DvF:t illallisella

Meillä on Miian kanssa samanlainen vaatemaku - sehän on tullut jo useasti mainittua. Kun olimme Lontoossa pari viikkoa sitten, olimme onneksi onnistuneet valitsemaan mukaamme edes suureksi osaksi erilaiset vaatteet. Illalliselle ihastuttavaan La Petit Maisoniin valitsimme kummatkin luottomerkkimme DvF:n mekot. Minä vanhan suosikkimekkoni, Miia upouuden kaunottarensa.

La Petit Maison on viehättävä ja erittäin suosittu illallispaikka Lontoon Mayfairissa. Ja miten mielettömän hyvää ruokaa! Paikan erikoisuutena on etelä-ranskalainen ruoka, joten aloitimme illallisen peri-ranskalaiseen tyyliin etanoilla ja suosikillani burratalla.

Pääruoaksi söimme kalaa ja tietenkin grillattuja tiikerirapuja. Nekin myös suosikkiherkkuani, eikä kumpikaan pettänyt odotuksiani. Side dishinä otimme vihreitä papuja. Nyt kun katselen näitä kuvia, maha kurnii mukavasti --- ja kun katson ulos, tulee ikävä Ranskan Rivieralle. ;)

La Petit Maison on erittäin vilkas ja äänekäs ravintola - ja pieni. Jotenkin siitä kuitenkin välittyy hauskan leppoisa ilmapiiri, vaikka meteliä onkin ja kaikki pöydät ovat täynnä. Jos olet menossa La Petit Maisoniin, kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin etukäteen.

Ravintolassa kaikki ruoat on tehty jaettaviksi, ja niin myös jälkiruoat. Tilasimme "profiteroles" kahteen pekkaan ja annos oli juuri sopivan kokoinen mittavan illallisen päälle. Yleensä en tykkää suklaisista jälkiruoista, ja valitsen aina jonkin "kevyemmän" vaihtoehdon kuten jäätelön tai creme bruléen. Tykkään kyllä muuten suklaasta, suklaakakusta ja suklaaherkuista, mutta suklaa maistuu mielestäni liian raskaalta aterian päälle... Mutta nämä "profiteroles" eli eräänlaiset tuulihatut olivat kyllä herkulliset. Miten on, maistuvatko suklaiset jälkiruoat teille?

Marjo

Preppy

Kävin vaihto-oppilasvuotenani Yhdysvalloissa Ivy-league -yliopistoissa piipahtamassa, ja mieleeni jäi elämään muistikuva tietynlaisesta rennon asiallisesta amerikkalaisesta yliopistotyylistä. No, silloin tuon tyylin toteutus jäi ajatustasolle, mutta vuosien saatossa olen säännöllisin väliajoin palannut preppy-lookiin. Nyt on taas selvästi menossa yksi preppy-kausistani, ja kun bongasin Lontoossa Uniqlosta tämän vaaleansinisen Oxford-paidan, tiesin, että tulisin käyttämään sitä ahkerasti.

Paita: Uniqlo / Neule: COS

Olen vilukissa, joten paitapuseron päälle puen näissä koleatuulisissa keleissä mieluusti neuleen. Pyöreäkauluksinen neule toimii mielestäni parhaiten ylös asti napitettavan paidan kanssa. Ja koska uusi paitapuseroni on ihanan pehmeä, on oloni lämpimän lisäksi ihanan pehmoinen ja mukava. Jos olisin kissa, kehräisin tyytyväisenä nämä kaksi paitaa päälläni. ;)

Yksinkertaisen lookin kanssa on kiva käyttää edes joitain koruja, ettei preppy näyttäisi liian arkiselta esimerkiksi töihin. Tämän Monica Vinaderin korun ostin itselleni lahjaksi, kun tiesin vaihtavani työpaikkaa loppuvuodesta. Violetti on tyttäreni lempiväri, joten siinä oli muun kauneuden lisäksi sopivasti symboliikkaa. Olen vallan ihastunut Monica Vinaderin rannekoruihin ja ehdottelin Miiallekin, että ostaisimme yhdessä "friendship braceletit" lähiaikoina. Vaikkapa sellaiset ruusukultaiset.

