Syksyn kirjatärpit

Siinä missä Miia on matkustellut ihanassa Italiassa, olen minä viettänyt paljon aikaa kotosalla lukien kasan kirjoja. Välillä saan aivan älyttömän luku-innon, jolloin luen useita kirjoja putkeen. Viime aikoina tällaisia teoksia ovat olleet Donna Tarttin Tikli, Gillian Flynnin Gone Girl sekä parhaillaan lukemani Chimamanda Ngozi Adichien Americanah. Viimeisimmän bongasin juuri päättyneiltä Helsingin Kirjamessuilta suomennettuna nimellä Kotiinpalaajat.

Tiklin tilasin Amazonilta heti, kun se oli ilmestynyt. Amazonilla kirja maksoi uunituoreena ja kovakantisena vaivaiset 15 euroa, kun se Suomessa (suomenkielisenä) maksoi yli 30 €. Suomessa kirjat(kin) ovat kyllä hävyttömän kalliita... Odotin Tikliltä paljon, sillä Tarttin ensimmäinen kirja Jumalat juhlivat öisin on kaikkien aikojen suosikkikirjani. Tarttin toinen kirja Pieni ystävä taas ei milestäni koskaan oikein lähtenyt käyntiin.

Tarina kuljettaa lukijan pitkälle matkalle päähenkilö Theon nuoruusvuosille. Tarttilla on ainakin englanninkielisessä versiossa taianomainen tapa käsitellä kieltä ja hänen lauseensa ovat varsin kauniita ja sanavalintansa hienostuneita. En tiedä, millä tavalla tämä ominaispiirre on otettu huomioon kirjan suomennetussa versiossa, mutta aion ottaa siitä selvää lukemalla kirjan vielä jossain vaiheessa myös suomeksi. Tikli on niin monitahoinen ja massiivinen teos, että uskon siitä löytyvän uusia tasoja ja tehoja toisellakin lukukerralla. Tykkäsin Tiklistä - kyllä vain -, mutten kuitenkaan hullaantunut siitä yhtä paljon kuin aikoinaan Tarttin ensimmäisestä kirjasta. Samalla en kuitenkaan pidä näiden eri teosten vertailusta toisiinsa, sillä se tuntuu epäreilulta. Ehkäpä, ellei Jumat juhlivat öisin olisi koskaan ilmestynyt, olisin pitänyt Tikliä ällistyttävänä teoksena. Mutta koska pohjalla on jo tuo äärimmäisen hieno lukukokemus, sitä on erittäin vaikea peitota. Aion kuitenkin lukea kirjan vielä toistamiseen, joten annan lopullisen arvosteluni vasta sitten.

Tiklin jälkeen kaipasin jotain kevyempää, ja tilasin Amazonilta viime vuoden hittikirjan Gone Girlin. Jos et ole vielä kuullut tästä kirjasta, niin olet ehkä asunut Kuussa! Kirjasta on juuri ilmestynyt elokuva, ja se pitäisi käydä kyllä katsomassa. Tykkäsin nimittäin tästä kirjasta erittäin paljon. Mikä sekopäinen tarina, ja miten ihanan erilainen juoni. Kaikki Gone Girlin henkilöhahmot ovat erittäin epämiellyttäviä ja samalla heitä kohtaan kuitenkin tuntee myötätuntoa. Mielenkiintoinen ja vetävä lukukokemus, ja luinkin tämän kirjan yhdessä hujauksessa. 

Tällä hetkellä luen Americanah-kirjaa. Tilasin tämänkin kirjan Amazonilta (oho, tähän sattui oikein Amazon-putki!). Rakastin kirjailijan Puolikas keltaista aurinkoa -kirjaa, ja aion ehdottomasti lukea saman kirjailijan muutkin teokset kunhan olen saanut Americanahin loppuun.

