Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. helmikuuta 2015

Lukuahmatin kevään kirjatärpit

Jouluna tuli taas saatua pari kirjaa pukilta lahjaksi. Ensimmäisenä tartuin Zadie Smithin "NW"-kirjaan, ja sain sen luettua ennen tammikuun loppua. Luin tämän kirjan englanniksi, ja nautin sen värikkäästä kaakkois-Lontoon kielestä.


Kirja sijoittuu NW-postikoodin alueeseen Lontoossa, ja lähinnä siellä oleville kaupungin vuokratalo -alueille. Kirjan henkilöillä on kaikilla jokin ongelma tai he muuten vaan ajavat itsensä hankaliin tilanteisiin. Juoni poukkoilee eri hahmojen välillä ja yhtäkkiä keskittyy lähes kokonaan yhden henkilön "murrokseen", jota käsitellään käytännössä koko loppukirja. En oikein saanut selville, miten kirjassa esitellyt henkilöt lainkaan liittyivät tämän päähenkilön elämään tai juoneen, joten tämä lienee taas yksi niitä kirjoista, joka pitäisi heti lukea uudelleen läpi. Joissain kirjoissa koko juoni ei piirry kirjan lukemisen jälkeen selkeänä mieleen. Lukemisesta ei tehdä liian helppoa. Mutta joskus se ärsyttää, kun ei millään osaa linkittää kirjan tapahtumia toisiinsa. Mieheni mielestä ongelma voi olla myös se, että luen liian nopeasti. Siinä missä minä luen kaksi kirjaa, hän lukee ajatuksella vähemmän kuin yhden kirjan. :)

(Puolustuksen puheenvuoro: Joskus kirjan tapahtumat vain yksinkertaisesti eivät liity toisiinsa, mikä sekin pitää vain hyväksyä. ;) Olen Haruki Murakami -fani, after all.)



Nyt olen lukemassa mieheni bongaamaa, hehkutettua "Totuus Harry Quebertin tapauksesta". Ja miten mukaansatempaava tämä jättiläiskirja onkaan! Kirja kertoo Lolita-inspiroituneen rakkaustarinan sekä rikostarinan samassa paketissa. Aivan älyttömän tenhoava jännäri, joka kaappaa mukaansa. Kirjan kirjoittaja Joël Dicker on voittanut opuksestaan useita palkintojakin. Suosittelen! Olen "vasta" lukenut kirjasta noin 500 sivua ja kolmisen sataa on jäljellä. Melkein meinaavat yöunet mennä, kun luen tältä iltaisin. Joku viisas on joskus kertonut, että jännittävät kirjat pitäisi lukea päiväsaikaan, etteivät unet häiriintyisi. Mutta kuka töissäkäyvä ihminen pystyy kahmimaan romaaneja päivällä?!


Mutta JOS olisin kotona päivisin, löhöilisin tässä. Omalla sohvalla. Joulupukki toi tämän Svenskt Tennin Primavera-tyynyn joululahjaksi, ja tykkään siitä todella paljon. Mielelläni makoilisin sohvalla tyyny pään alla ja syventyisin Harry Quebert -tarinani loppuhetkiin... Mutta yleensä luen kyllä silmät puoliummessa sängyssä. Ja luen ihan viimeiseen asti, kunnes silmät menevät väkisin kiinni. Jos on hyvä kirja käsillä, menen aina nukkumaan ihan liian myöhään.

Mitenkäs teidän rutiinit, luetteko yleensä ennen nukkumaan menoa sängyssä vai vähän pirteämpänä sohvalla? Ja kuulutteko "luen ajatuksella hitaasti" vai "ahmin satasella" -lukijaklaaneihin?

Rentouttavaa viikonloppua! -Marjo-


torstai 20. marraskuuta 2014

Synttäritytön hämyisää kotoilua

Viime viikonloppuna havahduin joulun lähestymiseen. Kaivoin parit jouluisat valot esille ja ostin amarylliksen. Kolusin myös vimmassani Lauttasaaren rantoja etsiessäni täydellistä jouluoksaa.