Näitä kuvia katsoessa tuleekin taas mieleeni, että pitäisikin varata pian kampaaja-aika... Nyt tukka menee koko ajan väkisinkin ponnarille. No, ainakin tukkatyylini sopii tähän preppy-tyyliin luontevasti. Iloista keskiviikkoa!

-Marjo-

Rentoa alusta loppuun

Marjo perheineen oli meillä viikonloppuna kyläilemässä. Vaikka ohjelmassa oli illallinen pitkän kaavan mukaan, meno oli rentoa ja vaatteet sen mukaiset.

Neule, vyö ja kengät Rag & Bone, farkut H&M

Jalassa minulla on Lontoosta Rag & Bonelta ostamani kengät. En malta odottaa, että pääsen käyttämään niitä myös kodin ulkopuolella. Tämän tyylisiä "korkokenkiä" olen hakenut jo tovin. Ei siis hetken mielijohteesta kyse tässäkään tapauksessa.

Kuvat paljastavat, että Sloane Squarella sijaitseva Rag & Bonen liike osoittautui meille varsin kohtalokkaaksi. Suurin osa kuvissa näkyvistä vaatteista on sieltä. Hups!

Todistusaineistoa

Rag & Bone on kiva merkki, johon kannattaa tutustua, mikäli se ei ole entuudestaan tuttu. Valitettavasti sitä ei taida saada Helsingistä. Vai onko sinulla parempaa tietoa?
Miia

COYA - Lontoon Pastor?

Kävimme Lontoossa testaamassa "uusia" ravintoloita oikein olan takaa. Joka päivä kävimme jossain itsellemme uudessa paikassa lounaalla ja illallisella, mikä on muutenkin suosikkitapani viettää aikaa matkoilla. Tie sydämeeni käy todellakin vatsan kautta.

Perjantai-iltana testasimme ravintola Coyan. Coya ammentaa nyt niin trendikkäästä perulaisesta ruokakulttuurista, ja on muutenkin samoilla linjoilla muun muassa helsinkiläisen Pastorin kanssa. Pastoriin verrattuna Coya on jopa vieläkin meluisampi tapaus, joten herkkäkorvaiselle ja romanttiseen korviin kuiskutteluun se ei oikein sovi. ;) Pitää olla valmis siihen, että myös viereisessä pöydässä teräväkorvaiset voivat kuulla oman keskustelusi - mikä suomeksi puhuttaessa ei onneksi ole kovinkaan suuri ongelma. Vieressämme istui kaksi norjalaista miestä ja heidän tilanteensa ei ollut niin mairitteleva - me kun ymmärsimme ainakin osan heidän keskusteluistaan. Ja mikä hassuinta, heidän vieressään istui ruotsalaisia! Totesimme Miian kanssa, että onpa hienoa olla suomalainen skandiporukassa, missä kaikki ymmärtävät kaikkia muita paitsi meitä. Suomalaisista tulisi hyviä vakoojia

Coyan ruokalista oli valtava. Muun muassa erilaisia cevichsejä oli vaikka mitä variaatioita. Koska lista oli niin runsas, en oikein edes muista, mitä valitsimme... Myös drinkkilista oli kattava, ja viinin sijaan nautimmekin koko ruokailun alusta loppuun drinkkejä. Coya oli Gaijinin ja Farangin vakioystävälle ehkä vähän liian samantapainen, eivätkä suomalaiset ravintolat ainakaan häviä Coyalle missään. Kumpikaan meistä ollut aivan myyty. Myös hintataso suomalaisiin vastaaviin ravintoloihin nähden oli aika suolainen. Kahdelta illalliseen drinkkeineen meni noin kaksisataa puntaa. Viime vuonna muun muassa fantastinen Zuma oli edullisempi - ja myös siellä drinkit olivat ykkösluokkaa.

Coyasta suuntasimme pubiin, jossa Lontoon-vuosieni kämppis, rakas ystäväni Christine oli viettämässä iltaa. Olimme Christinen kanssa vuosituhannen alussa samassa työpaikassa ja jaoimme yhteisen asunnon. Itse asiassa minä rekrytoin Christinen aikoinaan työkaverikseni. ;) Siitä lähtien olemme pitäneet yhteyttä ja sama sävel löytyy aina heti, vaikkemme olisi kuukausiin nähneetkään.

