Toisen parhaat

Vuosi lähenee loppuaan ja on parhaiden palojen aika. Hiukan epäortodoksisesti päätin valita viiden kärjen Marjon päivän asuista omieni sijaan.

Marjolla on selkeän yksinkertainen tyyli eikä hänellä ole koskaan ylilyöntejä. Tätä ihailen, samoin kuin harkitsevaa otetta shoppailuun.

1. Klassinen asu french chic -otteella

Alkuperäinen postaus

2. Toimiston tyylikkäin tyyppi

Alkuperäinen täällä

3. Selkeä kokonaisuus = täydellinen

Alkuperäinen postaus

4. Tätä paremmaksi ei juhlalook voi tulla

Alkuperäinen postaus

5. Valmiina terassille -asu

Alkuperäinen teksti täällä

Onnea on yhteinen blogi tyylikkään ystävän kanssa. Sen kunniaksi vielä yksi kesäinen bonusraita.

Mitäs piditte valinnoistani?
Mukavaa loppuvuotta - kuullaan seuraavana!
Miia

Hetken hengähdystauko

Loppuvuosi on ollut kiireinen ja blogikin on lähes vaipunut talviunille. Nyt on aika rauhoittua ja hiljentyä nauttimaan joulusta.

Rentouttavaa ja nautinnollista joulua kaikille!
Miia ja Marjo

Ihan päätöntä menoa

Onneksi marras- ja joulukuu ovat täynnä juhlia, sillä muuten ihminen taatusti urvahtaisi pimeyden keskelle. Töissä on kiire ja pimeys vie mehut - ei hyvä yhdistelmä.

Järjestimme tässä hiljattain juhlat kotosalla ystäville ja ohessa hiukan maistiaisia illasta. Tarjoilut oli jälleen kerran napattu lähes kokonaisuudessaan Safkaa -kirjasta. Kirja on täynnä loistavia reseptejä!

Juhlien järjestäminen on kivaa puuhaa. Onneksi reilun viikon päästä olisi taas edessä yksi pieni juhla.
Rentouttavaa kolmatta adventtia! Miia

Pukille vinkki

Nyt meiltä Marjon kanssa satelee kirjasuosituksia vähän väliä, mutta eihän se näin joulun alla haittaa. Luin tässä taannoin Maria Romantschukin Ei, rouva presidentti -kirjan ja se oli erittäin viihdyttävä lukukokemus. Kirja soljuu eteenpäin jouhevasti ja se onkin mielestäni erittäin helppolukuinen. Siihen myös palaa mielellään eivätkä toistuvat keskeytykset haitanneet edes minua. Ideaalitilanteessa luen kirjat yhdellä istumalla.

Kirja kertoo presidentti Tarja Halosen presidenttikausista ja muun muassa siitä, millaista on ollut olla maan ensimmäinen naispresidentti. Kirjassa Romantschuk avaa esimerkiksi sitä, millaisia haasteita käsilaukku voikaan aiheuttaa valtiovierailulla. Samalla Romanttscuk kertoo myös omaa tarinaansa ja nämä kahden naisen elämät kietoutuvatkin teoksessa yhteen.

Kirja etenee sujuvasti eteenpäin ja se on mukava lukupaketti elämänkerrallisista teoksista kiinnostuneille. Se on erinomaista luettavaa joulun välipäiviksi kinkun ja suklaan syönnin lomaan. Uskallan suositella.
Miia

Testissä: Tapas-ravintola Mercat

Pahus kun aika menee niin nopsaan, että tuskin ehdin luvata postausta Mercatista kun olikin jo mennyt tovi jos toinenkin itse ravintolavisiitistä! Tässä siis muutama sana synttäri-illallisestani tuossa uudehkossa ravintolassa Korkeavuorenkadulla Helsingissä.

Sisäänastuessani Mercatiin ihmettelin ensinnäkin paikan kirkasta valaistusta. Olin kuvitellut hämyisen, hälyisen tapas-ravintolan, mutta vastassa olikin lähes liian vaalea ja valoisa tila. Meidät ohjattiin odottamaan omaa pöytäämme oven suussa oleville paikoille, sillä omassa pöydässämme edellinen seurue oli vielä maksamatta. Palvelu tuntui vähän takkuiselta, ja saimme kysellä pöytämme perään pariin otteeseen.