Halusin oksan, joka olisi tarpeaksi korkea ja vanhan näköinen. Aion laittaa siihen muutaman joulukoristeen heti, kun virallinen joulukausi alkaa joulukuussa. Sitä ennen oksa törröttää jo valmiiksi peilin edessä, ja se on mielestäni hauskan näköinen ihan tuollaisenaankin.


Kävimme myös tytön kanssa Stockalla ostamassa meille uudet "pallot", sillä vanhat pallovaloni, ne ranskalaiset Le Case de Cousin Paulin, ovat jo aikaa sitten lakanneet toimimasta. Jostain kumman syystä noihin palloihin ei nimittäin myydä vaihtolamppuja, vaan kun pari lamppua 20:stä palaa, on koko valosarjan uusiminen edessä. Paulin palloihin sopivia valosarjoja myydään vain merkin omalla nettisaitilla, enkä jaksa nähdä vaivaa vaan olen etsinyt vastaavaa valosarjaa Helsingistä. En ole kuitenkaan onnistunut missiossani, sillä Stockallakin pienin lamppumäärä valosarjoissa on 40.


Bongasin sitten nämä uudet, valkoiset palleroiset valosarjojen vierestä Stockalta, ja uusi (vaihdettavilla lampuilla!) varustettu pallosarja maksoikin vain vähän enemmän kuin Paulin saitilta vaihtolamppusarjan tilaaminen. Päätin sitten ostaa kerralla uuden pallerosarjan. Kotiin tullessa ripustin ne roikkumaan verhotangosta, ja heti oli koti jouluisamman näköinen. Lisäksi extravalo on tähän aikaan vuodesta tarpeen, ja pallot kirkastivat olkkarimme pimeän nurkan juuri kuten olin toivonutkin.


Olen selvästikin viehtynyt pallolamppuihin, sillä meiltä löytyy jo ennestään tämä läpi vuoden käytössä oleva metallilankalamppu. Raahasin lampun kotiin toissakesäiseltä Ranskan-lomaltamme, enkä ole katunut tuota säätöä hetkeäkään. Tämä on kotimme esineistä ehkä lempparini!


Kun kotiin oli saatu vähän "juhlan tuntua", juhlistimme keskiviikkona syntymäpäiviäni kotosalla. Lähtölaskenta on alkanut, sillä täytin 39-vuotta ja siirryn täten jo vuoden kuluttua nelikymppisten ihanaan kerhoon. En itse asiassa ole asiasta yhtään kriisissä, päin vastoin. Koin ikäkriisin noin 27-vuotiaana, mutta sen jälkeen en ole asiaa edes juurikaan pohtinut. Mies laittoi meille syntymäpäivänäni herkullisen illallisen ja nautimme kuohuvan lisäksi erinomaista Montrachet-viiniä. Suosittelen tuota viiniä kaikille herkullisen valkoviinin ystäville!

Marjon Juhlaviikot jatkuvat edelleen, sillä tällä viikolla on edessä vielä uuden ravintolan testaus Mercat-tapasravintolassa, sekä ystäviemme hirvipeijaiset lauantaina. Ihanaa, kun tähän aikaan vuodesta voi hyvällä omalla tunnolla möllöttää kotona, ja toisena päivänä viettää railakasta pikkujouluaikaa ystävien seurassa! Me like! - Marjo -


maanantai 11. elokuuta 2014

Mökkiunelmia

Tuossa taannoin vihjaisin teille, että edessä on jännittävä viikonloppu. Jännittävyys syntyi siitä, että ostimme itsellemme hiljattain mökin ja olimme menossa sinne ensimmäistä kertaa. Nyt takana on kaksi mökkiviikonloppua ja halu olisi olla siellä enemmänkin. Harmi, että pitää käydä töissä. ;)

Rantakalliolla
Mökki sijaitsee Helsingin edustalla, joten matka on lyhyt. Alle tunnissa koko konkkaronkka on siirretty tavaroineen kodista mökille.

