Helsinki Chic suosittelee: Shellac -kestolakkaus

Pidän siisteistä kynsistä, mutta lakkaaminen ei ole suosikkipuuhaani. En koskaan malta kuivatella kynsiä riittävän kauaa ja lopputulos on ruttaantunut kynsilakka. Edes pikakuivattajat eivät auta asiassa.

Ratkaisu tähän ongelmaan on ollut Shellac -kestolakkaus. Lisätietoja löydät täältä. Shellaceja tehdään kauneushoitoloissa. Aikaa tähän kuluu noin 35 minuuttia ja tässä ajassa myös kynnet ja kynsinauhat saavat pikaisen hoidon. Lakkaus kestää 2-3 viikkoa.

Itse käyn lakkauttamassa kynteni Siltasaarenkadulla sijaitsevassa Sky Beautyssa, joka on minun kantikseni.Toisilla pubi, toisilla kauneushoitola. ;) Shellacin hyviä puolia ovat (keston lisäksi) lakkauksen suhteellisen edullinen hinta ja se, että lakan saa otettua itse pois. Vaatii hiukan vaivannäköä, mutta onnistuu.

Kestolakoista on kehitetty myös kotiversio, Vinylux. Uskallan suositella tätäkin, sillä kesän Kreikan matkalla lakka pysyi sormissa viikon merivedestä ja hiekasta huolimatta. Varpaankynsissä pysyy pienen ikuisuuden.

Ovatko kestolakkaukset jo vanhoja tuttuja? Älä muuten unohda osallistua edellisen postauksen Chanelin lakka-arvontaan!
Miia

Synttäriarvonta

Lupailin teille alkuviikosta synttärien kunniaksi tämän blogin ensimmäisen arvonnan ja nyt on sen aika. Pahoittelut myös omasta puolestani hiukan verkkaisesta kirjoitustahdista. Syksyn todella huomaa saapuneen. Ei pelkästään viilentyneestä säästä vaan myös kiireestä. Huh!

Arvottavana on Chanelin syksynsävyinen lakka Rouge Noir. Arvontaan pääset osallistumaan vastaamalla tähän postaukseen ja kertomalla omat kehitysideasi ja -toiveesi blogin sisällön suhteen. Vastausaikaa on ensi viikon sunnuntaihin klo 12.00 saakka.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille ja onnea arvontaan meidän molempien puolesta!
Miia

Toivelistalla: Poolo

Hei taas pitkästä aikaa! Nyt täytyy kyllä oikein pahoitella tätä harvakseltaan päivittyvää blogiamme, ja kiittää samalla kaikkia teitä, jotka ovat poikenneet täällä vaikka uusia tekstejä ei ihan joka päivä olekaan luettavaksi. Syynä tähän on se perinteinen, eli työ- ja perhekiireet. Yritämme tsempata taas, nyt kun olemme taas toipuneet tuosta yllätys-kylmyydestä. Se vei ainakin itseltäni ihan mehut, ja illalla halusin vain katsella Mad Men:iä dvd:ltä ja nauttia punaviiniä. :)

 

Picture: Filippa-k.com

Mutta sitten itse asiaan. Syksyn toivelistallani on nimittäin ykkösenä pooloneule. Oletteko te jo ostaneet omanne? Poolohan on juuri nyt taas erittäin "in", mutta tykkäisin siitä kyllä muutenkin. Omat pooloni ovat kyllä auttamattomasti vanhentunutta mallia, eli liian lyhyitä ja liian tiukkoja. Nyt haluaisin ihanan löysän ja letkeän, pehmoisen pooloneuleen. Bongasin kivan näköisen, valkoisen poolon Filippa K:lta, mutta en ole vielä ehtinyt sitä sovittamaan.