Menu oli varsin suppea, mikä ei sinänsä haittaa jos laatu on kohdillaan ja jokainen annos on kiehtova elämys. Valitsimme muutaman tapaksen, ja päätimme jakaa ne kolmeen pekkaan. Mutta mutta; Mercatin annokset olivat kyllä aivan minimaalisen pienet! Jos muutamasta kirsikkatomaatista ja parista hiutaleesta juustoa joutuu maksamaan 7 euroa, on menun hinta-laatusuhteessa paljon toivomisen varaa. Onneksi seuralaiseni eivät olleet kovin nälkäisiä - toisin kuin minä. Sain tilata extra-annoksia ihan vain itselleni täyttääkseni kurnivan vatsani.

Juustolautanen piskuisine juustopaloineen

Sama toistui läpi koko illallisen, ja jokainen annos oli makuumme liian pieni. Emme myöskään oikeastaan saaneet mitään sellaisia makuelämyksiä, joita emme olisi jossain muualla saaneet nauttia. Olin vähän pettynyt jopa juustoihin, sillä muistan muun muassa Barcelonassa syöneeni herkullisia juustoja. Harmikseni totesin, että jopa kotona laittamani tapakset ovat paremmat kuin Mercatissa... En yleensä kritisoi uusia ravintolayrittäjiä, mutta toivoisin, että Mercat vielä parantaisi otettaan ja alkaisi panostaa enemmän sekä laatuun että palveluun. Nyt kumpikin osa-alue on nihkeää ja takkuista. Alkusähläystä, kenties? Etenkin peräänkuulutan laadun sekä annosten koon pikaista uudelleenarviointia. Muuten Mercat ei kyllä tule saamaan paikaa sydämestäni. Harmi, sillä kaupungissa olisi kyllä vielä tilaa erinomaiselle tapas-baarille. Onko teillä hyviä tapas-suosituksia Helsingistä tai muualta Suomesta? Haluaisin kuulla niistä.

Iloista joulukuuta muuten! Tip tap! Marjo :)

Harmaan eri sävyjä

Helsinki sai lumipeitteen viikonloppuna, mutta näitä kuvia otettaessa ei lumesta ollut vielä tietoa. Eikä ole enää nytkään. En pidä itseäni erityisenä talvi-ihmisenä, mutta todettakoon, että lumi tekee ihmeitä pimeän marraskuun keskellä.

Kuvissa päälläni on harmaata, miljöö on harmaa ja harmaahko on kuvattavakin. Ei nyt sentään ihan viittäkymmentä eri harmaan sävyä, mutta ei paljon puutukaan. Marraskuun miinuspuolia.

Voi harmaa olla kaunistakin. Kuten esimerkiksi Firenzen Massimo Duttista ostamani takki, johon voisin kietoutua joka päivä. Niin pehmeä, niin lämmin.

Takka Massimo Dutti, neule Benetton, hame Ivo Nikkolo

Tuplahelmet GT, huivi Whistles, ilme kummallinen

Saappaat Sergio Rossi

Tänä samaisena päivänä minut pysäytti Stockan Herkussa eräs nainen, joka kehui koruani kauniiksi. Tästä tuli hyvä fiilis! Pitäisi useammin kertoa myös ventovieraille ihmisille heidän kauniista asuista, koruista tai vaikkapa laukuista. Uskaltaudutko sinä kehumaan ventovieraita vai meneekö mielestäsi häirinnän puolelle?
Miia

Fashion-kirppikselle mars!

Pikaisesti muistuttelen, että olemme tänään monen muun bloggaajan tavoin Marjon kanssa myymässä vaatteita ja kenkiä Fashion-kirppiksellä. Kirppis on Hanna Gullichsenin järjestämä ja tällä kertaa se pidetään ravintola Pompierissa osoitteessa Albertinkatu 29. Shoppailun lomassa voi halutessaan syödä ja juoda. Aika mahtava konsepti, vai mitä?

Myynnissä mm. kuvan takki

Tule moikkaamaan, mikäli paikalle saavut!
Miia

Synttäritytön hämyisää kotoilua

Viime viikonloppuna havahduin joulun lähestymiseen. Kaivoin parit jouluisat valot esille ja ostin amarylliksen. Kolusin myös vimmassani Lauttasaaren rantoja etsiessäni täydellistä jouluoksaa.

