as again, I failed to notice any traces of chilli in this dish! Very peculiar. So, in the end I walked out of the restaurant with mixed feelings. I didn't really get the "Peruvian" side of things and nothing stood out as particularly Peruvian. But nevertheless - I will definitely give Pastor another go! I've learned you should never judge a restaurant by its lunch menu alone. So I will be back! There's also a lovely looking bar, by the way, which I promise to try out soon.

Illallinen Brondassa

Kävin viime perjantaina ensimmäistä kertaa Brondassa ja ilta oli kaikin puolin onnistunut. Taannoinen syntymäpäiväni oli mitä mahtavin tekosyy tavata ystäviä, joita nykyisessä kiireisessä elämänvaiheessa tulee nähtyä aivan liian harvoin.

Bronda on sisustettu kivasti, kuten itse asiassa kaikki muutkin BW Ravintolat. Pidin isosta ravintolasalista ja rennosta yleisilmeestä. Valaisimet ovat aika hauskat.

Meidät plaseerattiin kabinettia muistuttavaan syvennykseen. Tämä toimi hyvin, koska olimme syömässä muutaman hengen seurueella. Nauroimme sen verran kovaan ääneen, että "oma rauha" tuli varmasti tarpeeseen muita ruokailijoita ajatellen. Saapuessamme ravintolaan ei pöytämme ollut valmis ja jouduimme odottamaan sitä hetken. Henkilökunta hoiti tilanteen kuitenkin erinomaisesti, sillä saimme korvaukseksi odottamisesta shamppanjaa.

Päädyimme valitsemaan a la carte -listalta annoksia, joita jaoimme keskenämme. Valitsimme yhtä monta alku- ja pääruokaa kuin oli syöjiäkin. Tämä osoittautui juuri oikeaksi määräksi. Ruokien kanssa nautimme itävaltalaista Grüner Veltliner -valkoviiniä. Todella hyvä valkoviini!

Grilled Pork Skewer

Spanish anchovy toast/Saffron Mussels

Illan ainoa miinus tulee siitä, että alla näkyvässä annoksessa oli neljä kalapalaa, kun meitä syöjiä oli viisi. Jakaminen meni tältä osin vaikeaksi, mutta onnistui toki.

Huomaa kaunis lasi.

Omat suosikkiannokseni olivat yllä näkyvä Burrata -juusto ja grillattu possu.

Olen kuullut hyvin ristiriitaista palautetta Brondasta, mutta itse kyllä pidin niin ruuista, juomista, palvelusta kuin yleisestä tunnelmastakin. Pisteet dj:lle hyvästä musiikista! Ehkäpä Brondan tarjoama eurooppalainen makumaailma ei tarjoa samanlaista "eksoottista" elämystä kuin esimerkiksi Farangin aasialaistyyppinen fine dining ja tämä tuottaa kävijöille pettymyksen? Mene ja tiedä perimmäistä syytä, mutta omasta mielestäni Bronda on hyvä lisä Helsingin ravintolakartalle.

Kaiken kaikkiaan ilta oli loistava ja olen varma, että menen Brondaan vielä toistekin.Harmi muuten, etten huomannut kysyä tarjoilijamme nimeä, sillä hän oli todella hyvä työssään. Hyvää palvelua ei voita mikään.

Miia

Ensilumi ja lounas Ask:issa / First Snow & Restaurant Ask

Viime viikolla ja viikonloppuna oli vilskettä kerrakseen. Ja meno senkun jatkuu tälläkin viikolla. Onneksi minulla on sentään ollut myös mahdollisuus nauttia hyvästä ruoasta kaiken hoppuilun keskellä. Kaiken kestää, kunhan ruoka on hyvää. :) Se voisi olla mottoni.

Starter: Cucumber & Baltic Herring

Kävin testaamassa muun muassa ravintola Ask:in lounaan Kruununhaassa. Ask on pieni, vain 26 paikkainen ravintola, joka suosii luomua ja biodynaamisesti tuotettuja raaka-aineita. Hauskaa, että he suhtautuvat kovin intohimoisesti tuohon ajatteluun. Vaarana kuitenkin on, että kun kovin orjallisesti suorittaa jotain periaatetta, tulee sokeaksi jollekin toiselle. Nimittäin, Askissa ei tarjota lainkaan esimerkiksi kivennäisvettä, koska "se olisi epäekologista pullokuljetuksineen". Ravintolassa oikein mainitaan, kuinka Helsingin raanavesi on niin hyvää, että pullovesiä ei tarvita. Tästä olen heidän kanssaan täysin samaa mieltä. Mutta jos perustelu on se, että pulloveden kuljettaminen on epäekologista, niin miksi ravintolassa sitten tarjoillaan kuitenkin viiniä? Tai kahvia? Tämä pieni epäjohdonmukaisuus herätti hilpeyttä pöytäseurueessamme, mutta aterian edetessä tuo epäkohta unohtui. 

Taivallinen maa-artisokkakeitto / Heavenly Jerusalem Artichoke Soup

Rooster as a main course.

Jälkkäri! Dessert!

Ruoka oli nimittäin mielenkiintoista ja osittain varsin herkullista. Hyvää, joskin ei ihan tajunnan räjäyttävää. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan Askia, varsinkin jos olet mieltynyt skandinaaviseen makumaailmaan. 

