Modernin ja perinteisen liitto

Lupasin seuraavassa postauksessa paljastaa, mitä äitienpäivänä saamastani paketista paljastui ja tässähän ne kaunottaret ovat. Kyseessä on Efva Attlingin korvakorut nimeltään Little Day Pearl. Omani on valkokullan ja helmen yhdistelmä. Muotokieli on miellyttävän moderni. Jos kiinnostuit, lisätietoja löytyy tämän linkin takaa. Olen jostain syystä laiska ostelemaan koruja itselleni, joten olen erittäin iloinen, kun saan niitä lahjaksi.

Marjo nappasi myös kuvan päivän asustani, mutta päätin jättää näyttämättä sen, koska pelkästään kuvia katsellessani tuli epämukava olo. Tiedättekö tunteen, kun vaatteet eivät yksinkertaisesti vastaa omaa fiilistä ja olo on epämukava, vaikkei asussa varsinaisesti mitään vikaa olekaan? Tämän viikon saldona on jo kaksi huonoa vaatepäivää. Harmi, ettei tullut eilen kuvattua sitä yhtä onnistunutta.

Mukavaa työpäivää! Toivottavasti vaatevalinnat ovat osuneet tänä aamuna nappiin itse kullakin.
Miia   

Summer Black

Miten pukeutuu nainen kuumassä kesäsäässä? Tietenkin mustaan. Hassua, mutta kesäisin minulle tulee aina kova "tarve" pukeutua juuri mustaan. Monet haluavat päinvastoin, koska vaaleat värit "korostavat rusketusta".

Minä taas en ole laisinkaan ruskettuvaa tyyppiä, vaan saan maata kaksi viikkoa tropiikissa ennen kuin näkee, että olen edes katsonut aurinkoon päin. Tämä on tullut todistettua useasti. Kun olimme Miian kanssa Samoksella Kreikassa 90-luvulla, Miia oli loman jälkeen kauniin tasaisesti kullanruskea, kun taas minä... no sanotaanko, että olin lähinnä likaisen kukertava. Ainoa kunnon rusketukseni tuli vasta kahden viikon Malediivien loman jälkeen. Malediiveilla koko elämä pyörii ulkona, ja jopa tällainen kalkkilaivan kapteenkikin ruskettui väkisinkin. Naureskelen usein, ettei minun kannata edes yrittää rusketusta muualla: "Pahoittelut, mutta itse asiassa otan aurinkoa vain Malediiveilla..." Toimii! :) Kuulin juuri onnekseni työkavereideni keskustelun autoista. "Miksi ajaa autolla, joka ei herätä fiiliksiä, kun voi ajaa Alfa Romeolla?" En olekaan ainoa, jolla on hassuja vinoutumia. Kiitos kollegat!

Sandals: Calvin Klein

Olenkin jo useasti maininnut rakkaudestani silkkipaitoja kohtaan. Ne toimivat kuin unelma vuodenajasta riippumatta. Ainoa ongelma niissä on pesun vaikeus - ja silityksen tarve. Olen erittäin laiska silittäjä, ja mieluusti ulkoistaisin tämän tehtävän ehkä ensimmäisenä kaikista kotitöistä. Siksi välttelen minkään rypistyvän vaatteen ostamista. Uusi silkkipaitani on Pariisin tuomisia Uniqlolta. "Piristin" tätä asukokonaisuutta nudeilla sandaaleilla.

Toivotaan lisää aurinkoa ja hellettä! Iloista viikon jatkoa,

Marjo x


So what does one wear when the weather turns hot? Black, of course. For some reason I love wearing black in the summer. Most people want the exact opposite as light colours "bring out your tan". 

I, on the other hand, don't tan. I try, but I don't succeed. So I've mostly given up trying. When I was younger I tried, and with Miia in Greece in the 90s, I was quite upset when she got a lovely, golden tan after just a few days whereas I only looked unwashed. The only time when I actually managed to get a perfect tan was after two weeks holiday in the Maldives. It required spending days swimming, snorkeling, walking around the island, boat trips... So, I've decided that from now on, it's either Maldives or no tan! * note to husband. ;) Here are a few pics of my outfit earlier this week, when it was hot and lovely in Helsinki. The silk shirt is a recent purchase from Uniqlo in Paris. 