Halusin oksan, joka olisi tarpeaksi korkea ja vanhan näköinen. Aion laittaa siihen muutaman joulukoristeen heti, kun virallinen joulukausi alkaa joulukuussa. Sitä ennen oksa törröttää jo valmiiksi peilin edessä, ja se on mielestäni hauskan näköinen ihan tuollaisenaankin.

Kävimme myös tytön kanssa Stockalla ostamassa meille uudet "pallot", sillä vanhat pallovaloni, ne ranskalaiset Le Case de Cousin Paulin, ovat jo aikaa sitten lakanneet toimimasta. Jostain kumman syystä noihin palloihin ei nimittäin myydä vaihtolamppuja, vaan kun pari lamppua 20:stä palaa, on koko valosarjan uusiminen edessä. Paulin palloihin sopivia valosarjoja myydään vain merkin omalla nettisaitilla, enkä jaksa nähdä vaivaa vaan olen etsinyt vastaavaa valosarjaa Helsingistä. En ole kuitenkaan onnistunut missiossani, sillä Stockallakin pienin lamppumäärä valosarjoissa on 40.

Bongasin sitten nämä uudet, valkoiset palleroiset valosarjojen vierestä Stockalta, ja uusi (vaihdettavilla lampuilla!) varustettu pallosarja maksoikin vain vähän enemmän kuin Paulin saitilta vaihtolamppusarjan tilaaminen. Päätin sitten ostaa kerralla uuden pallerosarjan. Kotiin tullessa ripustin ne roikkumaan verhotangosta, ja heti oli koti jouluisamman näköinen. Lisäksi extravalo on tähän aikaan vuodesta tarpeen, ja pallot kirkastivat olkkarimme pimeän nurkan juuri kuten olin toivonutkin.

Olen selvästikin viehtynyt pallolamppuihin, sillä meiltä löytyy jo ennestään tämä läpi vuoden käytössä oleva metallilankalamppu. Raahasin lampun kotiin toissakesäiseltä Ranskan-lomaltamme, enkä ole katunut tuota säätöä hetkeäkään. Tämä on kotimme esineistä ehkä lempparini!

Kun kotiin oli saatu vähän "juhlan tuntua", juhlistimme keskiviikkona syntymäpäiviäni kotosalla. Lähtölaskenta on alkanut, sillä täytin 39-vuotta ja siirryn täten jo vuoden kuluttua nelikymppisten ihanaan kerhoon. En itse asiassa ole asiasta yhtään kriisissä, päin vastoin. Koin ikäkriisin noin 27-vuotiaana, mutta sen jälkeen en ole asiaa edes juurikaan pohtinut. Mies laittoi meille syntymäpäivänäni herkullisen illallisen ja nautimme kuohuvan lisäksi erinomaista Montrachet-viiniä. Suosittelen tuota viiniä kaikille herkullisen valkoviinin ystäville!

Marjon Juhlaviikot jatkuvat edelleen, sillä tällä viikolla on edessä vielä uuden ravintolan testaus Mercat-tapasravintolassa, sekä ystäviemme hirvipeijaiset lauantaina. Ihanaa, kun tähän aikaan vuodesta voi hyvällä omalla tunnolla möllöttää kotona, ja toisena päivänä viettää railakasta pikkujouluaikaa ystävien seurassa! Me like! - Marjo -

Voiko laukkuja olla liikaa?

Otsikon kysymys on lähinnä retorinen, sillä minulla on todella maltillinen määrä pikkulaukkuja ja kaikki ovat säännöllisesti käytössä. Liikaa laukkuja olisi varmaan silloin, kun suurin osa lähinnä makaisi käyttämättömänä. Mitä mieltä olet?

Kuten edellisellä kerralla lupasin, vilautan teille myös suosikkini pikkulaukuista. Käytännössä nämä ovat myös kaikki omistamani, jos tarkkoja ollaan. Ensimmäisen parin muodostavat Dvf:n kaksivärinen laukku ja Furlan pieni clutch. Dvf on monikäyttöinen kaksipuolisuutensa ja pitkän hihnansa vuoksi. Furlan parhaita puolia ovat nahkan kaunis pinta ja väri.