Fabulous space and decor.

Haluaisin mennä Askiin myös illallisaikaan, sillä ravintolamiljöö on aivan ihastuttava. Kävin tässä samassa tilassa jo aikoinaan Luomon siellä ollessa, ja vielä ennen sitäkin, kun tilassa oleili Safka. Tila on ehdottomasti yksi suosikkejani Helsingissä. Ihanan intiimi. Ja mitä ihania tuoleja siellä onkaan!

Hietalahti, tiny bit of snow on the ground!

Viikonloppuna satoi myös seitin ohut ensilumi. Siitä piti tietysti saada kuva, mutta tällä kuvaajalla ote vähän lipesi kovassa tuulessa ja kuvan kohde on armollisen pehmeästi valaistu... Oli kuitenkin ihanaa nauttia pienestä lumisateesta ja tehdä pieni iltakävely Hietalahden rantaa pitkin.

Last weekend we saw a bit of first snow in Helsinki! It's been very hectic these last couple of weeks but luckily I've managed to eat some great food along the way. Everything is manageable as long as the food is great. That could be my motto. :) 

I tried the restaurant Ask lunch menu one day last week, and it was my first time at this restaurant. If you love Scandi-food, this one is a must! They believe in organic produce, so everything is very high quality and fresh. But don't ask for sparkling water, you won't get it. They say that the Helsinki tap water is so great that we don't need to drink any other water, and I couldn't agree more. But what is also funny is that they also say that they don't believe in carrying bottled water from miles away for ecological reasons. Okay as well, but you can still drink wine. And coffee. The last time I checked we didn't really produce either of those in Finland. ;) But hey, it's not that serious. The explanation did manage to cause some amusement at our table but it was soon forgotten. Because the food is very, very good. Great, albeit not mind blowing. I'd love to give them another try at dinner time, though. The space is absolutely gorgeous, one of my favourites in Helsinki! It's very intimate, with only 26 seats. And what seats they are as well! Beautiful.

Marjo x

Lounaalla Fratello Torrefazionessa

Viime viikolla nautimme Marjon kanssa lounaasta Kluuvin Fratello Torrefazionessa. Olimme samiksia ja valitsimme listalta keittiömestarin suositusannoksen. Se sisälsi mm. rapukakkuja ja uppomunaa salaattipedillä. Hyvää oli.

Tykkään Fratello Torrefazionen sisustuksesta ja, vaikka lounasaikaan väkeä riittää ruuhkaksi asti, palvelu pelaa kuitenkin suhteellisen hyvin. Paikan kahvit ovat hyviä ja itse nautinkin lounaan päätteeksi latten. Kahvi tarjoillaan pöytään sen jälkeen, kun tarjoilija on käynyt keräämässä likaiset astiat pois ruokailun päätteeksi. Peukku hyvälle palvelulle myös lounasaikaan!

 Minulla on aina haku päällä hyvien lounaspaikkojen osalta. Hyviä vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Miia

Helsinki Chic testaa Helsingin brunssipaikat: Salutorget

Käymme säännöllisen epäsäännöllisesti brunsseilla ja ajattelimme, että voisimme kirjoittaa blogiin brunssikokemuksistamme. Brunssi on miellyttävä tapa tavata ystäviä ja lapsetkin tykkäävät. Valitettava tosiasia on, että hetken mielijohteesta sunnuntaibrunssille on Helsingissä melkein mahdoton päästä. Ollaan joskus kierretty Marjon kanssa monta paikkaa läpi todeten, ettemme mahdu mihinkään. Aina ei jaksaisi suunnitella tekemisiään etukäteen.

Viime sunnuntaina olimme Marjon kanssa varanneet pöydän ravintola Salutorgetin brunssille klo 12 kattaukseen. Olimme liikenteessä ilman perheitä, mutta uskoisin, että muksutkin tykkäisivät Salutorgetista. Miellyttävän tilan ansiosta brunssi tuntui sopivan rauhalliselta.Salutorgetin brunssi eroaa muista kokeilemistani siinä, että se on hyvin ruokaisa eikä lainkaan aamiaismainen. Pääruoka tarjoiltiin pöytään ja mieleisensä sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Pidän Salutorgetin fiiliksestä ja se toimi tälläkin kertaa. Tilassa on hyvä ääniergonomia eli keskusteleminen on helppoa ilman huutamista.

Miinusta täytyy antaa siitä, ettei hintaan (33,50) kuulunut veden lisäksi muita juomia. Kahvit, limsat ja muut täytyi tilata erikseen. Mielestäni brunssi huutaa rinnalleen kahvia eikä mehukaan pahitteeksi olisi. Ruoat olivat hyviä ja niitä oli runsaasti. Mikään ei ainakaan klo 12 kattauksessa loppunut kesken. Jälkiruokapöydälle erityiskiitos.

Kaikkea on maistettava!

Kiitämme:
- miljöö
- rauhallinen tunnelma
- hyvät ruoat
- pöytiintarjoiltu pääruoka


Jäimme kaipaamaan:
- kahvia!

Kokonaisarvio: Menemme toistekin.

Miia

PS. Bloggarit yrittävät jatkossa ottaa kameran mukaan.