Huomasin muuten tämänkertaisella reissulla, että vaikka rakastan Lontoosta, en ehkä haluaisi asua siellä juuri nyt, pienten lasten kanssa. Metrossa on lähes mahdotonta liikkua rattaiden kanssa eikä busseissakaan juuri lasten menopelejä näy. "Tubeasemilla" ei välttämättä ole edes hissejä rattaita tai pyörätuoleja varten. Siinä sitä sitten pyörittäisiin, omalla asuinalueella päivät pitkät. Parasta olisi asua hyvällä alueella, jossa olisi paljon kahviloita ja muuta tekemistä kävelyetäisyydellä. Jos asuisi kauempana, pikkulasten kanssa pääsisi huonolla säkällä liikkumaan vasta sitten, kun he itse kävelevät kulkuvälineisiin. Tai omalla autolla - joka ei sekään Lontoossa ole maailman sujuvin tapa liikkua. Täytyy siis todeta, että olen onnellinen Helsingissä, juuri nyt! Kiitos Helsingille siitä, että julkinen liikenne ja kaupungin infrastruktuuri on täällä tehty niin helpoksi - vauvasta vaariin.

Marjo :)

Lista lyhenee, kun vuosi etenee

Olin ennen Lontoon matkaa huomannut, että Matches myy hyvällä alennuksella haaveilemaani Bentley -mekkoa, mutta halusin ehdottomasti sovittaa sitä ennen ostopäätöstä. Hyvä niin, sillä olisin tilannut väärän koon. Kuten jo aiemmin kerroin, olen tehnyt tälle vuodelle listaa hankinnoista, joihin olen ajatellut satsata ja tämä mekko oli yksi näistä. Yhden tuotteen voi siis vetää listalta yli.

Lähdin matkaan sillä ajatuksella, että haluan mekon harmaana. Mustia minulla on jo ihan liikaa, joten se oli alusta alkaen poissuljettu vaihtoehto. Fiksaatio harmaasta mekosta syveni Claire Underwood -postausta tehdessä.

Kuva: Matchesin nettisivuilta

Koska harmaanvärisen mekon ainoa jäljellä oleva koko osoittautui liian suureksi, päädyin kokeilemaan luumunväristä versiota. Pidin siitä välittömästi, mutta en olisi uskaltanut ostaa sitä ellei Marjo olisi vakuuttanut värin pukevan minua harmaata paremmin. Kuinka arka sitä onkaan värien kanssa, kun luumukin tuntuu rohkealta vedolta.

Mekko on muuten pelottavan mukava päällä. Sen kanssa voi syödä huoletta pitkän illallisen ilman kiristävää tunnetta. Peili voikin sitten paljastaa karun totuuden. Hah!

Kuvat paljastivat, että oma mekkoni jää paljon enemmän ryppyyn kuin Matchesin sivujen kuvissa mallilla oleva versio. Tiedä sitten, olisiko minun pitänyt kokeilla vieläkin pienempää kokoa? No ainakin täytyy olla jatkossa tarkempi mitä mekon alle pukee, jotta runsaat rypyt, jotka myös toki häivyttävät, eivät lisää muhkuraisuutta. Sitä nyt ei kukaan toivo!

Koska mekko on varsin naisellinen, asusteita on mietittävä tarkkaan, että kokonaisuus säilyy omannäköisenä. Olen kuitenkin henkeen ja vereen mekkoihminen, joten tämä on oiva lisä vaatekaappiini. Onko siellä muita mekkoihmisiä?
Mukavaa ja aurinkoista (jee!) sunnuntaita! Miia

Hyvä hotelli, parempi sijainti

Kun toissaviikolla kävimme Marjon kanssa Lontoossa, majoituimme viime vuoden tapaan The Sloane Square -hotellissa Chelseassa. Hotelli on siisti ja sijaitsee hyvällä paikalla. Palvelu on ihan hyvää, vaikkei aivan loppuun saakka hiottua huippuhotellin tasoa olekaan, mutta eipä sellaista ole missään luvattukaan. Vähintään pyytämällä kaikki järjestyy.

