Voiko laukkuja olla liikaa?

Otsikon kysymys on lähinnä retorinen, sillä minulla on todella maltillinen määrä pikkulaukkuja ja kaikki ovat säännöllisesti käytössä. Liikaa laukkuja olisi varmaan silloin, kun suurin osa lähinnä makaisi käyttämättömänä. Mitä mieltä olet?

Kuten edellisellä kerralla lupasin, vilautan teille myös suosikkini pikkulaukuista. Käytännössä nämä ovat myös kaikki omistamani, jos tarkkoja ollaan. Ensimmäisen parin muodostavat Dvf:n kaksivärinen laukku ja Furlan pieni clutch. Dvf on monikäyttöinen kaksipuolisuutensa ja pitkän hihnansa vuoksi. Furlan parhaita puolia ovat nahkan kaunis pinta ja väri.

Toisena parina esittelyssä Mulberryn kiiltonahkainen clutch ja mintunvihreä Loeffler Randallin laukku. Mulberry on jo useamman vuoden vanha, mutta edelleen todella hyväkuntoinen. Loeffler Randall on hankittu keväällä ja se on hurmaavan pehmeää nahkaa. Laukun lukkoon tuli kuitenkin kulumaa parin-kolmen käyttökerran jälkeen ja siitä iso miinus (näkyy kuvissa). Onneksi sama tahti ei ole jatkunut vaan kuluminen on pysynyt aisoissa. Olisin varmasti voinut reklamoida asiasta, mutta en sitten saanut aikaiseksi.

Tässä olivat pikkulaukkuni. Saattaa olla, että seuraava isompi hankinta menee pikkulaukkuosastoon, sillä laukkujen ostaminen on mahtavaa puuhaa. Ei hikeä, ei tuskaista ähkimistä pukukopissa tai turhautumista, kun vaate ei näytäkään itsellä yhtä hyvältä kuin mallinukella. Hiukan harmittaa, etten pari vuotta sitten ostanut YSL:n Y-soljella varustettua clutchia, sillä nyt niitä on erittäin vaikea löytää. The Mall:ssa olisi ollut tarjolla yksi, mutta väri oli huono. Osaako kukaan teistä kertoa, valmistetaanko näitä edes enää, kun merkin nimikin on muuttunut?

Sitten aivan toiseen asiaan! Muistattehan, että olemme Marjon kanssa lauantaina myymässä vaatteitamme Hanna Gullichsenin järjestämällä fashion-kirppiksellä Pompier -ravintolassa (Albertinkatu, Hki). Olen käynyt vaatekkaappiani läpi ja päättänyt laittaa myyntiin kaikki sellaiset vaatteet, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet vähälle käytölle. Myynnissä tulee olemaan Filippa K:ta, Max Maraa jne. Myyntiin tulee myös tämä Marc Jacobsin pusero, jota olen käyttänyt vain kerran tai pari. Kaunis kuin mikä, mutta malli itselleni huono.

Puseron lisäksi myynnissä on niin jakkuja, takkeja, kenkiä, housuja kuin mekkojakin. Kauheasti kaikkea - mistä lie ilmestyneet vaatekaappiani täyttämään.
Toivottavasti tavataan lauantaina! Miia

Terveisiä Firenzestä

Tuon terveiset Italiasta näiden asukuvien kera. Viisi päivää vierähti nopeasti, liiankin. Matka sisälsi oikeassa suhteessa hyvää ruokaa ja juomaa, shoppailua, kulttuuria sekä auringonpaistetta.

Kuten kuvasta voi päätellä, ilmat olivat upean lämpimät eikä iltaisinkaan tarvinnut pukea tämän enempää ylle. Me like!

Mekko Marimekko, koru Muotikuu, laukku Loeffler Randall, kengät Calvin Klein

Palaan mahdollisimman pian matkan yksityiskohtiin, sillä haluan jakaa teille pari vinkkiä Firenzeen.

Kuva otettu hotelli Cavourin kattoterassilla

Syyslomani oli kaiken kaikkiaan juuri niin rentouttava ja onnistunut kuin olin toivonutkin. Vietitkö sinä onnistunutta syyslomaa?
Miia

Suosikkeja matkan varrelta

Blogimme viralliset 1 -vuotissynttärit ovat pian käsillä. Sen kunniaksi tulossa pieni arvonta loppuviikosta, joten pysy kuulolla.

