Tallinna pääsi yllättämään

Taisin ohimennen mainita, että kävin viime viikolla työmatkalla Tallinassa. Meillä oli vain pieni hetki vapaa-aikaa ja minä käytin sen kaupungilla pyörähtämiseen. Mielessäni oli Ivo Nikkolon liike, joka oli yllättänyt minut positiivisesti edellisellä käynnillä 1,5 vuotta aiemmin. Tätä ennen olin aina käynyt vain Viru-keskuksen liikkeessä, mutta se ei mielestäni vastaa tarjonnaltaan vanhankaupungin pääliikettä. Suosittelen suuntaamaan sinne, mikäli merkin vaatteet kiinnostavat.

En onnistunut poistumaan tyhjin käsin tälläkään kertaa vaan mukaani tarttui kaksi hametta. Näistä toisen löysin myyjän avustuksella ja täytyy todeta, että hyvä näin. Hame suorastaan huutaa nimeäni.

Koska aikaa oli niukalti, jouduin suuntaamaan Ivo Nikkololla käynnin jälkeen jo kohti Viru-keskusta, josta oli määrä jatkaa eteenpäin. Matkalla bongasin liikkeen nimeltä Nude, jossa myydään muun muassa Guccia ja Dolce & Gabbanaa. Liike sijaitsee Suur-Karjan ja Pärnu maanteen kulmassa.

Virukeskuksessa minua odotti aikamoinen yllätys, Kun bongasin sieltä Massimo Duttin liikkeen! Olen ollut asiasta autuaan tietämätön. Ehdin hädin tuskin käydä liikkeessä sisällä, joten ostokset jäivät tällä erää tekemättä. Tilanne korjaantuu aivan helposti seuraavalla Tallinnan matkalla.

Näyteikkunan takki - aah!

Jäin pohtimaan reissun jälkeen, että ohittaakohan Tallinnan jo kohta Helsingin ostosmahdollisuuksillaan?

Loppuun suositus, mikäli olet suuntamassa Tallinnaan kuukauden sisällä. Kumussa on virolaisen Raul Meelin näyttely 12.10. saakka edellä ja se on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Toki myös rakennus on jo itsessään nähtävyys. Kadriorgin puistosta puhumattakaan.

Kumun aula

Presidentinlinna

Tallinna pääsi yllättämään monin tavoin. Tämän myötä vahvistui ajatus siitä, että kaupunkiin on päästävä pian uudelleen ja siellä on vietettävä vähintään pari yötä. Haluaisin tutustua muun muassa Telliskiven alueeseen, josta on puhuttu paljon viime aikoina.

Tykkäätkö sinä Tallinnasta vai onko se mielestäsi liian nähty?

Viikon viimeinen työpäivä on taas käsillä. Enkä valita.
Miia

Vilukissan valinta

Palelen lähes aina. Yleensä myös kesällä. Onnekseni tänä kesänä oli ajanjakso, jolloin en palellut lainkaan. En kietonut huivia kaulaani eikä puolipakollista neuletakkiakaan tarvinnut roikottaa mukana joka paikassa.

Myönnän, että huiveja ehti tulla jo ikävä! Ilmojen viilettyä minua ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa kietaisemaan huivi kaulan ympärille.

Huivit ovat ihania ja ennen kaikkea niitä on ihana ostaa. Vertaapa vaikkapa farkkujen ostoa huivikauppoihin. Heh. Huivien hienous on lisäksi se, että ne säilyvät pitkään kauniina, kuin uusina suorastaan.

Täytyypä suunnitella, millaisen huivin sitä itselleen hankkisi seuraavaksi. Pidätkö sinä huiveista?

Rentouttavaa viikonloppua,

Miia

PS. Muistatko, että lähes sama asu taisi olla yksi blogin ensimmäisiä asukuvia?