Toisena parina esittelyssä Mulberryn kiiltonahkainen clutch ja mintunvihreä Loeffler Randallin laukku. Mulberry on jo useamman vuoden vanha, mutta edelleen todella hyväkuntoinen. Loeffler Randall on hankittu keväällä ja se on hurmaavan pehmeää nahkaa. Laukun lukkoon tuli kuitenkin kulumaa parin-kolmen käyttökerran jälkeen ja siitä iso miinus (näkyy kuvissa). Onneksi sama tahti ei ole jatkunut vaan kuluminen on pysynyt aisoissa. Olisin varmasti voinut reklamoida asiasta, mutta en sitten saanut aikaiseksi.

Tässä olivat pikkulaukkuni. Saattaa olla, että seuraava isompi hankinta menee pikkulaukkuosastoon, sillä laukkujen ostaminen on mahtavaa puuhaa. Ei hikeä, ei tuskaista ähkimistä pukukopissa tai turhautumista, kun vaate ei näytäkään itsellä yhtä hyvältä kuin mallinukella. Hiukan harmittaa, etten pari vuotta sitten ostanut YSL:n Y-soljella varustettua clutchia, sillä nyt niitä on erittäin vaikea löytää. The Mall:ssa olisi ollut tarjolla yksi, mutta väri oli huono. Osaako kukaan teistä kertoa, valmistetaanko näitä edes enää, kun merkin nimikin on muuttunut?

Sitten aivan toiseen asiaan! Muistattehan, että olemme Marjon kanssa lauantaina myymässä vaatteitamme Hanna Gullichsenin järjestämällä fashion-kirppiksellä Pompier -ravintolassa (Albertinkatu, Hki). Olen käynyt vaatekkaappiani läpi ja päättänyt laittaa myyntiin kaikki sellaiset vaatteet, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet vähälle käytölle. Myynnissä tulee olemaan Filippa K:ta, Max Maraa jne. Myyntiin tulee myös tämä Marc Jacobsin pusero, jota olen käyttänyt vain kerran tai pari. Kaunis kuin mikä, mutta malli itselleni huono.

Puseron lisäksi myynnissä on niin jakkuja, takkeja, kenkiä, housuja kuin mekkojakin. Kauheasti kaikkea - mistä lie ilmestyneet vaatekaappiani täyttämään.
Toivottavasti tavataan lauantaina! Miia

Laukkuja arkeen ja tarvittaessa myös juhlaan

Täällä ollaan taas viikon hiljaiselon jälkeen! Kiireinen viikko takana.
Päätin paljastaa teille laukkukokoelmani. Siis "kokoelman", koska ei näitä käytössä olevia nyt niin montaa ole. Pari vanhempaa on varastoituna eivätkä pääse näin ollen esittelyyn.

Aloitetaan arkilaukuista, joista tässä kaksi eniten käyttämääni. Nämä imaisevat läppärin sisäänsä ja se on arkena erittäin tärkeää. Mustan L.K. Bennettin laukun ostin viime talvena Lontoosta. Se on saffiano -nahkaa ja todella hyvä arkilaukku. Ei pane pahakseen myöskään pientä sadetta. Mulberryn Bayswater Tote on hankittu kolmisen vuotta sitten Helsingin liikkeestä. Paljon pidetty, mutta raskaudesta annan miinusta.

Seuraavat kaksi ovat oiva pari, sillä toinen on esiteltävän kokoelman vanhin ja toinen tuorein. Molemmat on ostettu Italiasta. Ruskea Furlan laukku on ostettu Roomasta Espanjalaisten portaiden vieressä sijaitsevasta liikkeestä. Vaikka ostosta on jo kahdeksan vuotta, laukku on lähes uudenveroinen. Stella McCartneyn Falabella on viimeisin ostokseni Milanosta. Vaikuttaa lupaavalta sekin ja pysynee rinnallani pitkään.

Viimeinen arkilaukkupari onkin varsin epäsovinnainen. Tyyliltään hyvin erilaiset. Dvf:n mustavalkoista laukkua käytän lähinnä kesäaikaan. En kyllä tiedä miksi, sillä menisi väriensä puolesta varsin hyvin myös talvella. Dolce & Gabbanan laukku ei varsinaisesti esittelyjä kaipaa, koska sen esittelin jo aiemmin. Molemmat ovat jo muutaman vuoden vanhoja ja D&G:a olen käyttänyt todella ahkerasti.