Americanah on suomennettu, mutta jos ei haittaa, käytän kirjasta sen alkuperäisnimeä koska se on itselleni tutumpi. Americanah on perusajatukseltaan rakkaustarina, mutta itselleni se on samalla myös vahvasti rotuasioita ja rasismia käsittelevä teos. Americanah kertoo Nigeriasta USA:an muuttavasta Ifemelusta, joka kokoaa Amerikassa kohtaamaansa rasismin ja rotupohdiskelun blogiinsa, josta tulee erittäin suosittu. Oikeastaan tästä kirjasta sainkin idean siihen, että kirjoitan blogiimme tästä lähtien enemmän kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti. Joten kiitos ideasta kirjailijalle! Olen iloinen saadessani käsiini kirjoja, jotka saavat minut ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, ja Americanah on sellainen kirja. On silmiä avaavaa lukea itselle suhteellisen tutun kulttuurin (USA:n) suhtautumisesta eri rotuihin itselle suhteellisen tuntemattomasta kulttuurista (Nigeriasta) tulevan kertojan välityksellä. Pikantin lisän koko tarinaan tuo myös nigerialaisuuden peilaaminen Ifemelun amerikkalaistuneiden silmien kautta. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita kulttuuristen epäkohtien ja eroavaisuuksien pohdiskelu kiinnostaa. En ole vielä päässyt kirjassa loppuun, joten jännityksellä odotan, mitä loppuratkaisu pitää sisällään! Älä paljasta, jos tiedät!

Oletko itse lukenut jonkun näistä kirjoista, ja mitä mieltä olit?

t. Marjo

Kaunis Firenze ja hämmentävä Milano

Olen palannut viikon ajan ajatuksissani Firenzeen. Matka oli onnistunut ja kankeasta työviikosta huomasi, että myös äärimmäisen rentouttava.

Kaunis sisäpiha, eikö?

Olimme Firenzessä kolme vuorokautta. Pidempäänkin olisi viihtynyt, mutta näin tällä kertaa. Kävimme parissa museossa, The Mallissa ostoksilla, nautimme ruoasta ja paikallisista viineistä. Matkalla oli myös aikaa "vain olla".

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä suuntasimme The Malliin. Olin lukenut siitä Private Blend -blogista ja olin varsin vakuuttunut, että paikka on hyvä, koska Mikolla on sen verran hyvä maku. Menimme sinne bussilla ja matka kesti hiukan alle tunnin. Paluu tosin venähti puoleentoista tuntiin, sillä bussi rikkoontui heti alkumatkasta. Bussilippu maksaa 5 euroa suuntaansa ja se kulkee kaksi kertaa tunnissa.

The Mallissa oli varsin rauhallista. Ainoastaan Pradalla ja Guccilla oli päällä armoton kuhina. Minulla oli liikkeiden osalta prioriteettilista, mutta loppupeleissä kiersin lähes kaikki ja pari jopa kahteen kertaan. Suosikikseni kohosi Sergio Rossin liike. Tein sieltä hyvän löydön ja olisin helposti voinut tyhjentää koko liikkeen, mikäli budjetti olisi ollut rajaton. Lähes kaikissa liikkeissä sai todella hyvää palvelua. Vain Fendiltä jäi hiukan nihkeä fiilis.

Pradan liikkeessä jäin miettimään, että tuotetaanko outlettia varten omia tuotteita myyntiin? Syntyi nimittäin sellainen tunne, kun myynnissä oli Pradan hintatasoon nähden varsin edullisia, mutta myös entuudestaan tuntemattomia malleja, jotka olivat myös jollain tavalla yksinkertaistettuja versiota Pradan liikkeessä myynnissä olevista laukuista. Onko jollain parempaa tietoa ruudun toisella puolella?

Firenze on renesanssin aarteita pullollaan. Kävimme Uffizin lisäksi myös Palazzo Pittissä. Näiden kahden museon välillä menee muuten Arnon alittava tunneli, mutta harmiksemme sinne päästääkseen on tehtävä ennakkovaraus.

Kylppäriremppa edessä? Napoleonin kylpyhuone näyttää mallia.

Uffizin kuuluisin nainen

Molemmat museoista on melko isoja ja tarjonta on lähes uuvuttavan laaja, vaikkakin upea. Lopussa oli heittäydyttävä lapselliseksi. En mahtanut itselleni mitään.

Loman parhaaksi ravintolaksi nousi hiukan yllättäen lounas Palazzo Pittin vieressä sijaitsevassa  Enoteca Pitti Gola e Cantina. Nautimme terassilla museokäynnin jälkeen Wine tasting -lounaan. 35 euroa, kolme ruokalajia ja viittä erilaista viiniä. Yleensä nähtävyyksien läheisyydessä tarjolla on lähinnä kuraa, mutta tämä todellakin toimi.

