Käsi ylös, kuinka moni on joskus kokenut syyllisyyttä syömisestä? Minä olen, ja ennen kaikkea syyllisyyttä itselleni aiheuttaa karkki. Olen sille hiukan perso, mutta koen, että ei pitäisi olla. Ei saisi sortua herkkuihin kuin korkeintaan kerran viikossa eikä mielellään silloinkaan. Pitäisi osata olla kurinalaisempi.
Samaan aikaan hedonisti minussa ajattelee, että miksi pitäisi olla kurinalainen. Miksen voisi vain nauttia elämästä? Taloustutkimus on selvittänyt Pandan toimesta, että 46 prosenttia naisista potee syyllisyyttä arjen ruoka- ja juomavalinnoistaan. Naisilla tämä itseruoskinta on huomattavasti miehiä yleisempää. Ei varmasti tule yllätyksenä yhdellekään naiselle. Silti tämä fakta häiritsee minua suunnattomasti enkä malta olla pohtimatta, onko nykyisillä ulkonäkövaatimuksilla tähän vaikutusta, ja kuinka paljon.
Kävin keskustelemassa aiheesta muutaman muun bloggarin kanssa Pandan järjestämässä tilaisuudessa, jossa aiheesta alusti psykologi, FT Annamari Heikkilä. Hän korosti, että parempi olisi karistaa syyllisyydentunne harteiltaan ja nauttia siitä, mitä suuhunsa laittaa. Nimittäin nämä epämiellyttävät syyllisyydentunteet ajavat meitä helposti syömään enemmän kuin olimme edes ajatelleet. Noidankehä on valmis.
Asetin itselleni tavoitteeksi, että opettelen nauttimaan arkena myös herkuista, jos niitä päädyn suuhuni laittamaan. Sen vastapainona pidän jatkossakin huolta siitä, että kokonaisuus säilyy (edes kohtuullisesti) tasapainossa. Samalla pyrin myös luopumaan muista itse kehittelemistäni murheista, kuten liian vähän liikuntaa, töissä pitäisi pystyä vielä parempaan, pitäisi olla parempi äiti ja niin edelleen. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii tsemppiä, sillä olen tässä lajissa varsin hyvä.
Olisi todella kiva kuulla, mitkä asiat sinulle aiheuttavat syyllisyydentunteita vai osaatko suhtautua asioihin rennosti, eikä tällaisia tuntemuksia synny? Vinkkejä "vapautumisesta" saa jakaa kaikkien meidän itseruoskijoiden iloksi. Nautinnollista keskiviikkoa
itse kullekin
, Miia
Yhteistyössä Pandan kanssa