Äitienpäivä on melkein joka päivä

Äitienpäivää vietetiin reilu viikko sitten, mutta saamani kukat aukesivat vasta tällä viikolla. Ne näyttävät niin kauniilta (ja tuoksuvat aivan liian voimakkaasti). Pidän liljoista, mutta niistä lähtevä tuoksu on kyllä aikamoinen. Onneksi se ei välity kuvien myötä - säästytte päänsäryltä.

Ihanien korttien ja vuoteeseen tuodun aamiaisen lisäksi sain äitinpäiväksi jotain muutakin. Tämä oli todella kiva yllätys, sillä aamun yhteinen hetkikin olisi riittänyt vallan mainiosti. Tässä pieni sneak peak lahjaan.

Sisällön paljastan sitten seuraavien asukuvien yhteydessä. Kuvat ovat muuten otettu kännykän kameralla, kun halusin testata sen riittävyyttä. Taitaa sen huomata?

Mukavaa alkanutta viikkoa!
Miia

Vasemmalla rannalla

Pariisissa lempipaikkani on vasen ranta, Rive Gauche, ja Saint-Germain-des-Prés'n alue. Vietimme siellä kokonaisen sunnuntain. Itse asiassa kävelimme huiman kierroksen 8:sta kaupunginosasta pikku hiljaa kohti Luxembourgin puistoa. Tähtäimessä oli samppanja-piknik lämpimässä kevätsäässä.

Ensimmäinen lepohetkemme oli Tuileries'n puistossa, ja aurinko alkoi jo sen verran poltella että hymy meinasi hyytyä... Jatkoimme joen yli vasemmalle rannalle ja löysimme kivan brasserien lounasta varten. Kylmä rosé, olut, ja Quiche Lorraine nostivat tunnelmaa! Mukava tarjoilija otti vielä huomioon pullommekin, jonka hän vei keittiön jääkaappiin viilentymään ruokailumme ajaksi.

Jos asuisin Pariisissa, valitsisin todennäköisesti nämä seudut kodilleni. Luxembourgin puisto oli sunnuntaina kuin läpileikkaus pariisilaisista - puisto oli tupaten täynnä perheitä nauttimassa päivästä, jolloin (onneksi vielä nykyäänkin) lähes kaikki kaupat ovat kiinni, ja saa kiireettä nauttia perheensä seurasta.

Kävelimme puiston läpi etsien hyvää piknik-paikkaa. Mieheni muisti joskus vuosia sitten vaikuttuneensa Medici-suihkulähteen alueesta, joten suuntasimme matkamme toiselle puolelle puistoa. Ja täytyy sanoa, että olen erittäin vaikuttunut mieheni valinnasta. Vai mitä sanotte tästä käsinkosketeltavasta rauhasta ja kauneudesta? 

Medici Fountain. Calm.

Tuore vihreys häikäisi. Suihkulähde oli kuin tyyni keidas kaupungin keskellä, ja tuntui, kuin olisi matkannut ajassa taaksepäin. Tästä tuli täydellinen hetki nauttia hetki hiljaisuutta.

Vapaus on hetki ilman kenkiä! Innostuin myös vähän lapsekkaasti siitä, miten hauskalta uusi laukkuni näytti tässä ympäristössä.  Siitä oli pakko napsaista kuva. Näyttää hyvältä, vai mitä?

Paikka näytti inspiroivan myös (muita?!) taitelijoita. Suihkulähteen reunalla maalattiin, piirrettiin, valokuvattiin, kirjoitettiin... Ja nautittiin kuplivaa muovimukeista. :) Uskomatonta, miten aika meni kuin siivillä vaikkemme oikeastaan tehneet yhtään mitään. Täydellistä lomailua.

Illalliselle suuntasimme matkalukemisemme, Bistro-kirjan neuvojen mukaisesti Cristophe-nimiseen bistroon. Cristophe on tunnettu legendaarisen mehevästä lihastaan, ja valinta osui nappiin lämpimän aurinkopäivän päätteeksi.

Selfie kävellessä, paparazzi-style!

Kiitos vain Mikko Takala & muut kirjoittajat hyvistä vinkeistä! Kannattaa hankkia tämä kirja, mikäli rakastat hyvää ruokaa ja rentoa fiilistä. Pariisissa bistroja on joka lähtöön, joten on hyvä saada niistä vinkkejä ennen valinnan tekemistä.