Muut ravintolat olivat myös hyviä, mutta ehkä odotukset niiden suhteen olivat korkeammat. Hiukan pettymys oli Michelin -ravintola Ora d´Aria. Ruoka oli hyvää, mutta se jokin jäi puuttumaan. Tunnelma oli ehkäpä turhan kliininen.

Vietimme loman viimeisen vuorokauden Milanossa, koska lensimme sen kautta. Duomo oli kertakaikkisen upea, mutta muuten en saanut kaupungista otetta. En voi syyttää tästä yksin kaupunkia, vaikka olen kyllä kuullut useimmilta kävijöiltä ristiriitaisia mieipiteitä kaupungista.

Upea lattia

Kirkkoon pääsi käyskentelemään myös messun aikana

Tein kolme hankintaa matkalta. Palaan näihin vielä omassa postauksessa, mutta paljastettakoon, että syksyn haavelista lyheni hiukan. Kotiin oli mukava palata, kun ulko-ovessa odotti tämä.
Mukavaa alkanutta viikkoa, Miia

 

(Lähes) täydellinen hotelli keskellä Firenzeä

Edellisen postauksen kommenteissa jo kyseltiinkin, millainen Firenzen hotellimme oli. Majoituimme Number Nine -nimisessä hotellissa, joka sijaitsee vanhan kaupungin ytimessä pienellä kujalla. Kertakaikkisen herttainen hotelli, jossa oli hyvä palvelu. Jyvät erottuvat akanoista usein pienissä, tarkkaan harkituissa yksityiskohdissa, kuten siinä, että hotelliin saavuttaessa vieraille tarjotaan virvokkeita huonetta odotellessa, laukut kannetaan huoneeseen, minibaarin virvokkeet sisältyvät huoneen hintaan ja aamiaisella palvelu pelaa viimeisen päälle.

Kuva lainattu hotellin kotisivuilta

Huoneemme oli kooltaan juuri passeli ja kylpyhuone oli erittäin kaunis. Huonepalvelija kävi iltaisin avaamassa vuoteen ja tuomassa suklaata sängylle. Laadukas majoitus on lomaillessa piste i:n päälle ja panostan siihen mielelläni.

Tämä kuva lainattu hotellin sivuilta

Hotellin aamiainen oli laadukas eikä siellä tarvinnut jonotella tai odotella tyhjien tarjoiluastioiden edessä.

Annan pisteet hotellille myös siitä, että heidän nettisivuilta löytyy kuvattuna jokainen hotellin huone. Katsopa vaikka! Liian usein on käynyt niin, että olen odottanut tietyntyyppistä huonetta, mutta todellisuus onkin ollut jotain aivan muuta. Tällä kertaa ei pettymystä tullut, koska tiesin millainen valikoima on tarjolla.

Jotta ei mene pelkäksi kehumiseksi, todettakoon, että Span osalta hotellilla olisi hiukan skarpattavaa. Sieltä ei löytynyt lainkaan lukittavia kaappeja, johon olisi voinut laittaa huoneen avaimen ja muut tavaransa. Myös erilliset pyyhkeet olisivat olleet plussaa.

Kuten varmasti arvaatte, suosittelen hotellia lämpimästi. Nyt toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua! Palaan vielä Firenzeen tarkemmin.
Miia

PS. Hotellia vastapäätä on hiljattain avautunut Konnubio -niminen ravintola, jossa kävimme yhtenä iltana iltapalalla. Sen perusteella uskallan suositella paikkaa. Palvelu oli todella hyvä, erityiskiitos sommelierille.

Pahoittelut puhelimella otetusta kuvasta

Terveisiä Firenzestä

Tuon terveiset Italiasta näiden asukuvien kera. Viisi päivää vierähti nopeasti, liiankin. Matka sisälsi oikeassa suhteessa hyvää ruokaa ja juomaa, shoppailua, kulttuuria sekä auringonpaistetta.

Kuten kuvasta voi päätellä, ilmat olivat upean lämpimät eikä iltaisinkaan tarvinnut pukea tämän enempää ylle. Me like!