Viime vuodesta en muista, että meillä olisi ollut mitään "hässäkkää" vastaanotossa tai huoneen kanssa. Tänä vuonna oli kuitenkin pientä säätöä, mutta loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin. Huoneemme oli oikein kiva, vaikkakin pieni. Ikkuna oli Sloane squarelle päin, mikä oli ehdottomasti plussaa.

Ensi kerralla haluamme huoneen, jossa on erkkeri. Harmittaa, että emme kysyneet asiasta etukäteen, sillä se olisi taatusti järjestynyt. Olisimme nimittäin nytkin saaneet toiseksi yöksi huoneen erkkerillä, mutta emme jaksaneet vaihtaa huonetta näin lyhyellä matkalla. Osoitus hyvästä palvelusta toki tämäkin.

Kuva täältä

Hotellin alakerrassa on todella kiva kahvila/ravintola Cote Brasserie, jossa tarjoillaan myös hotellin aamiainen. Me olemme kuitenkin molempina kertoina käyneet ns. julkisella puolella aamiaisella. Kiva nauttia aamiainen "sloanien" seurassa.

Kuvassa näkyvä aamiainen on Full English Breakfast eikä se todellakaan ole kaikista kevyin vaihtoehto. Edellinen ilta painoi matkaajissa sen verran, että päädyimme tähän herkullisen epäterveelliseen vaihtoehtoon.

Jos haet Lontoosta viihtyisää hotellia hyvällä sijainnilla, saattaa The Sloane Square -hotelli olla etsimäsi. Viereinen Kings Road tarjoaa runsaan valikoiman liikkeitä eikä meno ole lainkaan yhtä ahdistavaa kuin Oxford Streetillä. Ainakin itse tulen siellä aina kiukkuiseksi. Marjo voi todistaa. Olisi mahtava kuulla, missä shoppailet mieluiten Lontoossa?
Miia

Helsinki Chic suosittelee: The Builders Arms Chelsea

Ensimmäisen päivän kunniaksi (ja nälkäkiukun välttämiseksi) olimme varanneet lounaan The Builders Arms -ravintolasta Chelseasta. Kannattaa tsekata ravintolan kotisivut.

Kuva lainattu ravintolan kotisivuilta

Aloitimme ruokailun shamppanjalla ja alkupaloilla. Pääruoaksi valitsimme molemmat sardiineja ja kyytipojaksi valkoviiniä.

Ravintolassa oli samaan aikaan lukuisia työporukoita, jotka selvästikin nauttivat perjantain kunniaksi lounasta pitkän kaavan mukaan. Lounaan kanssa kului lasi tai kaksi viiniä kaikilla muillakin, ei vain meillä lomalaisilla. Lontoossa on kuulemma tapana, että perjantaisin työporukat suuntaavaat pitkälle lounaalle yhdessä. Kuulostaa kivalta! Suomessa ei taideta juurikaan tällaista harrastaa, eihän? Ilmiantakaa työpaikat, joissa tällainen tapa on!

Väsyneet, mutta tyytyväiset lounastajat

Marjolla on kuvassa yllään iki-ihana Filippa K:n neule. Neule, jonka olisin ottanut vaatekaappiini mielelläni itsekin, mutta tällä kertaa en viitsi ostaa samaa.

Tästä tulikin mieleen, että voisimme tehdä joskus postauksen siitä, kuinka monta samanlaista vaatetta meiltä löytyy. Ja uskokaa pois, tässä iässä tämä "rättikaksosuus" ei ole itsetarkoitus, kuten teini-iässä usein oli, vaan silkka vahinko. 
Miia 

Rakkautta vain

Lontoo on ihana kaupunki. Se on tullut täällä sanotuksi jo useasti, mutta viime viikonloppu vahvisti tätä tunnetta vielä hiukan lisää. Meillä oli todella kiva matka. Intensiivinen, mutta mukava. Näin jälkeenpäin ei edes haittaa, että puhelimeni meni kokovartalojumiin ensimmäisenä päivänä ja alkoi toimimaan vasta Helsingissä.