Seuraava on ainoa käytettynä ostamani laukku. Myyjä vannotti sen olevan aito eikä minun ollut pohjatyön tehtyäni syytä epäillä tätä väitettä. Voisin kyllä käydä varmistamassa asian LV:n liikkeessä.  Ihastuin ikihyviksi siniseen väriin, mutta lyhyen kantokahvan vuoksi en ole käyttänyt laukkua kovinkaan paljoa. Useimmiten se päätyy mukaani ilta- ja viikonloppukäyttöön. Kyseessä on Louis Vuittonin epi-nahkainen Speedy. Väri Toledo blue.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä musta laukku, jonka mieheni toi muutamia vuosia sitten tuliaisena Saksasta. Merkki on saksalainen Abro ja niitä on ainakin aiemmin saanut Kenkäfriikistä ja Ziosta. Tätä olen käyttänyt viime aikoina vähemmän ja se taitaakin olla ainoa, jota ei blogissa ole näkynyt.

Tässäpä nämä. Kaipaako joukko mielestäsi täydennystä?
Teen vielä erillisen postauksen pikkulaukuista, mutta nyt toivotan kauniita unia kaikille!
Miia

Menossa: Fashion-kirppis

Hanna Gullichsen järjestää jälleen 22.11. Fashion-kirppiksen ja sen pitopaikkana on tällä kertaa ravintola Pompier. Myös Helsinki Chic on mukana! Tulkaa ostoksille, ilmoittelemme tarkemmin aiheesta lähiaikoina ja tässä myös tapahtuman Facebook-linkki.

Olemme Miian kanssa myyneet ennenkin vaatteitamme yhdessä,  muun muassa Kaivarin Kanuunassa. Kätevää Kaivarissa on se, että siellä voi maksaa pankkikortilla. Kuka ikinä muistaa ottaa tarpeeksi käteistä mukaan kirppiksille? En minä ainakaan. Kaivarin systeemi vain muuten on todella vaikea, sillä siellä pitää melkein päivittäin käydä keräilemässä toisten pöydille kerääntyneitä tavaroitaan sekä tyhjentämässä myytyjen vaatteiden hintalaput. Ellei hintalappuja käy itse keräämässä pois, myyntivoittojen jakaminen ystävien kesken on lähes mahdotonta, sillä hintalaput heitetään pois parin päivän säilytyksen jälkeen. Kassasta saa tietää vain sinä päivänä myytyjen tuotteiden kokonaisarvon, ei tuotteita eriteltynä. Tämä on mielestämme aika vaivalloinen systeemi, ja olemmekin kuumeisesti etsineet jotain toista, vähän paremmin toimivaa kirppiskonseptia Helsingistä. Kiinnostuimme juuri Vallilan Stoorista ja aiommekin viedä sinne vaatteitamme, mutta ensin suuntaamme iloisesti kohti Fashion-kirppistä. Satutteko muuten tietämään hyviä kirppiksiä Helsingissä?

Niin ikään pieneksi jääneet lastenvaatteet menevät meillä kierrätykseen joko kirppisten tai Facebookin suljettujen ryhmien kautta. Olen huomannut, että etenkin Lauttasaaressa toimiva suljettu kierrätysryhmä on erittäin toimiva pikkuisten vaatteiden myymiseen lähiseudun perheille. Pitää vain jaksaa kuvata vaatteet Facebookin ja hinnoitella maltilla. Ja avot! Äidit polkaisevat melkein samalta istumalta kokeilemaan ja katsomaan vaatteita meille kotiin, ja antavat rahat käteen siinä samalla. Maailman kätevin tapa päästä eroon pieneksi käyneistä vaatteista! Ja kaupan päälle saa hyvän mielen, kun tietää jonkun naapuritalon pikkuisen pian tepastelevan meidän lasten töppösissä tai haalareissa puistossa.