Picture: acnestudios.com

Toinen potentiaalinen yksilö löytyy Acnelta. Musta poolo on varma klassikko, mutta onko se vähän tylsä? Oma, vanha Filippa K:n merinovillainen pooloni on edelleen käyttökunnossa, mutta koska se on liian tiukka, haluaisin korvata sen väljemmällä mallilla. Oletteko muuten huomanneet, että Filippa K:n neuleilla (merinovillaisilla) on taipumus kutistua pesussa? Tämä on tapahtunut kaikille merkiltä koskaan ostamilleni merinoneuleille. Olen varmuuden vuoksi ostanut kokoa isompia neuleita, mutta silti ne ovat aina lyhentyneet ja tiukentuneet käsipesussakin. Outo juttu. Teenköhän jotain väärin?

Picture from Lovelybylucy.com

Picture from afterdrk.com

Sokerina pohjalla on kolmas neulesuosikkini, "se klassikko". Tästä haaveilen kaikkein eniten. Hope:n neuleessa ei ole mitään, mistä en pitäsi. Paitsi ehkä hinta. Hah! Ja se, että se on aina myyty loppuun. Miksi, oi miksi?

Picture from fashionoverreason.com

Hope:n klassikkoneule suorastaan huutaa nimeäni. Myydäänköhän näitä missään Suomessa? Hihkaiskaa heti, jos löydätte jonkun paikan missä näitä on vielä jäljellä! Palkinnoksi tarjoan... jotain kivaa. Hymyn! Ja kuvan uudesta neuleesta.

Nyt on muuten perjantai - aah. Aion olla tekemättä mitään. Kunhan vain nautin. Hauskaa viikonloppua! Marjo :)

On my wishlist for autumn I have one item over anything else: a poloneck jumper. I have found the perfect one from Hope, but it is always, always sold out. I don't think we sell them in Finland anywhere, which is a shame. If you manage to find it in stock somewhere online, please give me a shout!

Suosikkeja matkan varrelta

Blogimme viralliset 1 -vuotissynttärit ovat pian käsillä. Sen kunniaksi tulossa pieni arvonta loppuviikosta, joten pysy kuulolla.

Merkkipäivän kunniaksi innostuin selaamaan asukuvia läpi, jotta voisin julkaista suosikkiasujani matkan varrelta. Alkuun otimme molemmat paljon peilin kautta kuvia. Viime keväänä aloimme kuvaamaan toinen toisiamme aina tilaisuuden tullen. Kuvanlaatu on parantunut tätä myöten suuresti.

Suosikkiasujeni yhdistävänä tekijänä näyttävät olevan ainakin musta nahkatakki ja tummansininen huivi.

Alkuun tuli otettua TODELLA vähän asukuvia, mutta tilanne on korjaantunut hiljalleen. Asukuvat taitavat olla teidän suosikkeja, joten siinäkin mielessä niitä on syytä saada eetteriin tasaiseen tahtiin. Ujoudestakin olen päässyt lähes eroon, vaikka kyllä minua edelleenkin kuvien ottaminen hiukan "nolottaa".

Syksy on todellakin saapunut. Tänään olin liikenteessä vielä ilman sukkia, mutta tämä taisi olla viimeinen kerta tänä vuonna. Nyt lähden kaivelemaan nilkkureita ja neuleita kaapin perukoilta.
Miia

Tallinna pääsi yllättämään

Taisin ohimennen mainita, että kävin viime viikolla työmatkalla Tallinassa. Meillä oli vain pieni hetki vapaa-aikaa ja minä käytin sen kaupungilla pyörähtämiseen. Mielessäni oli Ivo Nikkolon liike, joka oli yllättänyt minut positiivisesti edellisellä käynnillä 1,5 vuotta aiemmin. Tätä ennen olin aina käynyt vain Viru-keskuksen liikkeessä, mutta se ei mielestäni vastaa tarjonnaltaan vanhankaupungin pääliikettä. Suosittelen suuntaamaan sinne, mikäli merkin vaatteet kiinnostavat.

En onnistunut poistumaan tyhjin käsin tälläkään kertaa vaan mukaani tarttui kaksi hametta. Näistä toisen löysin myyjän avustuksella ja täytyy todeta, että hyvä näin. Hame suorastaan huutaa nimeäni.