Merkkipäivän kunniaksi innostuin selaamaan asukuvia läpi, jotta voisin julkaista suosikkiasujani matkan varrelta. Alkuun otimme molemmat paljon peilin kautta kuvia. Viime keväänä aloimme kuvaamaan toinen toisiamme aina tilaisuuden tullen. Kuvanlaatu on parantunut tätä myöten suuresti.

Suosikkiasujeni yhdistävänä tekijänä näyttävät olevan ainakin musta nahkatakki ja tummansininen huivi.

Alkuun tuli otettua TODELLA vähän asukuvia, mutta tilanne on korjaantunut hiljalleen. Asukuvat taitavat olla teidän suosikkeja, joten siinäkin mielessä niitä on syytä saada eetteriin tasaiseen tahtiin. Ujoudestakin olen päässyt lähes eroon, vaikka kyllä minua edelleenkin kuvien ottaminen hiukan "nolottaa".

Syksy on todellakin saapunut. Tänään olin liikenteessä vielä ilman sukkia, mutta tämä taisi olla viimeinen kerta tänä vuonna. Nyt lähden kaivelemaan nilkkureita ja neuleita kaapin perukoilta.
Miia

Aina on syytä juhlaan

Synttäreitä on juhlittava, vaikka ikävuosien määrä ei varsinaisesti ilahduta. Koska vanheneminen on kuitenkin väistämätöntä, asiaa ei parane jäädä murehtimaan vaan ottaa ilo irti. Aina on hyvä syy juhlia!

Tapasimme ystävien kanssa alkuillasta Mattolaiturilla. Sieltä jatkoimme illalliselle Brondaan, jossa kävin vasta nyt ensimmäistä (!) kertaa. Palaan loppuiltaan vielä omassa postauksessa, sillä mielestäni paikka ja illan tunnelma ansaitsevat sen. Jos tarkkoja ollaan, jatkoimme Brondasta vielä Liberty or deathiin. Paikan palvelu hakee vertaistaan.

Päätin jo hyvissä ajoin, että laitan pitkästä aikaa päälleni DvF:n kietaisumekon. Olipas sitä ikävä!

Asustin mekon mintunvihreällä laukulla, mustilla sandaaleilla ja nappasin mukaani myös nahkatakin. Sille olikin illalla käyttöä.

Mekko Dvf, laukku Loeffler Randall, sandaalit Tiger of Sweden, nahkatakki Asos

Mattolaiturilla nautimme skumppaa eikä edes pieni sadekuuro menoa hidastanut. Kiitos ystävät, te teette vanhenemisesta mukavaa!

Skål uudelle viikolle! Miia

Loma Kreikassa vol 2.: Santorini

Kivaa, että myös Marjo on palaillut lomalta blogiin. Tervetuloa! Lupasin tehdä oman postauksen toisesta lomakohteestamme Santorinista, joten tässähän se, olkaa hyvä.

Olen haaveillut saarelle pääsystä jo lapsena ja vihdoinkin pääsin sinne. Saari on todella kaunis, mutta samalla todettakoon, että turismin määrä on siellä jotain ihan muuta kuin perinteisillä Kreikan lomasaarilla, Naxoksesta puhumattakaan. Erityisen paljon oli turisteja Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta.

Red baech (Edit. beach)

Olimme varanneet hotellin tai ennemminkin asunnon saaren pääkaupungista Firasta ja tarkoituksemme oli viettää lähinnä kaupunkilomaa. Paino sanalla tarkoitus, sillä perille päästyämme meitä odotti pettymys. Huoneisto ei ollut sellainen kuin kuvien perusteella olisi voinut olettaa. Mitään luksusta emme todellakaan odottaneet, mutta olisi ollut kiva, jos kuolleet ötökät ja hämähäkin seitit olisi edes siivottu ennen saapumista. Koska tarkastan aina ensimmäisenä sängyt (olen ludekammoinen - myönnetään!), havaitsin myös, että vuodevaatteet olivat likaiset ja parisängyn patja täysin homeessa. Lisäksi kylpyhuone oli niin pieni, että suihku oli wc-istuimen päällä. Kauhean kätevää nelihenkiselle perheelle. Tässä vaiheessa soitimme omistajan paikalle ja kerroimme, että emme aio jäädä hotelliin emmekä myöskään aio maksaa mitään tästä käynnistämme. Ongelmana oli enää, että meidän piti löytää uusi majapaikka tunnissa. Varaussivustot näyttivät, että saaren majoituspaikoista noin 93 prosenttia oli täyteen varattu. Kyseessä ei siis ollut mikään helppo rasti vielä, kun wlan-yhteyskään ei hotellilla toiminut. Loppujen lopuksi majoituspaikka löytyi toiselta puolelta saarta ja suuntasimme auton nokan kohti Perivolosta. Alkupettymyksestä toivuttuani majapaikka osoittautui varsin kohtuulliseksi. Lapset olivat innoissaan uima-altaasta ja me pääsimme illallistamaan niin Oiaan kuin Firaankin, kuten ennen lomaa oli suunniteltu.