Vaikka tykkään myydä vaatteitani eteenpäin, en kuitenkaan ole kauhean ahkera käytettyjen vaatteiden ostaja. Muutamia poikkeuksiakin on, nimittäin tämä kuvissa esiintyvä parkani. Joka sekään ei varsinaisesti ole kirppislöytö vaan työkaverini vanha takki! En edelleenkään ymmärrä, miksi hän halusi luopua tästä Whyredin lämpimästä parkasta täysin ilmaiseksi, mutta en aio kiistelläkään asiasta. Olen vain iloinen, että sain näin ihanan takin juuri silloin, kun ilma kääntyi jäätäväksi ja tajusin parkan mentävän aukon takkivalikoimissani. Tämä on juuri sitä kirppisten ja kierrätysten parasta antia: hyvä mieli kaikille osapuolille.

Olisi kiva nähdä teitä Fashion-kirppiksellä parin viikon päästä!

Rentouttavaa sunnuntaita! t. Marjo.

Nyt on marraskuu ja minusta näkee sen

Huh huh, millaiset kelit! Marraskuu olisi kestämätön kuukausi, ellei silloin olisi yhden tärkeän ihmisen syntymäpäivä, orastava pikkujoulukausi, glögikauden aloitus ja mitä näitä nyt on.

Minulla oli yksi päivä päälläni hiukan kokeiluluontoinen asu, jonka keskeisinä osasina olivat housuhame ja saappaat. Olalla keikkui Falabella. Itselleni tuli hiukan 70 -lukulaiset vibat.

Housuhame Lindex, neule H&M, laukku Stella McCartney, kengät Sergio Rossi

Marraskuussa itseään pitää piristää kaikin mahdollisin keinoin. Pienen hetken kestänyt after work keskellä viikkoa on yksi testattu keino. Toimi!

Mikä on sinun keinosi selvitä läpi marraskuun? Mukavaa viikonloppua tyypit!
Miia

Falabella, my new love

Stella McCartneyn Falabella -laukku on ollut jo hyvän tovin maailmalla suuressa suosiossa, kulttimaineessa jopa. Olen bongannut sen hyvin erityylisten pukeutujien olalta, kuten Victoria Beckhamin ja Kristen Stewartin. Suomessa Falabelloja näkyy katukuvassa varsin vähän ja tämä on ehdottomasti plussaa. 

Tiesittekin varmaan, että Falabellaa, kuten ei muitakaan McCartneyn tuotteita, ole valmistettu nahasta. Suunnittelija on kehittänyt nahan korvaavan materiaalin niin laukkuihin kuin kenkiin. Mielenkiinnolla testaan, voittaako se laadukkaan nahkalaukun kestävyydessä ja pitkäikäisyydessä.

Ihastuin aikoinani ensinäkemältä kyseiseen laukkuun ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan omani Milanon La Rinascentesta reissun viimeisenä päivänä. La Rinascenten valikoima oli monipuolinen näiden (ja muidenkin laukkujen) suhteen ja värin valinta tekikin tiukkaa. Intuitiolla valitsin kyseisen myyränvärisen/vaaleanruskean laukun, jossa on hiukan kiiltoa. Itsestään selvää sen sijaan oli, että haluan laukun hopeanvärisillä ketjuilla. Toinen, kullanvärinen vaihtoehto ei tunnu itselleni omalta.

Laukun malli ketjuineen on juuri sopivan rento ja hiukan rock yhdistettäväksi työvaatteiden kanssa. Tuo klassisiin duunivaatteisiin sopivasti särmää eikä kokonaisuus mene liian mummoksi.Aito riski tällaiselle "melkein" nelikymppiselle.

Tiedoksi muuten, että Helsingissä laukkuja myy My O My, mikäli haluat käydä tutustumassa niihin tarkemmin. Yhteiskuvia uuden rakkaan kanssa on luvassa mahdollisimman pian.
Miia 

Testissä: Ravintola Patrona

Tapahtuu arki-iltana Helsingissä: tuuli vihmoo, on pilkkopimeää, ja meksikolaisravintola Patronassa tupa täynnä. Mitä tapahtui? --- Ei mitään erikoista. Tämä on normitilanne keskustan suosituissa ravintoloissa näinä päivinä. Pöydän joutuu varaamaan etukäteen usein keskellä viikkoakin.

