Kesän kuumin juttu

Tämän kesän kuumin juttu muotirintamalla on mitä todennäköisimmin kokouikkarin paluu. Otan tämän trendin ilolla vastaan, sillä sen verran harvoin olen ehtinyt kuntosalin oven ripaa painamaan kuluneen kevään aikana.

Täydellisen (tai edes sinnepäin) uimapuvun löytäminen on erittäin vaikeaa. Sen mitoituksen tulee olla just eikä melkein, jotta uimapuku näyttää päällä edes siedettävältä. On aivan eri asia ostaa uimapuku, jolla käydään kroolaamassa uimahallissa. Kun tarkoituksena on patsastella kuumana kesäpäivänä biitsillä, asetetaan uimapuvulle toisenlaisia vaateita. Kuten esimerkiksi se, että uimapuvussa pitäisi näyttää hyvältä. Onkohan edellä mainittu edes mahdollista?

Haussa on siis täydellinen yksilö, jolla paistatella päivää Ranskassa, Italiassa ja ihan vaan Helsingissäkin. Filippa K:lta bongasin tämän kaunottaren, jossa viehättää yksinkertaisuus.

Upean yksinkertainen malli

Seuraavat pari esimerkkiä bongasin Outnetista ja ne ovat Melissa Obadash -merkkisiä. Olen katsellut jo parin vuoden ajan merkin bikineitä ja uikkareita sillä silmällä, mutten kuitenkaan ole saanut aikaiseksi tehdä tilausta.

Kaksi yllä olevaa: Outnet

Melissa Obadash on muuten entinen uimapukumalli ja sen kokemuksen pohjalta hän suunnittelee nykyisin uima-asuja. Ulkonäön perusteella kokemuksesta näyttäisi olevan apua.

Jos olet jo löytänyt itsellesi täydellisen kokouimapuvun täksi kesäksi, niin laita meille muillekin tiedoksi, mistä osoitteesta näitä voi bongata. Kahden viikon päästä pitäisi loikoilla täydellinen uima-asu päällä altaan reunalla.
Miia

Syksyn kirjatärpit

Siinä missä Miia on matkustellut ihanassa Italiassa, olen minä viettänyt paljon aikaa kotosalla lukien kasan kirjoja. Välillä saan aivan älyttömän luku-innon, jolloin luen useita kirjoja putkeen. Viime aikoina tällaisia teoksia ovat olleet Donna Tarttin Tikli, Gillian Flynnin Gone Girl sekä parhaillaan lukemani Chimamanda Ngozi Adichien Americanah. Viimeisimmän bongasin juuri päättyneiltä Helsingin Kirjamessuilta suomennettuna nimellä Kotiinpalaajat.

Tiklin tilasin Amazonilta heti, kun se oli ilmestynyt. Amazonilla kirja maksoi uunituoreena ja kovakantisena vaivaiset 15 euroa, kun se Suomessa (suomenkielisenä) maksoi yli 30 €. Suomessa kirjat(kin) ovat kyllä hävyttömän kalliita... Odotin Tikliltä paljon, sillä Tarttin ensimmäinen kirja Jumalat juhlivat öisin on kaikkien aikojen suosikkikirjani. Tarttin toinen kirja Pieni ystävä taas ei milestäni koskaan oikein lähtenyt käyntiin.

Tarina kuljettaa lukijan pitkälle matkalle päähenkilö Theon nuoruusvuosille. Tarttilla on ainakin englanninkielisessä versiossa taianomainen tapa käsitellä kieltä ja hänen lauseensa ovat varsin kauniita ja sanavalintansa hienostuneita. En tiedä, millä tavalla tämä ominaispiirre on otettu huomioon kirjan suomennetussa versiossa, mutta aion ottaa siitä selvää lukemalla kirjan vielä jossain vaiheessa myös suomeksi. Tikli on niin monitahoinen ja massiivinen teos, että uskon siitä löytyvän uusia tasoja ja tehoja toisellakin lukukerralla. Tykkäsin Tiklistä - kyllä vain -, mutten kuitenkaan hullaantunut siitä yhtä paljon kuin aikoinaan Tarttin ensimmäisestä kirjasta. Samalla en kuitenkaan pidä näiden eri teosten vertailusta toisiinsa, sillä se tuntuu epäreilulta. Ehkäpä, ellei Jumat juhlivat öisin olisi koskaan ilmestynyt, olisin pitänyt Tikliä ällistyttävänä teoksena. Mutta koska pohjalla on jo tuo äärimmäisen hieno lukukokemus, sitä on erittäin vaikea peitota. Aion kuitenkin lukea kirjan vielä toistamiseen, joten annan lopullisen arvosteluni vasta sitten.