Koska aikaa oli niukalti, jouduin suuntaamaan Ivo Nikkololla käynnin jälkeen jo kohti Viru-keskusta, josta oli määrä jatkaa eteenpäin. Matkalla bongasin liikkeen nimeltä Nude, jossa myydään muun muassa Guccia ja Dolce & Gabbanaa. Liike sijaitsee Suur-Karjan ja Pärnu maanteen kulmassa.

Virukeskuksessa minua odotti aikamoinen yllätys, Kun bongasin sieltä Massimo Duttin liikkeen! Olen ollut asiasta autuaan tietämätön. Ehdin hädin tuskin käydä liikkeessä sisällä, joten ostokset jäivät tällä erää tekemättä. Tilanne korjaantuu aivan helposti seuraavalla Tallinnan matkalla.

Näyteikkunan takki - aah!

Jäin pohtimaan reissun jälkeen, että ohittaakohan Tallinnan jo kohta Helsingin ostosmahdollisuuksillaan?

Loppuun suositus, mikäli olet suuntamassa Tallinnaan kuukauden sisällä. Kumussa on virolaisen Raul Meelin näyttely 12.10. saakka edellä ja se on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Toki myös rakennus on jo itsessään nähtävyys. Kadriorgin puistosta puhumattakaan.

Kumun aula

Presidentinlinna

Tallinna pääsi yllättämään monin tavoin. Tämän myötä vahvistui ajatus siitä, että kaupunkiin on päästävä pian uudelleen ja siellä on vietettävä vähintään pari yötä. Haluaisin tutustua muun muassa Telliskiven alueeseen, josta on puhuttu paljon viime aikoina.

Tykkäätkö sinä Tallinnasta vai onko se mielestäsi liian nähty?

Viikon viimeinen työpäivä on taas käsillä. Enkä valita.
Miia

Syksy tulee, olenko valmis?

Sieltä se taas hiljalleen hiipii, syksy. Työnsin valkoiset kesähepeneet kaapissa taaemmas ja otin tilalle muutaman neuleen. Ne syksyn väriset. Tästä se alkaa.

En tiedä, olenko vielä valmis OIKEALLE syksylle. Illat alkavat jo uhkaavasti pimetä, tänäänkin oli iltauutisten aikaan jo pimeää. Milloin tämä oikein tapahtui? Vastahan istuin ilta-auringossa parvekkeella.

Trousers: Zara / Jacket: Joseph / Shoes: Zara / Bag: Mansur Gavriel

Periaatteessahan nyt on jo syksy, mikäli kalenteriin on katsominen. Mutta päivisin on vielä niin mukavan lämmin, että se antaa ymmärtää kesän rippeitä olevan vielä jäljellä. Koko kesän sanoin aloittavani pyöräilyn töihin, ja vasta tänään sain sen aikaiseksi. Miksi en alkanut tehdä tätäkin jo aiemmin? Nyt yritän ottaa siitä kaiken irti - nyt, kun vielä voi. Lappiinkin lupailtiin jo heikkoja lumisateita...

Knit: COS

Ovatkohan kaikki muut jo varustautuneet syksyn tuloon - ja ehkäpä jopa talveenkin? Minä en selvästikään ole. Annetaan tämän sammaleenvihreän paitani tuoda edes aavistus syksyä tunnelmaan. Tästä se lähtee. -Marjo-

I am beginning to feel the approaching autumn. The evenings are getting darker and with that, the colour of my knits. The days are still comfortably warm and a bit deceitful, as the nights are already crisp. Today I cycled to work - for the first time this "summer". I've been talking about it ever since spring, never holding on to my promise. And now when I finally did, soon it will start raining, and eventually snowing... I'm clearly not prepared for the weather changing. I often get this feeling come autumn  that I don't fully grasp the summer ending and wham - it's nearly winter! Are you well prepared for autumn? I'm letting this moss green knit to soothe me into the swing of the new season. Here we go.

Rapurallaa!

Viikonlopun teemavärinä oli punainen. Vietimme nimittäin rapujuhlia sekä perjantaina että lauantaina. Näillä molemmilla juhlilla on jo pitkät perinteet, mutta aiemmin ne eivät ole sentään osuneet samalle viikonlopulle.