Mekko Marimekko, koru Muotikuu, laukku Loeffler Randall, kengät Calvin Klein

Palaan mahdollisimman pian matkan yksityiskohtiin, sillä haluan jakaa teille pari vinkkiä Firenzeen.

Kuva otettu hotelli Cavourin kattoterassilla

Syyslomani oli kaiken kaikkiaan juuri niin rentouttava ja onnistunut kuin olin toivonutkin. Vietitkö sinä onnistunutta syyslomaa?
Miia

Sopivan rentoa viikonlopulle

Viikonloppuna tulee päälle valittua aina mahdollisimman mukavia vaatteita ja vain harvoin käytän korollisia kenkiä. Tässä asussa tein poikkeuksen viimeiseen. Rentoudesta en tinkinyt.

Takki In Wear, neule ja farkut H&M, huivi Marc by Marc Jacobs, kengät Rils ja laukku D&G

Asussa ei sinänsä ollut mitään sen ihmeellisempää, mutta mukava siinä oli käydä lounaalla. Voisiko muuten luonnonvalo enää masentavampi tai julmempi olla? Kaikki ihmiset näyttivät kalpean harmailta - minä mukaan lukien. Eikä syynä ollut railakas lauantai-ilta.

Kaatuuko?

Taas on viikonloppu. Nauttikaa siitä!
Miia

Ilman huutoa Edvard Munch-näyttelyssä

Ei huutoa - vain ihana hiljaisuus! :) Kävimme ihanan anoppini kanssa - ja ilman lapsia - tutustumassa Edvard Munchin näyttelyyn Didrichsenin taidemuseossa. Kaikessa rauhassa. Niin kiva kuin lasten kanssa onkin välillä käydä museoissa, on se usein myös yhtä huutoa ja juoksua. Tällä kertaa jätin lapset "papalle" ja miehelleni, ja häivyimme iltapäivän viettoon museon rauhaan.

En oikeastaan tiennyt Munchin taiteesta paljokaan, vain ne muutamat avainteokset, joten elämys on varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Osuimme museoon juuri sopivaan saumaan, jolloin käynnissä oli oppaan vetämä kierros. Lyöttäydyimme mukaan ja kuulimme Munchin elämästä ja taiteesta vaikka mitä mielenkiintoisa.

Kuten taiteessa monesti, innoittajana tämänkin taiteilijan työssä toimi rakkaus. Tai oikeastaan taistelu taiteen ja rakkauden välillä. Yllä olevassa tunnetussa maalauksessa Elämän tanssi sanotaan olevan kuvattuna taiteilijan itsensä käymä taistelu rakkauden ja taide-rakkauden välillä.

Munch valitsi jälkimmäisen, ja omistautui täysin taiteelle, samalla kuitenkin käyden kamppailua oman sydämensä halujen kanssa. Loppuiällään Munch sitten erakoitui.

Voimakkaista väreistään tunnettu Munch teki paljon myös värittömämpiä teoksia. Omaksi suosikikseni nousi tämä Munchin taiteessa sangen positiivinen teos, Rakkauden aalloilla. Siinä on mies kietoutuneena naisen hiuksiin, kellumassa hiusmeressä. Lohdullista ajatella, että rakkauden ja taiteen välillä ikänsä taistellut Munch oli kuitenkin edes jossain kohtaa suhtautunut näin kauniisti rakkauteen.

Kylpeviä miehiä taas oli liian rohkea teos Saksaan jossa se on maalattu, ja teos päätyikin Suomeen Ateneumiin vuonna 1911. Suomessa ei (silloinkaan) suhtauduttu yhtä tuomitsevasti kuin muualla Euroopassa miesten alastomuuteen. Miehiä ei ollut tapana näyttää taiteessa alasti, kun taas naisia on kuvattu alastomana taiteessa historian sivu. Hmmh? Olen tätä asiaa usein miettinyt. Luulisin, että historian valossa kyse on siitä, että suurin osa taiteilijoista on perinteisesti ollut miehiä. Naiset ovat ehkä olleet suurimmalle osalle näistä miehistä inspiroivampi maalauksen kohde. Mutta sitä en oikein osaa selittää, miksi miehen esittäminen alasti on ollut niin suuri tabu? Mikä erottaa miehen alastomuuden naisen alastomuuden kuvaamisesta? Edelleen samaa käytäntöä näkee elokuvissakin. Jotkut asiat eivät tahdo muuttua sitten millään.