Cristophessa oli tietenkin pakko valita pääruoaksi päivän liha. Et voilá! Tämä jaettiin siis kahteen pekkaan, en sentään ollut ihan NIIN nälkäinen... Täydellisen rapea päältä, ja täydellisen rosé ja mehevä sisältä. 

Ja jälkiruoallekin piti tietenkin jättää tilaa! Hyvää ruokaa sulatellessa iltakävelymme johdatti meidät Notre Damen luo ihailemaan tuotakin nähtävyyttä komeassa iltavalaistuksessa. En ollut aikaisemmin noteerannut näin tarkasti sen hienoja yksityiskohtia, sillä ne tulivat yövalaistuksessa vieläkin paremmin esille.

Jos saisin elämästäni valita yhden täydellisimmistä lomapäivistä, sen täytyisi olla tämä. Kaunis ilma, rakas seura, kylmää juomaa, taivaallista ruokaa, uskomattomia maisemia, luontoelämyksiä, rentoa oleilua, hyviä tarinoita, arkkitehtuuria ja hiljaisuutta... Mitä muuta vielä voisi toivoa?

Marjo x

My favourite area in Paris is on the left bank, in the Saint-German-des-Prés. If I lived in Paris, this would be the area where I'd probably choose to live. We spent the whole Sunday there, as our destination was a champagne picnic at the Luxembourg gardens. What a lovely day it was for a picnic! The whole of Paris seemed to be enjoying their leisure time in the gardens. I like their idea of dedicating the Sundays to family-time as the shops are not open. For our picnic we selected a lovely spot by the Medici Fountain. I was very impressed with my husband's choice as it was him who was so set on finding the beautiful place he'd visited years ago as a teenager. I'm glad he insisted! It was perfection. Perfect green, perfect peace. Perfect to enjoy some cold champagne - from a plastic cup, of course! We ended the evening at the Cristophe bistro, enjoying perfectly cooked steak and wine. Perfectly crisp on the surface, perfectly succulent and rosé in the middle. After the meal it was time to head to bed - via Notre Dame. It was even more beautiful than I remembered, bathing in its night lights... aww. Just a perfect, perfect day.

Pariisi: Monsieur Bleu ja Hôtel Costes

A brasserie on Boulevard Haussman.

Pariisin lomamme alkoi virallisesti lounaan merkeissä. Etsimme asuinalueeltamme mukavannäköisen brasserien, jossa nautimme ah, niin tyypillisen Pariisi-lounaan munakkaineen ja ranskalaisineen, ulkosalla tietenkin ja viinilasillisen kera. Koko päivä meni käytännössä 8:a kaupunginosaa tutkaillessa ja ihmisiä ihastellessa. Tällä kertaa olimme varanneet vain ensimmäisen illallisemme etukäteen, sillä halusimme vähän katsella ensin, missä päin kaupunkia minäkin päivänä seikkailisimme. Tämä osoittautui rentouttavaksi agendaksi.

Palais de Tokio ja skeittarit (photo: le-site-du-skateboard.com)  / This is what it looked like, only even more packed...

Lauantai-iltana suuntasimme sitten ainoan varauksemme tiimoilta erittäin vaikeasti löydettävään ravintolaan Monsieur Bleu:hin, Palais de Tokion nykytaiteen museoon. Löysimme kyllä itse museon helposti, mutta kun paikka on täynnä sadoittain skeittareita ja kolina on korvia huumaava, ei ravintolan hahmottaminen ole itsestäänselvyys... Eräs ystävällinen mies onneksi sattui paikalle, joka kehotti laittamaan Jimmy Choota toisen eteen, rohkeasti vaan läpi skeittaavien massojen. Ja heureka. Siinähän se ovi olikin! Jos varauksemme ei olisi painanut päälle, olisin kyllä mielelläni jäänyt fiilistelemään skeittareiden kanssa kauniita näkymiä.

Näkymä oli suoraan joelle ja Eiffel-tornille. Korkea ravintolasali, hienot näkymät, kauniit ihmiset ja hyvä musiikki loivat puitteet ravintolakokemukselle, joka oli kaikilla mahdollisilla tavoilla mitattuna chic.