Perjantaina söimme rapuja mieheni äidin luona. Olemme lähes vuosittain lasten syntymän jälkeen viettäneet rapujuhlia tällä porukalla ja esikoinen osaa jo odottaa rapuja innokkaana. Kuten varmaan arvaatte, nämä rapujuhlat olivat rauhalliset, joten toiset vastaavat samana viikonloppuna onnistuivat helposti.

Lauantaina lähdimme Turun saaristoon ystäväporukalla, jonka kanssa olemme tehneet vastaavan reissun vuosittain jo 15 vuoden ajan. Ihmeen pitkä aika ottaen huomioon, että olemme hädin tuskin kaksivitosia.

Sää suosi ja pöydät kannettiin ulos terassille. Vajaan parinkymmenen hengen joukko mahtui siihen mainiosti ja lopun tilan tarjosi sopu.

Näissä juhlissa laulettiin, kerrottiin hyviä juttuja ja laulettiin hiukan lisää. Onpa huikeaa omistaa näin upeita ystäviä!

Asukuvat jäivät viikonloppuna vähiin eikä mökkilookissa ole kovin paljoa nähtävääkään. Paitsi maisemat.

Viikonlopun voimalla jaksaa taas puurtaa hetken aikaa. Toivottavasti myös siellä on edessä hyvä viikko!
Miia

Trendiväri: Punainen

Yksi tämän syksyn trendiväreistä on punainen. Etenkin viininpunaista vilahteli näytöksissä niin vaatteissa, kengissä, laukuissa kuin huulipunissakin. Oma suhteeni punaiseen on kuitenkin ristiriitainen, sillä nuorempana se oli yksi lempiväreistäni. Nyt en kuitenkaan ole enää moneen vuoteen osannut pukeutua punaiseen. Se on usein liian räväkkä yhdistettäväksi lukuisten mustien vaatteideni kanssa, ja farkkujen kanssa se voi pahimmillaan näyttää halvalta.

Löysin oman suosikkitapani pukeutua punaiseen tämän punaisen mekon kautta. Löysin tämän Gerard Darelin mekon Stockmannilta viime talvena, ja olen pitänyt sitä ahkerasti niin kesällä kuin talvellakin. Pikkumusta on tietenkin käytännöllisyyden aatelia, mutta kyllä punaisessa mekossa on kuitenkin sitä jotain. Se vaatii kantajaltaan itseluottamusta: pakopaikkaa ei punaiseen pukeutuvalla ole. Jos oma fiilikseni on kaikkea muuta kuin huomionkipeä, en tietenkään pukeudu punaiseen. Mutta silloin kun kaipaan kunnon boostausta, mikään ei vedä vertoja punaiselle mekolle.

Punaista ei mielestäni voi "sotkea" muihin väreihin, ja asusteet kannattaa pitää neutraaleina. Jotkut tietenkin onnistuvat yhdistämään punaista ja vaikkapa oranssia keskenään (mm. eräs työkaverini on siinä loistava!), mutta itse tykkään pitää väriyhdistelmät minimissä. Siksi valitsenkin punaisen kanssa nudet kengät. Mitäs itse tykkäät punaisesta - osaatko pukeutua siihen, vai kammoatko kenties? Veikkaanpa, että useimmille punainen tuottaa ainakin jossain määrin vaikeuksia, olenkohan oikeassa vai väärässä? Hauskaa perjantaita!

Marjo :)

Ihan kuin olisi kiire

Tänään päälläni oli varsin konservatiivinen klassinen työasu. Minulla tulee usein tällaisessa perusasussa tunne, että jotain puuttuu. Mistä lie johtuu?

Mekko InWear, jakku Zara, huivi Filippa K ja kengät Unisa

Kuvan InWearin mekko on se samainen, jonka esittelin viime maaliskuussa tässä postauksessa. Siitä tuli todella mieluisa pienellä tuunauksella ja se onkin todellinen kiireisten aamujen pelastaja.

