Pariisi: Monsieur Bleu ja Hôtel Costes

A brasserie on Boulevard Haussman.

Pariisin lomamme alkoi virallisesti lounaan merkeissä. Etsimme asuinalueeltamme mukavannäköisen brasserien, jossa nautimme ah, niin tyypillisen Pariisi-lounaan munakkaineen ja ranskalaisineen, ulkosalla tietenkin ja viinilasillisen kera. Koko päivä meni käytännössä 8:a kaupunginosaa tutkaillessa ja ihmisiä ihastellessa. Tällä kertaa olimme varanneet vain ensimmäisen illallisemme etukäteen, sillä halusimme vähän katsella ensin, missä päin kaupunkia minäkin päivänä seikkailisimme. Tämä osoittautui rentouttavaksi agendaksi.

Palais de Tokio ja skeittarit (photo: le-site-du-skateboard.com)  / This is what it looked like, only even more packed...

Lauantai-iltana suuntasimme sitten ainoan varauksemme tiimoilta erittäin vaikeasti löydettävään ravintolaan Monsieur Bleu:hin, Palais de Tokion nykytaiteen museoon. Löysimme kyllä itse museon helposti, mutta kun paikka on täynnä sadoittain skeittareita ja kolina on korvia huumaava, ei ravintolan hahmottaminen ole itsestäänselvyys... Eräs ystävällinen mies onneksi sattui paikalle, joka kehotti laittamaan Jimmy Choota toisen eteen, rohkeasti vaan läpi skeittaavien massojen. Ja heureka. Siinähän se ovi olikin! Jos varauksemme ei olisi painanut päälle, olisin kyllä mielelläni jäänyt fiilistelemään skeittareiden kanssa kauniita näkymiä.

Näkymä oli suoraan joelle ja Eiffel-tornille. Korkea ravintolasali, hienot näkymät, kauniit ihmiset ja hyvä musiikki loivat puitteet ravintolakokemukselle, joka oli kaikilla mahdollisilla tavoilla mitattuna chic.

Alkupalaksi nautin burratan ja pääruoaksi rapuja. Ilman juustoja, jälkkäriä ja mahtavia drinkkejä emme tietenkään voineet lähteä paikalta, sillä illan tummuessa halusimme vielä nauttia ravintolan tunnelmasta. Ja bongailla ihmisiä! Sitä herkkua oli Monsieur Bleussa tarjolla, joten suosittelen ravintolaa jo senkin takia.

Eiffel-tornikin pilkottaa.

Ravintolasalissa ei oikeastaan tajunnut olevansa nykytaiteen museossa, mutta heti illallisen jälkeen hyppy keskelle taideteosta oli elämys. Renkaita ympäriinsä, lattiasta kattoon. En oikein saanut selville, mitä kummaa tässä teoksessa tapahtuu, mutta jokainen toimikoon omana tulkkinaan...

Keskellä tätä tilataideteosta / performanssiesitystä / rengasrykelmää oli nainen, joka hakkasi styroksia ja muotoili siitä jotakin. Kello oli yksitoista illalla. Mielenkiintoinen aika taiteelle. Tilaa ympäröivä peltiseinä tarjosi vähän erilaisen asukuvausmahdollisuuden.

Näissä fiiliksissä jatkoimme joen yli Eiffel-tornille. Tämä oli ensimmäinen kertani näin lähellä tornia, vaikka olenkin käynyt Pariisissa useita kertoja. Edelleen jäi käymättä ylhäällä tornissa.

Mielestäni Eiffel-torni on komea rakennus. Suoraan alhaalta päin katsottuna ja iltavalaistuksessa tajuaa sen mittasuhteet ja hienot rakenteet selvemmin kuin päivänvalossa. Kävelimme takaisin oikealle rannalle ja päätimme jatkaa iltaa Hotel Costesin baarissa. Mikäli mahtuisimme sisään.

Hotel Costes.

Hotel Costes on pariisilainen instituutio. Tällä kerralla "mahduimme" sisään - meitä ennen ovella olleet käännytettiin pois koska "baari oli täynnä". Olen tottunut näihin selityksiin jo Lontoossa, mutta tuntuu se aina silti hassulta, millä tavalla eri paikat valikoivat kävijänsä. Onnistuimme saamaan pöydän ravintolasalin vierestä, ja minä iskeydyin baaritiskille. Viittoilin tarjoilijaa ranskaksi ja englanniksi, varmuuden vuoksi. Tilasin kaksi caipirinhaa, ja palvelu oli asiaankuuluvan nuivaa. ;) Yhtään hymyä ei tiskin takaa irronnut. Sain kuin sainkin kaksi drinkkiä, ja vieläpä oikeat. Koska tarjoilija ei maininnut drinkkien hintaa, ja koska minä aistin mokoman olevan "moukkamaista", heitin lonkalta tarjoilijalle 50 euroa. Yllätykseni oli käsin kosketeltava, kun hopealautasella minulle läimäytettiin käteen kaksi euroa takaisin. Tässä kohtaa aukaisin suuni, rehellisesti englanniksi ja kysyin, mitä kummaa. Vastaus ranskaksi: kaksi drinkkiä, 48 euroa.

Tässä se nyt on, 24 euron arvoinen caipirinhani. Saimme tästä samalla makeat naurut. Onko teillä vastaavia kokemuksia ulkomailta? Osaisitko vinkata mahdollisesti vieläkin kalliimman caipirinhan maailmalta?!

Marjo x

Our trip to Paris started with a Parisian lunch in our neighborhood in the 8th arrondisement. Omelette with fries and wine... And some serious people watching! Just the way I love it. :) We only had one booking made beforehand, to Monsieur Bleu, which is the restaurant at the contemporary art museum in Palais de Tokio. It was a bit of a challenge to find as about a hundred skateboarders were blogging a clear view to the restaurant... and what a view it was! Through the windows you could see the Seine river and the Eiffel tower. The food was gorgeous too, and I would definitely recommend this place for a dinner. And as a bonus, it's a great spot for people watching! Very chic. Later on we wandered the streets and admired the night lights. We ended the evening at Hotel Costes, with the most ridiculously expensive caipirinha I have ever come accross. Our two drinks cost a whopping 48 euros! Gotta love the attitude! ;) Well, at least we had a laugh.