Viikonloppuun tullaan varmasti palaamaan useammassa postauksessa, mutta tässä hiukan esimakua.

Eihän tätä voi olla rakastamatta. Eihän?
Miia

Lontoo kutsuu

Vuosittainen tyttöjen matkamme on edessä ja päätimme suunnata taas Lontooseen. Mitä sitä hyvää vaihtamaan, vai mitä?

Viikonloppumatkalle suuntaamme viikon päästä ja suunnitelmat ovat hiotuneet hiljalleen. Mitä luultavammin majoitumme jälleen Chelsean sydämessä, Sloane Squarella samannimisessä hotellissa.
Tykästyimme viime vuonna hotelliin ja sen sijaintiin. Sanoin kuitenkin luultavimmin, sillä olemme jättäneet myös mahdollisuuden vaihtaa hotellia vielä viime hetkillä.

Kuva täältä

Viime vuoden matka oli kaikin puolin onnistunut. Teimme hyviä löytöjä alennusmyynneistä, söimme ja joimme hyvin. Tälle vuodelle olemme sopineet, että vaikka shoppailu kuuluu ohjelmaan tälläkin kertaa, emme kierrä kaupoissa _ joka ikinen_ päivä.

Selfridgesillä on tarjolla brittikuoharia. Toimi!

Tarkoitus on nauttia enemmän kaupungista ihmisiä ja naapurustoa katsellen. Toivottavasti sää olisi kiva, jotta voisimme liikkua mahdollisimman paljon kävellen ja tsekkailla Chelsean kauniita asuintaloja.

Voisin muuttaa tänne!

Lisäksi lupaamme kuvata teille paljon viime vuotta enemmän todistusaineistoa matkastamme. Luvassa on ainakin ravintolavinkkejä, asukuvia ja tarkempi raportti hotellista. Tarkoitus olisi testata myös London Eye. Onko ruudun toisella puolella siitä kokemuksia?

Rentouttavaa viikonloppua! Miia

Illallisasu Lontoossa

Meillä oli Miian kanssa niin hauska Lontoon reissu, että niihin tunnelmiin on mukava palata vielä kerran, maanantaita piristämään. :) Kävimme Lontoossa illallistamassa kahdessa erinomaisessa ravintolassa. Perjantaina suuntasimme Zumaan, joka on aika lailla Farangin ja sushiravintolan onnistunut sekoitus. Kannataa käydä tutustumassa, mutta pöytävaraus on must. Kaikki paikalle sattuneet nimittäin ohjattiin pois ilman varausta. Miia ansiokkaasti hoitikin jo selitykset valokuvien puutteelle, joten tässä muutama otos lauantailta, asustani ennen The Arts Clubin illallista.

In London we dined in two excellent establishments: Zuma and The Arts Club. These pictures are from the Saturday night before dinner at the Arts Club.

Ennen illallista kävimme meikissä Selfridges-tavaratalon Chanelilla. Trés chic! Meikki maksoi £20, ja maksu hyvitettiin ostoksesta. Ostin Chanelin Vitalumiere-meikkipuuterin ja sain "kaupan päälle" ihanan iltameikin. Suosittelen meikkausta kaikille Lontoossa käyville. Siinä säästää sekä hermoja että aikaa!

Before dinner we headed to Selfrdges to get our make-up done at Chanel. Well worth it! It saved us a lot of hassle in the hotel bathroom. The make-up cost just £20 and it was deductable towards a purchase. I bought the wonderful Vitalumiere compact makeup.  

Make-up: Chanel at Selfridges

Asuvalintani oli taas tyypillistä Marjoa: DvF:n musta pitsimekko, mustat kiiltäväpintaiset piikkikorot, tukan nopea suoristus ja eikun menoksi! Mukaan vielä herttainen aleostokseni, Stella McCartneyn Falabella, ja pari lasia samppanjaa kyytipojaksi. Hyvän illan resepti on valmis! 

My outfit was very typical of me: Black dress by DvF, Jimmy Choo patent pumps (Gilbert), my most recent sale purchase, Stella McCartney Falabella clutch, quick hair straightening  and off we go! Oh yes, and not forgetting a glass or two of champagne. The perfect recipe for an evening out!

