Lukuahmatin kevään kirjatärpit

Jouluna tuli taas saatua pari kirjaa pukilta lahjaksi. Ensimmäisenä tartuin Zadie Smithin "NW"-kirjaan, ja sain sen luettua ennen tammikuun loppua. Luin tämän kirjan englanniksi, ja nautin sen värikkäästä kaakkois-Lontoon kielestä.

Kirja sijoittuu NW-postikoodin alueeseen Lontoossa, ja lähinnä siellä oleville kaupungin vuokratalo -alueille. Kirjan henkilöillä on kaikilla jokin ongelma tai he muuten vaan ajavat itsensä hankaliin tilanteisiin. Juoni poukkoilee eri hahmojen välillä ja yhtäkkiä keskittyy lähes kokonaan yhden henkilön "murrokseen", jota käsitellään käytännössä koko loppukirja. En oikein saanut selville, miten kirjassa esitellyt henkilöt lainkaan liittyivät tämän päähenkilön elämään tai juoneen, joten tämä lienee taas yksi niitä kirjoista, joka pitäisi heti lukea uudelleen läpi. Joissain kirjoissa koko juoni ei piirry kirjan lukemisen jälkeen selkeänä mieleen. Lukemisesta ei tehdä liian helppoa. Mutta joskus se ärsyttää, kun ei millään osaa linkittää kirjan tapahtumia toisiinsa. Mieheni mielestä ongelma voi olla myös se, että luen liian nopeasti. Siinä missä minä luen kaksi kirjaa, hän lukee ajatuksella vähemmän kuin yhden kirjan. :)

(Puolustuksen puheenvuoro: Joskus kirjan tapahtumat vain yksinkertaisesti eivät liity toisiinsa, mikä sekin pitää vain hyväksyä. ;) Olen Haruki Murakami -fani, after all.)

Nyt olen lukemassa mieheni bongaamaa, hehkutettua "Totuus Harry Quebertin tapauksesta". Ja miten mukaansatempaava tämä jättiläiskirja onkaan! Kirja kertoo Lolita-inspiroituneen rakkaustarinan sekä rikostarinan samassa paketissa. Aivan älyttömän tenhoava jännäri, joka kaappaa mukaansa. Kirjan kirjoittaja Joël Dicker on voittanut opuksestaan useita palkintojakin. Suosittelen! Olen "vasta" lukenut kirjasta noin 500 sivua ja kolmisen sataa on jäljellä. Melkein meinaavat yöunet mennä, kun luen tältä iltaisin. Joku viisas on joskus kertonut, että jännittävät kirjat pitäisi lukea päiväsaikaan, etteivät unet häiriintyisi. Mutta kuka töissäkäyvä ihminen pystyy kahmimaan romaaneja päivällä?!

Mutta JOS olisin kotona päivisin, löhöilisin tässä. Omalla sohvalla. Joulupukki toi tämän Svenskt Tennin Primavera-tyynyn joululahjaksi, ja tykkään siitä todella paljon. Mielelläni makoilisin sohvalla tyyny pään alla ja syventyisin Harry Quebert -tarinani loppuhetkiin... Mutta yleensä luen kyllä silmät puoliummessa sängyssä. Ja luen ihan viimeiseen asti, kunnes silmät menevät väkisin kiinni. Jos on hyvä kirja käsillä, menen aina nukkumaan ihan liian myöhään.

Mitenkäs teidän rutiinit, luetteko yleensä ennen nukkumaan menoa sängyssä vai vähän pirteämpänä sohvalla? Ja kuulutteko "luen ajatuksella hitaasti" vai "ahmin satasella" -lukijaklaaneihin?

Rentouttavaa viikonloppua! -Marjo-