Alkupalaksi nautin burratan ja pääruoaksi rapuja. Ilman juustoja, jälkkäriä ja mahtavia drinkkejä emme tietenkään voineet lähteä paikalta, sillä illan tummuessa halusimme vielä nauttia ravintolan tunnelmasta. Ja bongailla ihmisiä! Sitä herkkua oli Monsieur Bleussa tarjolla, joten suosittelen ravintolaa jo senkin takia.

Eiffel-tornikin pilkottaa.

Ravintolasalissa ei oikeastaan tajunnut olevansa nykytaiteen museossa, mutta heti illallisen jälkeen hyppy keskelle taideteosta oli elämys. Renkaita ympäriinsä, lattiasta kattoon. En oikein saanut selville, mitä kummaa tässä teoksessa tapahtuu, mutta jokainen toimikoon omana tulkkinaan...

Keskellä tätä tilataideteosta / performanssiesitystä / rengasrykelmää oli nainen, joka hakkasi styroksia ja muotoili siitä jotakin. Kello oli yksitoista illalla. Mielenkiintoinen aika taiteelle. Tilaa ympäröivä peltiseinä tarjosi vähän erilaisen asukuvausmahdollisuuden.

Näissä fiiliksissä jatkoimme joen yli Eiffel-tornille. Tämä oli ensimmäinen kertani näin lähellä tornia, vaikka olenkin käynyt Pariisissa useita kertoja. Edelleen jäi käymättä ylhäällä tornissa.

Mielestäni Eiffel-torni on komea rakennus. Suoraan alhaalta päin katsottuna ja iltavalaistuksessa tajuaa sen mittasuhteet ja hienot rakenteet selvemmin kuin päivänvalossa. Kävelimme takaisin oikealle rannalle ja päätimme jatkaa iltaa Hotel Costesin baarissa. Mikäli mahtuisimme sisään.

Hotel Costes.

Hotel Costes on pariisilainen instituutio. Tällä kerralla "mahduimme" sisään - meitä ennen ovella olleet käännytettiin pois koska "baari oli täynnä". Olen tottunut näihin selityksiin jo Lontoossa, mutta tuntuu se aina silti hassulta, millä tavalla eri paikat valikoivat kävijänsä. Onnistuimme saamaan pöydän ravintolasalin vierestä, ja minä iskeydyin baaritiskille. Viittoilin tarjoilijaa ranskaksi ja englanniksi, varmuuden vuoksi. Tilasin kaksi caipirinhaa, ja palvelu oli asiaankuuluvan nuivaa. ;) Yhtään hymyä ei tiskin takaa irronnut. Sain kuin sainkin kaksi drinkkiä, ja vieläpä oikeat. Koska tarjoilija ei maininnut drinkkien hintaa, ja koska minä aistin mokoman olevan "moukkamaista", heitin lonkalta tarjoilijalle 50 euroa. Yllätykseni oli käsin kosketeltava, kun hopealautasella minulle läimäytettiin käteen kaksi euroa takaisin. Tässä kohtaa aukaisin suuni, rehellisesti englanniksi ja kysyin, mitä kummaa. Vastaus ranskaksi: kaksi drinkkiä, 48 euroa.

Tässä se nyt on, 24 euron arvoinen caipirinhani. Saimme tästä samalla makeat naurut. Onko teillä vastaavia kokemuksia ulkomailta? Osaisitko vinkata mahdollisesti vieläkin kalliimman caipirinhan maailmalta?!

Marjo x

Our trip to Paris started with a Parisian lunch in our neighborhood in the 8th arrondisement. Omelette with fries and wine... And some serious people watching! Just the way I love it. :) We only had one booking made beforehand, to Monsieur Bleu, which is the restaurant at the contemporary art museum in Palais de Tokio. It was a bit of a challenge to find as about a hundred skateboarders were blogging a clear view to the restaurant... and what a view it was! Through the windows you could see the Seine river and the Eiffel tower. The food was gorgeous too, and I would definitely recommend this place for a dinner. And as a bonus, it's a great spot for people watching! Very chic. Later on we wandered the streets and admired the night lights. We ended the evening at Hotel Costes, with the most ridiculously expensive caipirinha I have ever come accross. Our two drinks cost a whopping 48 euros! Gotta love the attitude! ;) Well, at least we had a laugh. 

