Loma Kreikassa vol 2.: Santorini

Kivaa, että myös Marjo on palaillut lomalta blogiin. Tervetuloa! Lupasin tehdä oman postauksen toisesta lomakohteestamme Santorinista, joten tässähän se, olkaa hyvä.

Olen haaveillut saarelle pääsystä jo lapsena ja vihdoinkin pääsin sinne. Saari on todella kaunis, mutta samalla todettakoon, että turismin määrä on siellä jotain ihan muuta kuin perinteisillä Kreikan lomasaarilla, Naxoksesta puhumattakaan. Erityisen paljon oli turisteja Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta.

Red baech (Edit. beach)

Olimme varanneet hotellin tai ennemminkin asunnon saaren pääkaupungista Firasta ja tarkoituksemme oli viettää lähinnä kaupunkilomaa. Paino sanalla tarkoitus, sillä perille päästyämme meitä odotti pettymys. Huoneisto ei ollut sellainen kuin kuvien perusteella olisi voinut olettaa. Mitään luksusta emme todellakaan odottaneet, mutta olisi ollut kiva, jos kuolleet ötökät ja hämähäkin seitit olisi edes siivottu ennen saapumista. Koska tarkastan aina ensimmäisenä sängyt (olen ludekammoinen - myönnetään!), havaitsin myös, että vuodevaatteet olivat likaiset ja parisängyn patja täysin homeessa. Lisäksi kylpyhuone oli niin pieni, että suihku oli wc-istuimen päällä. Kauhean kätevää nelihenkiselle perheelle. Tässä vaiheessa soitimme omistajan paikalle ja kerroimme, että emme aio jäädä hotelliin emmekä myöskään aio maksaa mitään tästä käynnistämme. Ongelmana oli enää, että meidän piti löytää uusi majapaikka tunnissa. Varaussivustot näyttivät, että saaren majoituspaikoista noin 93 prosenttia oli täyteen varattu. Kyseessä ei siis ollut mikään helppo rasti vielä, kun wlan-yhteyskään ei hotellilla toiminut. Loppujen lopuksi majoituspaikka löytyi toiselta puolelta saarta ja suuntasimme auton nokan kohti Perivolosta. Alkupettymyksestä toivuttuani majapaikka osoittautui varsin kohtuulliseksi. Lapset olivat innoissaan uima-altaasta ja me pääsimme illallistamaan niin Oiaan kuin Firaankin, kuten ennen lomaa oli suunniteltu.

Päivisin kiertelimme saarta ja nautimme kauniista maisemista. En tiennyt etukäteen, että Santorinin saarella on yli kolmekymmentä viinitilaa, mutta nyt olen tässäkin asiassa viisaampi. Kävimme tutustumassa niistä yhteen, Boutarin viinitilaan. Saaren viiniviljelmien erikoisuutena on, ettei niitä kastella lainkaan. Lajikkeet on siis kehitetty selviytymään hyvin pienellä vesimäärällä. Joskin täytyy myös kertoa, että saaren ilmasto on erikoisen kostea ja se eroaa tältä osin muista saarista.

Saaren eteläosa kuvattuna antiikin Thiran korkeuksista

Oia oli kaunis, mutta auringonlaskua katsomaan vaeltaneiden määrä oli aivan älytön. Olimme saaneet nauttia Naxoksella joka ilta todella kauniista auringonlaskuista, joten jätimme sen täällä suosiolla innokkaammille. 

Huomaa kuvassa näkyvä morsiuspari.

Asu aiemmasta postauksesta tuttu.

Santorinin matkasta haaveileville sanoisin, että mikäli mielii saada hyvän hotellin edes kohtuullisella hinnalla, on syytä olla liikkeellä todella hyvissä ajoin. Ainakin silloin, jos matkustaa saarelle heinä-elokuussa. Me varasimme matkamme vasta toukokuussa jolloin jäljellä ei enää ollut niitä parhaita huoneita tai huonehinnat olivat 1500 euroa/yö. Vähän liikaa meidän matkabudjetille. ;)

Hiukset ovat parhaimmillaan kostean alkuillan jälkeen.

Kokonaisuudessaan pidin saaresta, mutta koen, ettei se ole paikka, jonne haluaisin välttämättä uudestaan. Mielestäni saaren majoitus- ja ravintolahinnat ovat ylihintaisia tasoonsa nähden. Jos kuitenkin jostain syystä matkaisin sinne uudestaan, jättäisin lapset kotiin ja varaisin laadukkaan hotellihuoneen kalderan reunalta. Luulen, että saari näyttäisi parhaat puolensa aikuisten matkalla, jossa olisi aikaa istua ravintoloissa ja kierrellä kauppoja ja gallerioita. Ajankohdaksi valitsisin toukokuun heinäkuun sijasta.

Tänään on viimeinen lomapäiväni, joten siitä täytyy nauttia täysin siemauksin. Toisaalta palaan töiden pariin levänneenä ja innokkaana. Ensimmäinen "työviikkoni" on myös sopivan lyhyt. Joko sinulla on loma ohi vai onko se kenties vasta edessä?
Miia