Tiklin jälkeen kaipasin jotain kevyempää, ja tilasin Amazonilta viime vuoden hittikirjan Gone Girlin. Jos et ole vielä kuullut tästä kirjasta, niin olet ehkä asunut Kuussa! Kirjasta on juuri ilmestynyt elokuva, ja se pitäisi käydä kyllä katsomassa. Tykkäsin nimittäin tästä kirjasta erittäin paljon. Mikä sekopäinen tarina, ja miten ihanan erilainen juoni. Kaikki Gone Girlin henkilöhahmot ovat erittäin epämiellyttäviä ja samalla heitä kohtaan kuitenkin tuntee myötätuntoa. Mielenkiintoinen ja vetävä lukukokemus, ja luinkin tämän kirjan yhdessä hujauksessa. 

Tällä hetkellä luen Americanah-kirjaa. Tilasin tämänkin kirjan Amazonilta (oho, tähän sattui oikein Amazon-putki!). Rakastin kirjailijan Puolikas keltaista aurinkoa -kirjaa, ja aion ehdottomasti lukea saman kirjailijan muutkin teokset kunhan olen saanut Americanahin loppuun.

Americanah on suomennettu, mutta jos ei haittaa, käytän kirjasta sen alkuperäisnimeä koska se on itselleni tutumpi. Americanah on perusajatukseltaan rakkaustarina, mutta itselleni se on samalla myös vahvasti rotuasioita ja rasismia käsittelevä teos. Americanah kertoo Nigeriasta USA:an muuttavasta Ifemelusta, joka kokoaa Amerikassa kohtaamaansa rasismin ja rotupohdiskelun blogiinsa, josta tulee erittäin suosittu. Oikeastaan tästä kirjasta sainkin idean siihen, että kirjoitan blogiimme tästä lähtien enemmän kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti. Joten kiitos ideasta kirjailijalle! Olen iloinen saadessani käsiini kirjoja, jotka saavat minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, ja Americanah on sellainen kirja. On silmiä avaavaa lukea itselle suhteellisen tutun kulttuurin (USA:n) suhtautumisesta eri rotuihin itselle suhteellisen tuntemattomasta kulttuurista (Nigeriasta) tulevan kertojan välityksellä. Pikantin lisän koko tarinaan tuo myös nigerialaisuuden peilaaminen Ifemelun amerikkalaistuneiden silmien kautta. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita kulttuuristen epäkohtien ja eroavaisuuksien pohdiskelu kiinnostaa. En ole vielä päässyt kirjassa loppuun, joten jännityksellä odotan, mitä loppuratkaisu pitää sisällään! Älä paljasta, jos tiedät!

Oletko itse lukenut jonkun näistä kirjoista, ja mitä mieltä olit?

t. Marjo

Ihana, kamala nettishoppailu

Suhtautumiseni nettishoppailuun on varsin ristiriitainen. Sähköpostiin puskee päivittäin toinen toistaan houkuttavampia kuvia kauniista vaatteista, laukuista ja asusteista. Tarjouksista puhumattakaan..

Olen turvautunut verkkokauppoihin jo vuosia, koska aika ei yksinkertaisesti tunnu riittävän kaupoissa juoksemiseen ja oikeiden tuotteiden etsimiseen. Nettishoppailu lisääntyi, kun sain ensimmäisen lapsen. Näin on käynyt varmaan muillekin. Lisäksi valikoimat verkossa ovat paljon paremmat, lähes loputtomat suorastaan.

Sitten on se kääntöpuoli. Loppuvuodesta, taas yhtä epäonnistunutta tuotetta palauttaessani, totesin, että eihän nämä nettiostot mene putkeen kovinkaan usein. Ensinnäkin kokojen arviointi on vaikeaa, monesti jopa mahdotonta. Hyvin usein tuote ei myöskään vastaa täysin kuvaa ja on näin ollen tuote onkin saapuessaan iso pettymys. Lisäksi ostamiskynnys on netissä matalampi. Olen ostanut tuotteita, jotka kaupassa jäisivät rekkiin roikkumaan. Nämä vaatteet ovat myös niitä, jotka jäävät myös varsin vähälle käytölle.

Suosikkiosoitteitani ovat Outnet, jolle nostan hattua siitä, että heillä yksittäisten tuotteiden mitat kerrotaan todella selvästi. Lisäksi pidän Net-a-porterista, Matchesista, My-wardrobesta ja Atterley Roadista. Uutena koukuttavana verkkokauppana olen löytänyt Vestiare Collectiven. Se on taivas kaikille laadukkaiden second hand -tuotteiden ystäville.

Kuvan mekko on ostettu 1,5 vuotta sitten Shopbopista ja se on yksi onnistuneista nettiostoista. Marjolta löytyy sama mekko parissa eri värissä ja itsellekin kelpaisi esimerkiksi alemman kuvan viininpunainen versio.



Kesähäät 2013, mekko Dvf

 

Kuva: Mytheresa

Shoppailetko sinä mieluummin netissä vai kierteletkö kaupoissa?

Mukavaa ja keväistä keskiviikkoa!
Miia