Taas on viikko puolivälissä. Loppuviikon aikana singahtelen niin Tallinnaan, Turkuun kuin Turun saaristoon. Viikonloppuna on kahdet rapujuhlat juhlittavana. Ei paha.

Ei muuta kuin mukavaa ja työntäyteistä (?) keskiviikkoa! Miia

Testissä: ravintola Pastor

Testasin viime viikolla työlounaan merkeissä uutuuttaan hohtavan Pastor-ravintolan. Pastor avattiin näyttävin menoin parisen viikkoa sitten, ja olin innoissani saadessani mennä kokeilemaan jälleen uutta konseptia Helsingin ravintolakartalla. En oikeastaan tiennyt ravintolasta mitään muuta, kuin että siellä on saatavilla "perulaisia makuja". Ja että yksi sen omistajista on Mikko Leppilampi. Näillä näytöillä sitten varasimme palaverilounaan Pastoriin, ja tässä oma arvioni yhden kerran perusteella.

Lounaalla Pastorin menu on mukavan suppea. Kolmen ruokalalajin lounas maksaa kohtuulliset 28 €, ja tarjolla on myös kahden tai neljän ruokalajin lounaita. Valitsin alkuruoaksi grillattua perulaista parsaa ja 63° kananmunaa. Tämä 63-asteen lämpötilaan lämmitetty muna-juttu on tuttu Luomosta, jossa söin sitä ensimmäisen kerran. Pastorissa muna oli omalla lautasellani valitettavasti vähän levahtanut eikä niin kaunis, joten nappasin tämän kuvan naapurin nätimmältä lautaselta. Ihmettelin tuota "perulaista parsaa", sillä jaksan epäillä, että parsaa tuodaan Pastoriin Perusta saakka. Ehkä nimellä viitataankin parsan valmistustapaan - grillaukseen - joka sekin kuulostaa kyllä aika perusmeiningiltä. Mutta saivartelu sikseen, parsa oli todella maukasta juuri tuosta grillauksesta johtuen, mutta rehellisyyden nimissä kananmuna oli vähän mauton. Olisin ehkä kaivannut tähän jonkun "jujun", sillä tänällään annos oli kovin pohjoismaalainen, eikä mikään siinä viitannut erityisesti Peruun.

Pääruoaksi valitsin miso-marinoita lohta. Lohessa oli mukana chili-kastiketta sekä myös "paistinperunoita" ja kvinoaa. Kvinoasta on tullut suurta herkkuani, ja se olikin tässä annoksessa hyvää. Lohi olisi voinut olla vieläkin enemmän punainen sisältä, mutta lähes täydellinen koostumus oli tuollaisenakin. Olin kuitenkin vähän pettynyt chili-kastikkeeseen, sillä se ei ainakaan omassa suussani maistunut mitenkään erikoiselta eikä kovin mausteiselta. Tässäkin annoksessa jäin kaipaamaan sitä jotain "jujua", sillä jättääkseen pysyvän muistijäljen "arkisen" lohen täytyy olla jotenkin erikoinen tai erikoisen maukas. Pastorin lohi-annos oli ihan ok, muttei yltänyt esimerkiksi mökillä itse grillatun lohen tasolle. Harmi, sillä olisin toivonut enemmän.

Jälkiruokaa listalla oli kivasti vain yksi, joten valinnanvaikeutta ei ollut. Jälkkärinä nautimme Crema Batidan, joka on tummasuklaa-chilli-fondant. Suklaakakku oli herkullinen, mutten taaskaan maistanut yhtään chiliä?! Onkohan suussani jotain vikaa, kun kaikki luvatut maut eivät missään annoksessa tulleet esiin?

Uudehkot kenkäni pääsivät Pastoriin lounastamaan. Kengät Mangosta.