Shoes: Jimmy Choo (Gilbert) / Clutch bag: Stella McCartney / Watch: Marc by Marc Jacobs

Jatkoimme iltaa 5 Hertford Street-klubilla. Klubilla valokuvaus on kielletty, joten ainoat kuvat ovat sattumoisin vessasta... Ehkä on parempi, että jätetään ne sinne! :)

Toivottavasti teillä oli kiva viikonloppu! Olisi kiva kuulla, millainen teidän mielestänne on täydellinen ilta? Ja onko sinullakin omia suosikkivaatteita, mitkä usein kaivat esiin iltamenoihin?

After dinner we headed to the 5 Hertford Street club. Photographs are strictly forbidden at the club, and the only photos I have are from the ladies'... don't ask! So let's just leave them there, shall we?! ;)
What's your recipe for a perfect evening? And do you have certain outfits (like I have) that you often pull on for the perfect night out? 

Marjo x

Asu 25012014

Olimme luvanneet toisillemme, että Lontoossa räpsitään runsaasti asukuvia. Arvatkaapa toteutuiko uhkaus? Iltaisin ei kameraa jaksanut raahata mukana, koska eihän se sopinut iltalaukkuun. Tyyli ennen valokuvia.
Lauantaina otimme kuvia hotellilla ja ohessa oma asuni.

Päälle valikoitui luonnonvalkoinen silkkitoppi, mustat smokkihousut ja smokkitakista inspiraationsa saanut jakku. Kenkinä takuumiellyttävät nudet korkkarit ja Dvf:n iltalaukku, joka sopi molempien ilta-asujen kanssa.

Suuntasimme illalliselle The Arts Clubille, jossa tapasimme ihanan Minnan W1:n blogin takaa ja hänen ystävänsä. Ilta oli varsin hauska. Kiitos huippuseuralle!

Toppi: H&M, jakku: Tiger of Sweden, koru: anopilta saatu

Housut: Zara, kengät: Calvin Klein, laukku: Dvf

Työviikko on jo puolivälissä - en valita!
Miia

Lontoossa käymässä

Kävimme Marjon kanssa viikonloppumatkalla Lontoossa ja kivaa oli. Ylläri?! Pidennetyn viikonloppumatkan ohjelmassa oli shoppailua, hyvää ruokaa, sopivasti juomaa ja ennen kaikkea hyvää seuraa. Kolme päivää vierähti aivan liian vauhdilla, mikä tarkoittaa sitä, että uutta matkaa on ryhdyttävä suunnittelemaan välittömästi. ;)

Valitsimme hotelliksi The Sloane Square hotellin ja täytyy kyllä todeta, että se toimi sekä sijaintinsa että tasonsa puolesta. Tiesimme jo etukäteen, ettei kyseessä ole luksushotelli, mutta se ei tällä kertaa ollut edes hakusessa. Niitäkin katseltiin, mutta tarjolla oli vain romanttisia pylvässänkyjä ja muuta liian imelää ystävämatkalle. 

Kuva: http://www.sloanesquarehotel.co.uk 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Note to self: Ota huoneesta kuvia, kun se on vielä siisti.

Huoneesta tuli otettua asukuvien lisäksi vain pari hassua kuvaa ja nekin sängystä. Hah! Kylpyhuone oli tilava ja tyylikäs. Suihku tosin oli perienglantilaiseen (?) tapaan lähinnä huvittava. Hotellin sijainti oli erinomainen.Harmillista, että sunnuntaina satoi vettä lähtöömme saakka emmekä ennakkosuunnitelmiemme mukaan päässeet tutustumaan naapurustoon aivan niin intensiivisesti kuin olimme ennen matkaa ajatelleet. Alla kuitenkin pari kuvaa hotellin takana sijainneelta kadulta.

 

Muina päivinä ilma oli varsin kiva ja lauantaina pääsimme jopa nauttimaan terassikahvit shoppailun lomassa. Perjantaina nautimme kylläkin juomamme sisätiloissa, Selfridges -tavaratalon shamppanjabaarissa.
Cheers!

Milloin sinä olet viimeksi käynyt Lontoossa ja mikä kaupungissa on mielestäsi parasta?

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!  
Miia