Lähdimme miehen kanssa ex tempore-illalliselle Patronaan, kun onnistuimme kerrankin saamaan sieltä pöydän lyhyellä varoitusajalla. Meksikolaisravintolat ovat viimeisen parin vuoden aikana tehneet pienoisen aluevaltauksen Helsingin ravintolaskenessä, ja Patronan lisäksi täältä löytyvät ainakin muun muassa Pueblo ja Cholo (joka on Patronan sisar-ravintola). Pueblossa ja Cholossa käyneenä olen jo pitkään halunnut käydä myös Patronassa, ja vasta nyt saimme sen aikaiseksi.

Tunnelma oli arkena rento ja lämmin, kuten tämän tyyliseltä paikalta sopii olettaakin. Jos olisimme istuneet salin perällä, olisin varmaan unohtanut olevani keskellä sateista Helsinkiä. Alkupalaksi söimme guacamolea ja tortilla-chipsejä, mikä on suurta herkkuani. Patronan guacamolo oli juuri sopivan "könttistä" ja samalla kermaisaa, mikä on hyvän guacamolen merkki.

Satuinpa muuten kerran erehtymään lukemaan kaupasta Tex-Mex "guacamolen" ainesluettelon, ja sehän vasta olikin karua luettavaa. Purkki taisi sisältää avokadoa noin yhden prosentin koko painosta, jos sitäkään. Loput olivat väri- yms. mielenkiintoisia aineita. Taisipa purkissa jopa lukea että sisältää "avokadon kaltaista valmistetta." Nam.

Tämä guacamole meni kuitenkin alta aikayksikön parempiin suihin, ja pääruoaksi tilasin "Enfrijoladas", pehmeän tortillan kanalla. Listalla on vain muutama pääruokavaihtoehto, joten valintaa ei tarvitse pohtia liian kauan. Tarjolla on niin kasvisvaihtoehtoa, kanaa, lammasta kuin possuakin. Mies valitsi possuvaihtoehdon. Erittäin herkullisia olivat molemmat, tuo ihanan tulinen kastike olisi kyllä voinut olla kyllä vieläkin vähän tulisempaa. :) Olin vaihto-oppilasvuotenani USA:ssa visiitillä aivan Meksikon rajalla sijaitsevassa kylässä, ja muistelen kauhulla siellä saamaani "oikeaa" meksikolaista. Se oli niin tulista, että hyvästä yrityksestä huolimatta koko porukalla jäivät ruoat syömättä. Olen usein miettinyt, vaikuttiko karuun kokemukseeni yhtä paljon sen ajankohta (vuosi -92) kuin kokemattomuuteni eksoottisten ruokien kanssa? 90-luvun alussa Suomessa ei paljon syöty sushia, meksikolaista tai thaimaalaista, ja ensimmäiset avokadotkin taisin syödä vasta myöhemmin, jossain muualla. Paljon on tuosta ajasta muuttunut, mutta tulen ikuisesti muistamaan ne hikikarpalot ja kyyneleet, joita itkin aitoa meksikolaista nieleskellessäni.

Vinkki muuten kaikille, jotka suuntaavat joskus Patronaan: Margaritat näyttivät herkullisilta! Arkena tyydyin olueeseen, mutta muulloin olisin maistanut margaritoja. Ensi kerralla sitten! Joko muuten olette päässeet tähän meksikolaisbuumiin mukaan? Onko muualla Suomessa merkkejä Meksiko-villityksestä?

Marjo :)

Last week we had an impromptu dinner at Patrona. The place was packed, even though it was the middle of the week. This is the situation in Helsinki today - you need a booking for the popular restaurants every day of the week. This was my first time at Patrona, and I'd wanted to go there for a while now after having tried the other Mexican restaurants in Helsinki, Cholo and Pueblo. There could be other ones as well but these are the ones that have joined the scene in the last couple of years. And a scene it is - there were previously only Tex-Mex restaurants in Helsinki, and all of a sudden we have Mexican restaurants a plenty. Well, at least three. :) I really enjoyed Patrona and can recommend their "Enfrijoladas". It could have been even spicier, though, but not by much. My first encounter with Mexican food was when I was 16 while spending my exchange student year in the US. I was travelling across the country and stopped in a village near the Mexican border. And when in Rome... you try the local food. And what an experience it was, spiced up with tears and sweat! I swore I wouldn't try Mexican food ever again, but since then my taste buds must have developed a taste for hot and spicy food. But back in the early 90s there was no sushi, Mexican or even Thai food in Finland. No surprise then that I was in left in tears in New Mexico. Poor me. ;)