Didrichsenin museo on muuten rakennuksenakin tyylikäs. Uima-allas pihassa. Meren ranta. Isoja ikkunoita. Voisin kovin hyvin kuvitella itseni asumaan tähän taloon. ;) Oletteko te jo muuten käyneet Munchin näyttelyssä? Kannattaa käydä, ellette ole. Seuraavaksi aion käydä EMMAssa tsekkaamaassa Vasarelyn näyttelyn. Miten on, kiinnostaako taide myös siellä päässä?

Iloista viimeistä työpäivää tällä viikolla! T. Marjo

This post is all about the Edvard Munch exhibition at Didrichsen museum in Helsinki. Munch's art was previously quite unknown to me, apart from the obvious master pieces which most people know about. I particularly liked the guided tour which my lovely mother-in-love and myself happened upon whilst arriving at the museum. We learned some interesting facts about Munch's art and life. It quite saddened me that he was so torn between his love of art and his love for a woman. He chose his art and ended up spending his last years in solitude. If you are in Helsinki, go visit! Next up for me is the Vasarely exhibition at EMMA in Espoo.

Uskollinen ystävä

Minulla on muutama mieleinen laukku. Kokoelmani ei ole suuren suuri, mutta kaikki ovat erittäin mieleisiä ja se riittää minulle. Laukuista suosikkini on Dolce & Gabbanan harmaa laukku, jonka olen ostanut viitisen vuotta sitten.

Laukku koostuu kolmesta lokerosta ja siihen uppoaa tästä syystä reilusti tavaraa. Tummanharmaa väri on käytännöllinen. Liian usein sitä tulee katseltua mustia laukkuja, vaikka monet muutkin värit toimivat monipuolisesti.

Laukku on malliltaan samantyylinen kuin monelle tuttu Celinen Trio. Yritin etsiä tietoa siitä, milloin Trio on lanseerattu, sillä olisi hauska tietää, kumpi on inspiroinut kumpaa. Tieto suuntaan tai toiseen ei muuta ajatuksiani laukkua kohtaan, sillä se on ilostuttanut elämääni jo vuosien ajan.

Tämä kaveri reissaa yleensä mukani matkoilla, koska pitkä hihna vapauttaa kädet turistitouhuihin, kuten valokuvaamiseen ja epämääräiseen käsien huitomiseen. Saa nähdä, pääseekö se seuraavaksi myös Firenzeen ja Milanoon?

Kerrohan, millainen on lempilaukkusi?
Miia

Matkakuumetta liikkeellä

Kevyttä lämpöä on jo havaittavissa Firenzen ja Milanon matkan suhteen. Suunnittelu on käynnissä ja muutama must see -kohde on kartoitettuna. Lennämme Milanon kautta ja sen vuoksi olemme viimeisen yön siellä. Ehdimme kierrellä kaupungilla, vierailla Duomossa ja bongailla tyylikkäitä milanolaisia. La Scalassa käynti olisi kiinnostanut, mutta käsimatkatavaroihin ei taida mahtua paikan vaatimaa vaatetusta. Seuraavaan kertaan sitten sen kanssa.

Kuva: Täältä

Firenzessä olemme kolme yötä. Hotelliksi valikoitui keskusta-alueella sijaitseva Number Nine. Tämä hotelli on saanut hyvät arvostelut niin varaussivustoilla kuin Tripadvisorissa. Toivottavasti ei tule pettymystä.

Kuva: Hotellin kotisivuilta

1.Firenzen museot ja kirkot

Kaupunki on kaunis jo itsessään, mutta siellä sijaitsee myös uskomattomia museoita. Uffizi on pullollaan renesanssiaikaisia klassikkoteoksia. Mielessä kummittelee myös Accademia -galleria, josta löytyy muun muassa tämä. Näiden lisäksi kirkot, Ponte Vecchio...

2. The Mall

Ajatuksissa on suunnata The Malliin shoppailemaan toisen päivän aamuna.Olen kuullut siitä paljon suosituksia, joten odotukset ovat korkealla. Toivoisin, että mukaan tarttuisi uusi laukku...