Tallustelin ulos Pastorista vähän ristiriitaisin fiiliksin. Ensimmäinen kokemukseni Pastorista ei ole loistava, muttei huonokaan. Pitää ehdottomasti käydä testaamassa vielä Pastorin illallismenu, sillä olen huomannut, että ravintolaa ei koskaan pidä arvioida vain pelkästään lounaan perusteella. Kävin esimerkiksi Gaijinissa aikoinaan ensimmäistä kertaa lounaalla heti sen avajaisten jälkeen, enkä ollut mitenkään vaikuttunut ruoan laadusta. Nyt Gaijin on yksi lempiravintoloitani.

ps. Pastorissa on myös brunssi viikonloppuisin. Ja mahtavan näköinen baari! Se pitää ehdottomasti korkata pian!

Hauskaa uutta viikkoa! Marjo

Last week I had a chance to test the brand new restaurant Pastor for lunch. I was looking forward to tasting the Peruvian-style dishes which we haven't had here in Helsinki before. For a starter I had the Peruvian asparagus and 63° egg, and the grilled asparagus was tasty. Unfortunately however, the egg was a bit tasteless. For a main I had the miso-marinated salmon, and the salmon was cooked to near-perfection. Nice and pink! However, here again (as with the starter), the dish was a bit lame. There was supposedly a chili-sauce accompanying the salmon, but I failed to taste it. The quinoa that came with the salmon was very good, as were the potatoes. For dessert we all tried the only dessert on the lunch menu, the dark chocolate and chili fondant. But there must be something wrong with my mouth, as again, I failed to notice any traces of chilli in this dish! Very peculiar. So, in the end I walked out of the restaurant with mixed feelings. I didn't really get the "Peruvian" side of things and nothing stood out as particularly Peruvian. But nevertheless - I will definitely give Pastor another go! I've learned you should never judge a restaurant by its lunch menu alone. So I will be back! There's also a lovely looking bar, by the way, which I promise to try out soon.

Syksyn wishlist

Syksyllä on hyvä haaveilla täydellisestä vaatevarastosta, koska syys- ja talvivaatteet ovat niitä ihanimpia. Lisäksi ne joutuvat Suomen ilmastossa niin kovalle kulutukselle, että uusia hankintoja on väistämättä tehtävä vuosittain. Siis aivan pakko.

Nämä toivelistan kaksi ensimmäistä ovat päätyneet listalle jo aika päiviä sitten. Ensimmäisen meinasin ostaa heinäkuussa Turun reisulla, mutta jätin kuitenkin sen siinä vaiheessa vielä kauppaan. Listalla ykköspaikkaa pitää Acnen Canada -huivi viininpunaisessa värissä. Siinä on hiukan "blogihuivin" vikaa, mutta vaikuttaa täydelliseltä. Kuten olen aiemmin todennut, huiveja ei voi olla liikaa.

Kuva: Acnen nettisivuilta

Seuraavana toivelistalla on mustat, polvimittaiset saappaat. Nämä kuvan Filippa K:t on vahva vaihtoehto. Jossain lehdessä törmäsin Whyredin täydellisiltä näyttäviin saappaisiin, mutta en ole onnistunut niitä löytämään edes heidän omilta nettisivuiltaan.

Kuva: Filippa K:n nettisivuilta

Rakastan mekkoja ja olen iloinen, että tänä syksynä kauppoihin tullee runsaasti neulemekkoja. Haussa väljä ja muhkea yksilö, jonka yhdistäisin yllä oleviin saappaisiin. Tämä J.Lindebergin mekko on kalliinoloinen (materiaali huomioiden), mutta ehdottomasti vahvin vaihtoehto tällä hetkellä.

Kuva: Booztin nettisivuilta

Lisäksi haavelistalla on uusi villakangastakki, jota olen tosin metsästänyt jo useamman vuoden enkä tiedä, tuleeko oikea vastaan vieläkään. Harkinnassa myös mahdollinen uusi laukku, jota ajattelin etsiä Italiasta. Haaveiluissani olen häilynyt kahden hyvin erityyppisen laukun, Fendin 2joursin ja Stella McCartneyn Falabellan, välillä. Saa nähdä, hankinko jomman kumman vai en laukkua lainkaan!