Päivisin kiertelimme saarta ja nautimme kauniista maisemista. En tiennyt etukäteen, että Santorinin saarella on yli kolmekymmentä viinitilaa, mutta nyt olen tässäkin asiassa viisaampi. Kävimme tutustumassa niistä yhteen, Boutarin viinitilaan. Saaren viiniviljelmien erikoisuutena on, ettei niitä kastella lainkaan. Lajikkeet on siis kehitetty selviytymään hyvin pienellä vesimäärällä. Joskin täytyy myös kertoa, että saaren ilmasto on erikoisen kostea ja se eroaa tältä osin muista saarista.

Saaren eteläosa kuvattuna antiikin Thiran korkeuksista

Oia oli kaunis, mutta auringonlaskua katsomaan vaeltaneiden määrä oli aivan älytön. Olimme saaneet nauttia Naxoksella joka ilta todella kauniista auringonlaskuista, joten jätimme sen täällä suosiolla innokkaammille. 

Huomaa kuvassa näkyvä morsiuspari.

Asu aiemmasta postauksesta tuttu.

Santorinin matkasta haaveileville sanoisin, että mikäli mielii saada hyvän hotellin edes kohtuullisella hinnalla, on syytä olla liikkeellä todella hyvissä ajoin. Ainakin silloin, jos matkustaa saarelle heinä-elokuussa. Me varasimme matkamme vasta toukokuussa jolloin jäljellä ei enää ollut niitä parhaita huoneita tai huonehinnat olivat 1500 euroa/yö. Vähän liikaa meidän matkabudjetille. ;)

Hiukset ovat parhaimmillaan kostean alkuillan jälkeen.

Kokonaisuudessaan pidin saaresta, mutta koen, ettei se ole paikka, jonne haluaisin välttämättä uudestaan. Mielestäni saaren majoitus- ja ravintolahinnat ovat ylihintaisia tasoonsa nähden. Jos kuitenkin jostain syystä matkaisin sinne uudestaan, jättäisin lapset kotiin ja varaisin laadukkaan hotellihuoneen kalderan reunalta. Luulen, että saari näyttäisi parhaat puolensa aikuisten matkalla, jossa olisi aikaa istua ravintoloissa ja kierrellä kauppoja ja gallerioita. Ajankohdaksi valitsisin toukokuun heinäkuun sijasta.

Tänään on viimeinen lomapäiväni, joten siitä täytyy nauttia täysin siemauksin. Toisaalta palaan töiden pariin levänneenä ja innokkaana. Ensimmäinen "työviikkoni" on myös sopivan lyhyt. Joko sinulla on loma ohi vai onko se kenties vasta edessä?
Miia

Lomalta moro!

Olen nauttinut perheen kanssa lämmöstä viikon verran ja en malttanut olla laittamatta asukuvaa myös reissun päältä. Tarkempaa matkapostausta luvassa myöhemmin kotoa käsin. Loman kunniaksi päätin valita tämän hauskimman kuvan. Mies nappasi sen, kun olimme lähdössä illalliselle. Kuten ehkä arvaatte, oli aika tuulinen alkuilta. ;) Onneksi silti lämmin. 

Hankin ennen matkaa valkoisen pitsimekon Booztilta. Merkki on Part Two. Laukku Loeffler Randall ja kengät Tiger of Sweden. Kuva on otettu iPadilla ja näyttäisi siltä, ettei laatu ole paras mahdollinen. Pahoittelut siitä. 

Alla olevan kuvan myötä toivottelen lämmintä viikonloppua! Kiva, että Suomessakin lämpenee hiljalleen. Miia