Kuva: The Mall:n kotisivuilta

3. Viinitilalla käynti

Sekä mieheni että minä pidämme erityisen paljon italialaisista viineistä, joten Toscanassa ollessa (kahdestaan!) on varsin luonnollista suunnata tutustumaan johonkin alueen viinitiloista. Tarkempi suunnitelma tämän osalta uupuu vielä. Haussa on joku kiva ja suhteellisen lähellä Firenzeä sijaitseva tila. Kauniit maisemat ja hyvä ravintola eivät olisi pahitteeksi nekään. Ei suinkaan ruudun toisella puolella olisi kokemuksia?

Ottaisin mielelläni vastaan ravintolasuosituksia niin Firenzen kuin Milanonkin osalta. Tyyli saa vaihdella, mutta hyvää sen olla pitää! Koska kyseessä on aikuisten matka, tarkoitus on nauttia myös Italian illoista, joten tyylikkäistä ja hauskoista baareistakin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Odotan innolla tätä kahdenkeskistä matkaa. Edellisestä on kulunut aivan liian kauan.
Miia

Pojilta lainattua

Minulla on tapana valita aina uuden sesongin alkaessa jokin avainvaate- tai asuste, jolla päivitän vaatekaappini ajankohtaisemmaksi. En välttämättä kulje niinkään trendien aallon harjalla, vaan mieluummin takavasemmalla seurailen, olisiko uudessa sesongissa jotain, mikä parhaiten täydentäisi jo olemassa olevaa vaatekaappiani ja freesaisi yleistä ilmettä. 

Tänä syksynä olen ihastunut mataliin kenkiin - sellaisiin miehiltä lainattuihin. Löysin nämä patent-derbyt Vagabondilta, ja hankinnassa makutuomarina toimi se kaikkein kriittisin, eli oma esikoiseni. Tyttö antoi hyväksyntänsä lähinnän ihanan kiillon takia, ja äitihän meni ja osti. :) Nyt olen sitten aivan rakastunut näihin kenkiini, ja nehän käyvät melkein kumppareista kosteutta kestävän pintansa johdosta.

Näissä uusissa popoissa marssin sitten läpi harmaan Helsingin tapaamaan blogiystäväämme Private Blendin Mikkoa Vanhan Kauppahallin Story-ravintolaan. Emme olleet kumpikaan vielä (yllätys kummallekin!) käyneet tässä etenkin some:ssa suuren suosion saavuttaneessa ravintolassa. 

Storyssa on lounaalla pari vaihtoehtoa, joista toinen on kotikeittiölounas, perinteisin menoin. Olen perso ravintoloiden kotiruoalle, joten luonnollisesti valintani oli silakkalaatikko. Mikko valitsi Black Angus -fileetä tomaattikastikkeessa. Silakkalaatikkoni oli varsin onnistunut tapaus herkullisine mummonkurkkuineen. Olisin kyllä voinut syödä sitä vähän isommankin annoksen! (vink vink)

Mikolla oli jälleen kerran aivan ihana laukkuvalinta mukana - tällä kertaa punainen Lanvin. Pirteä väripilkku harmaassa syyssäässä. Nappasin kuvan niin vauhdilla, että valitettavasti Mikon pää jäi kuvan ulkopuolelle - sori Mikko! 

Tein muutenkin ekskursion Vanhassa Kauppahallissa, sillä en ole vielä poikennut siellä remontin jälkeen. Miksiköhän? Sieltähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista, kuten kauniita vihannestiskejä (rakastan kauniisti aseteltuja vihanneksia!) sekä näitä söpöjä, puisia nute-teepakkauksia. Ainakin Nougat myy näitä söpiksiä myös verkkkokaupassaan.  

Tallustelin lounaalta takaisin töihin ja päätin, että menen pian kauppahalliin oikein ajan kanssa penkomaan. Pian tallustelen viikonlopun viettoon! Tänään menemme Miian ja toisten puoliskojemme kanssa illallistamaan Umeshuun, ja siitä sitten Pepe Willbergin keikalle. Milloinkahan viimeksi kävin keikalla?! 

Hauskaa viikonloppua kaikille! t. Marjo