Täytyy kyllä todeta, että näitä toiveita pohtiessa mieleeni juolahti monta muutakin haikailun arvoista vaatetta. Saa nähdä, millaiseksi saldo loppuviimein muotoutuu. Kaikkea haluamaansa ei voi saada ja toisaalta ikinämilloinkaan en ole myöskään löytänyt kaikkea haluamaani. Mitä tarkempi kuva vaatteesta on mielessä, sitä todennäköisimmin sellaista ei löydy. Onneksi ei ole kyse elämästä ja kuolemasta vaan ainoastaan vaatteista.

Toivossa on hyvä elää! Miia

Yhdet vaatteet, monta asua

Tällä viikolla työtäni ovat siivittäneet lukuisat palaverit. Kun poikkesin eräässä ministeriössä työasioissa, pukeuduin tilaisuuteen aavistuksen konservatiivisimmin kuin yleensä.

Olikin oikeastaan hauska pukeutua pitkästä aikaa "jakkupukuun". Enkä nyt tarkoita niitä 80-luvulta tuttuja isoja, olkatopattuja bisnes-pukuja, vaan tämän päivän mukautettua "voima-asuani", jossa suorat housut on näin lämpimillä keleillä korvattu kynähameella.

Jacket: Hugo Boss / Shirt: Uniqlo

Ostin tämän mustan jakun vuosia sitten, kun siirryin toimittamisesta viestinnän pariin. Kuvittelin silloin, että jakku olisi jonkinlainen vaatimus konsultin roolissa. Onneksi olin väärässä! Sittemmin olen alkanut käyttää tätä samaista jakkua ulkotakkina, sisätakkina, mekkojen ja farkkujen kanssa ja oikeastaan ihan milloin vain.

Ilman jakkua tämä bisneslook muuttuukin sitten yllättävän casuaaliksi. Varsinkin, kun paidan jättää roikkumaan vapaasti. Tällä lailla useimmiten pukeudun toimistolle, ja jakun heitän sitten harteille palavereissa. Tai vilukissana ilmastoinnin pauhatessa.

Kun taas samaisen paidan kerii lanteille, samaisella asulla voisi lähteä vaikka iltamenoihin! Ennen näiden kuvien ottamista en edes oikein itse tajunnut, että tämä yksinkertainen asu taipuu niin moneen eri tilanteeseen. On ihan parasta huomata, että aina ei tarvitse ostaa uusia vaatteita, vaan että yhdistelemällä ja kerrospukeutumalla yksi simppeli asu voikin taipua kaikkiin tilanteisiin, aamusta iltaan.

Mieskin sai jalkansa oven väliin. :) Kengät: Rizzo / Sukat: Happy Socks

Oppia ikä kaikki. En ole oikein aina osannut tätä yhdistelyn taitoa. Pitäisi oikein ottaa koko vaatekaappi samanlaiseen käsittelyyn ja yrittää luoda yhdestä asukokonaisuudesta monta eri vaihtoehtoa. Olisi kiva kuulla, onko teissä kadehtimiani yhdistelyn mestareita: Oletko nero yhdistelemään vaatteita uusiksi kokonaisuuksiksi, vai turvaudutko tuttuun ja turvalliseen?

Ihanaa viikonloppua! Marjo

This week I've been running from one meeting to another. For a meeting at a ministry,  I decided to wear something a bit more formal. I selected my "power suit" which for me means a jacket worn with a pencil skirt and a loose silk shirt. And heels. When I took these photos I actually realised that this simple outfit, in fact, has at least three different outfits in one. One is the more conservative one, with the jacket on. But when I take the jacket off and let the shirt fall loosely, the outfit suddenly turns quite casual. And when I tuck the shirt into the skirt, I wouldn't look too out of place in a bar or club. Perfect! I haven't been that good in combining my old clothes into new variations, so I'm extremely happy with this progess! I should do this to all my clothes. It shows that you don't always need new clothes - you just have to combine them a bit better. Have a lovely weekend! 

Batwoman ja Catwoman samassa paketissa

Tänä syksynä viitat ovat taas in. Burberryn näytöksen kuvat, joissa Cara Delevigne kulkee viitta harteillaan, ovat vilahdelleet yhden, jos toisenkin lehden sivuilla. Omani löysin kevättalvella 2013 Tallinnan Zarasta, joten minuahan voi kutsua suorastaan muodin edelläkävijäksi. Tai sitten ei.