Tervehdys Pariisista!

Bonjour! Terveiset Pariisin keväästä! Vietimme tässä taannoin mieheni kanssa hääpäivää, jota juhlistimme nyt muutaman päivän lomalla Pariisissa. Ja mikä ihana loma se olikaan! Sain kokea mahtavia illallisia, rentoa oleskelua, lorvailua, viinin nauttimista puistossa, pitkään nukkumista, unelmaisen Tarte Tatinin ja ennen kaikkea ihmisten katselua ja paljon päämäärätöntä, rentouttavaa tallustelua ympäri kaupunkia. Kerron lisää reissustamme heti, kun saan kuvat koneelle ja runosuoneni kukkimaan. Niin ihanalle kaupungille kuin Pariisi kun ei millään voi tehdä puolihuolimatonta blogikirjoitusta. Haluan tehdä sille oikeutusta. :)

Pariisissa sää suosi meitä lämpimällä auringon paisteella ja kirkkaalla taivaalla. Sää oli kuin tehty asukuvia varten, ja löysin sitä tarkoitusta varten lähes vahingossa tämän "taivaallisen paikan", suoraan Printemps-tavaratalon katolta. Uusi Mansur Gavriel -laukkuni pääsi myös haistelemaan Pariisin tuulia. Otin laukkuni käyttöön vasta Pariisissa, ikään kuin symbolisena eleenä. Nyt tulen aina muistamaan tämän ihanan loman, kun reissaan ympäri Helsinkiä yhdessä laukkuni kanssa.

Bag: Mansur Gavriel / Jacket: Zara / T: Tommy Hilfiger / Trousers: Banana Republic / Shoes: French Sole

Pariisi on Lontoon ohella lempikaupunkini. Viime aikoina olen tosin käynyt siellä aivan luvattoman harvoin, mutta asiaan tulee korjaus. Suunnittelen nimittäin jo uutta pikavisiittiä, sillä Robert Mapplethornen kiinnostava näyttely jäi väliin museon ollessa kiinni juuri kyseisenä ajankohtana... Trés typique! Kirjoitan pian lisää Parisiista ja muutamia hyviä matkavinkkejä sinne suuntaaville. Yksi vinkki: tsekkaa museoiden aukioloajat ENNEN kuin matkaat puoli kaupunkia paikan päälle. Pätee kaikkialla.

Marjo x

Greetings from Paris, where my husband and I spent a few sunny days. It was our second honeymoon in a way, and what a lovely trip it was as well. Long strolls through the city, wine in a park, delicious dinners, sleeping in, people-watching... I will tell you a lot more as soon as I get my pictures sorted out. And this is what I wore on one of those beautiful Parisian days. Simple, with my lovely new Mansur Gavriel bag which took its first outing in Paris. What can I say, Paris is one of my favourite cities in the world! 

Helsinki Chic suosittelee: kenkäkauppa Mi-No

Helsinki on saanut uuden ja - ah niin - ihanan kenkäkaupan nimeltä Mi-No. Liike sijaitsee Galleria Esplanadissa. Käväisin liikkeessä jo muutama viikko sitten, kun näyteikkuna oli täynnä ihanuuksia, mutta varsinaisesti en ehtinyt sovittelemaan yhtäkään kenkäparia. Vaihdoin muutaman sanan tyylikkään omistajan kanssa ja jo sen keskustelun perusteella suosittelisin liikettä.

Mi-No Shopilla on hyvät nettisivut ja verkkokauppa, joten myös ei-helsinkiläiset pääsevät halutessaan shoppailemaan Mi-Non valikoimista. Suosittelen vilkaisemaan liikkeen sivut ja tutustumaan kenkien ja laukkujen lisäksi myös heidän blogiinsa.

Poimin Minon valikoimista myös omat suosikkini. Tämän kolmikon voisin kotiuttaa itselleni vaikka heti, jos budjettini olisi rajaton.



DECADENT
Barcelona



RESCHIA
T-Welt Sandal

ATP ATELIER
Vera Pony

Onko liike teille jo tuttu juttu? Mitä pidätte valikoimasta?

Mukavaa alkanutta viikkoa, vaikka ilma onkin aika kaamea! Ehkäpä se vielä paremmaksi muuttuu.

Miia