Siellä se pilkottaa!
Kaksi viikonloppua on vierähtänyt maalauksen ja tavaroiden raivauksen merkeissä. Koska mökki ei ole suuri, haluamme siitä vaalean ja mahdollisimman valoisan. Ensimmäisenä viikonloppuna maalasimme nukkumamökin sisältä valkoiseksi. Maalaushomma oli tehtävä ennen lasten kerrossängyn kokoamista, sillä kokoamisen jälkeen sitä ei juuri pysty tilanpuutteen vuoksi siirtelemään. Uskomatonta, millainen vaikutus valkoisella maalilla onkaan! Harmi, ettei minulla ole näyttää teille ennen -kuvia.

Vaikka sisustus on vielä pahasti keskeneräinen, tässä pieni vilaus nukkumamökin sisälle. Seinien ja katon ollessa kokonaan valkoiset tekstiileillä on kiva tuoda hiukan väriä mökkisisustukseen. Turkoosi sopii merelliseen tunnelmaan hyvin, joten toin huoneeseen turkoosin maton ja Linumin raidalliset tyynyliinat.

Jotain se vielä kaipaisi
Maalausurakka on edessä myös päämökissä, kunhan olemme saaneet raivattua tieltä joitain kiinteitä kalusteita ja muutamat ylimääräiset tavarat. Tavoitteena on, että mökki on saanut ennen talvea uuden sisävärin ja sisustus olisi nykyistä raikkaampi. Vaikka kaipaan mökille valoa ja vaaleutta, saa mökin sisustus ehdottomasti olla erilainen kuin kotona. Sisustus tulee toivottavasti olemaan hiukan runsaampaa ja muodot pehmeämpiä kotiin verrattuna.

Kuvassa näkyvä (liinan alle piilotettu!) pirttipöytä ja penkit tulevat nekin saamaan valkoisen betolux -peitteen mahdollisimman pian ja niiden paikaksi jää terassi. Ovat nimittäin mittasuhteiltaan aivan liian suuret sisätilaan. Sisälle tuomme pienemmän pöydän, Artekin pyöreän 90 B:n. Pöytä majailee tällä hetkellä kotona keittiössä toisen Artekin pöydän jatkeena.

Meillä nautitaan lähinnä nestemäisiä, mikäli kuvaan on uskominen

Kuva: www.artek.fi

Pyrimme sisustamaan mökin lähinnä jo olemassa olevilla kalusteilla, mutta sohvan osto on väistämättä edessä. Se ostetaan Ikeasta tiiviin pakkaustavan vuoksi. Kovin suurta sohvaa ei nimittäin meidän veneellä kuljeteta. Olen haaveillut valkoisesta Ektorp -sohvasta, mutta nyt väri on alkanut mietityttää. Mökillä ei ole juoksevaa vettä, joten pyykit raahataan kaupunkiin pestäväksi, jolloin valkoinen sohva saattaa olla hiukan epäkäytännöllinen. Harmaa onkin noussut valkoisen vahvaksi haastajaksi.

Valkoinen Ektorp. Kuva: www.ikea.com

Klassikko-Klippan. Kuva: www.ikea.com

Edullinen ja kompaktinkokoinen vuodesohva. Kuva: www.ikea.com

Vaikka olen kaupunki-ihminen henkeen ja vereen, rakastan mökin rauhaa. On ihana paeta viikonlopuksi mökille, jossa on helppo unohtaa tyystin koti- ja työasiat.

Eiköhän tämä riitä mökistä tällä erää, mutta lupaan palata mökkiasiaan ennemmin tai myöhemmin. Oletko sinä mökki-ihmisiä ja millainen olisi unelmamökkisi?
Mukavaa arjen aherrusta! Miia