Viitta on jäänyt vähälle käytölle, sillä Suomen säät eivät oikein ole otollisia tällaiselle liehuvalle takinkorvikkeelle. Yleensä tulee kylmä tai sitten sataa (ja on kylmä). Tällä viikolla tilanne on ollut toinen ja puinkin viitan silkkipuseron päälle ja se riitti hyvin, kun lisänä oli muhkea huivi.

Asun kruunasivat upouudet ballerinat, joista vihjailin jo edellisessä postauksessa. Niiden pariksi naitin ruskean Furlan laukun, joka näyttää kahdeksan vuoden jälkeenkin lähes uudelta. Viittojen lisäksi ruskeanväriset laukut ovat kova juttu tänä syksynä.

Pusero Massimo Dutti, farkut Rag & Bone, viitta Zara

Kengät Pretty Ballerinas, laukku Furla

Ostolakkoni on virallisesti ohi. Kolme (!) lipsahdusta tuli sen aikana tehtyä, mutta luulen, että niukahko shoppailulinja jatkuu vielä hetken aikaa. Lähden nimittäin lokakuussa Firenzeen, missä haluaisin tehdä joitain isompia hankintoja. Ainakin uusi laukku on ajatuksissa.

Olen tosin jo hiukan hahmotellut mielessäni syksyn ostotarpeita ja voisinkin paljastaa teille toivelistani tässä piakkoin. Miten syyskuu on lähtenyt omalta kohdaltasi liikkeelle? Oletko jo tehnyt syksyn suuret hankinnat vai aiotko edes?
Miia

Ystävyyttä on...

Minulla on suuri ilo omistaa - täysin puoluettomasti - maailman parhaat ystävät! Kun elämässä tapahtuu hyvää tai huonoa, usein arkena (valitettavasti) taka-alalla pysyttelevä ystäväpiirini ilmestyy saman tien ilahduttamaan tai lohduttamaan.

Yksi rakkaimmista ystävistäni saapui viikonloppuna ilahduttamaan sekä minua että lapsia. Ystäväni on maailman iloisin ja hauskin ihminen, ja hän on myös poikamme kummitäti. Kävimme yhdessä brunssilla, jonka jälkeen ystäväni teki minulle kampauksen jos toisenkin. Mikä ihana nautinto maailman laiskimmalle hiusten laittajalle! Olen surkea tukan laittaja, ja osaan tehdä vain ponnarin tai perusletin, enkä sitäkään itselleni. En ole esimerkiksi koskaan osannut tehdä jatkolettiä. Nyt sitten yritän opetella, sillä olisi ihana joskus laittaa Tytön tukka muutenkin kuin ponnarille.

Rakas ystäväni on ollut elämässäni lapsuudestani saakka. Olemme laulaneet yhdessä, käyneet samoja kouluja, jakaneet ystäväpiirit ja joskus poikaystävätkin, ja muutinpa sitten lopulta hänen perässään  Lontooseenkin. Siellä jaoimme työpaikan ja huoneen - sekä sen ainoan avaimen! Voitte kuvitella, miten läheiseksi tuollaisessa symbioosissa ystävyys muokkaantuu.

Tänä keväänä saimme sitten ikävän shokin, kun ystäväni alkoi sairastaa rintasyöpää. Mutta ystäväni ollessa erilainen kuin kukaan tuntemani ihminen, tauti on jo melkein selätetty. Koskaan hän ei ole valittanut "kohtaloaan", ei tiuskinut, eikä ruikutellut. Sen sijaan hän on jaksanut nähdä ystäviä, kummilapsiaan, urheillakin. Ja laittaa hymyssä suin hiuksiani, kun omansa ovat pudonneet pois. Olen niin ylpeä siitä, että minulla on hänen kaltaisiaan ystäviä. Siinä vasta supernainen!

Kiitos ystävilleni siitä, että saan inspiroitua teistä joka päivä!

Marjo