Sure hit: Onneli ja Anneli

Nyt vinkki etenkin pienten tyttöjen äideille. Kävimme viikonloppuna Tytön kanssa elokuvissa katsomassa Onnelin ja Annelin, ja sehän oli elämyksenä kuin lottovoitto! Toimi kahdelle neljävuotiaalle kuin häkä.

Last weekend it was movie time! The Girl and I went to see the Finnish children's film Onneli ja Anneli, which a story about two little girls and the house they suddenly get to own. Jackpot especially for all little girls! 

Nauroimme ystäväni kanssa, kuinka kaksi pikkuneitiä huokaili ihanille mekoille, tyttöjen ihkaomalle talolle, tai muhkeille kermakakuille: "Wau! Ajattele, jos mekin saatais asua tuollaisessa talossa. Ihana! Aah!" Ja niin pois päin. Itsekin olin aivan otettu ihanista lapsinäyttelijöistä. Ehkä paras vähään aikaan näkemäni kotimainen elokuva. :)

Their reactions said it all. "Wau! Ah! What a house! Imagine if we got to live in a house like that!" And so on. And I must say the little actresses were absolutely charming and brilliant. Probably the best Finnish film I've seen in a while. ;)

Elokuvan jälkeen kävimme jäätelöllä. Tyttö ja hänen paras kaverinsa saivat istua ihan omassa pöydässään ja keskustella tyttöjen juttuja. Luulenpa, että Onneli ja Anneli inspiroi tyttöjä käyttäytymään ainakin hetken vähän itsenäisemmin koska oma pöytä oli niin kova juttu. Ja omat supsuttelut. Jos elämässäsi on pieniä tyttöjä, käykää ihmeessä yhdessä katsomassa tämä erittäin herttainen elokuva. Leffa on kuin sokerilla kuorrutettu kakku hehkeine väreineen ja kauniine kuvineen. Kerrankin kaunis, värikäs ja herttainen Suomi-leffa.

After the movie it was time for refueling. The Girl and her best friend were overjoyed to sit at their very own table in a restaurant while eating ice-cream. Very grown up! The film inspired them to act a bit more independently, I'm sure. If you have a little girl in your life, I suggest you go see this sweet film. Very girly, very sweet. 

Marjo x

Ikuisuushankinta

Jos on olemassa yksi asia, jota juuri nyt eniten kaipaisin täydentämään vaatekaappiani, se on uusi laukku. Ongelmia uuden laukun hankinnassa on useita: yksi on hinta, toinen on näppäryys eli laukun tilavuus ja helppo kannettavuus. Kolmas on väri. Miten ihmeessä löytäisin laukun, joss kaikki kolme toivomaani ominaisuutta kohtaisivat optimaalisella tavalla?

Olen kuitenkin tehnyt itselleni unelmalistan kolmesta laukusta, jotka eniten ilahduttavat esteettistä silmääni. Ensimmäisenä kauan himoitsemani Sofia Coppola + Louis Vuitton -laukku. Rakastan sen mittasuhteita, olkahihnaa sekä klassista muotoilua. Täydellisen ihana. Valitsisin kuitenkin normaalinahkaisen version, en krokotiilinnahkaista. 

This is the one bag I desire the most. Sofia Coppola + Louis Vuitton. Unbelievably pretty, classic and the perfect size. What's also handy is that you can also carry it as a messenger bag. Pure bliss. 

Mutta se hinta! Jos olen oikein ymmärtänyt, tämä laukku maksaa USA:ssa noin 4000 $. Sofia Coppolan versiota ei saa Suomesta, sillä kävin oikein kysäisemässä sitä Helsingin liikkeestä. Lähin paikka olisi kuulemma Pariisi. Mahdollisesti Lontoo. 

But the price tag! If I've understood correctly, this bag costs around 4000 $ in the US. They don't stock this at Louis Vuitton in Helsinki, and the nearest place for witnessing this bag live would be in Paris, or maybe London.

Photo: Buy now, blog later

Ja tässä toinen, jonka olen kelpuuttanut listalleni: Celine Mini Luggage. Tämäkin on klassisen kaunis laukku, ja vahvan oloista nahkaa. Mustana näitä taitaa olla aika vaikea löytää? Tästä päästäänkin siihen, että musta laukku on siis ehdottomasti se, mitä juuri nyt kaipaan. 

This is the second bag I've put on my dream list: Celine Mini Luggage. This one is also very classic and of good quality, thick leather. In black, please. 

Photo: A bit coquettish

Ja tässä kolmas: Givenchy Antigona. Tässäkin samat ihanat piirteet kuin kahdessa edellisessä. Plussana vielä olkahihna. Täydellistä! Minkä itse näistä kolmesta valitsisit ja miksi? Tai omistatko jo jonkun näistä kaunottarista? Olisi kiva kuulla käyttökokemuksia näistä laukuista. 

And the third: Givenchy Antigona. The same, classic features as in the both bags above. Plus, with a handy strap. Which one of these would you choose and why? Or do you already own one? I'd love to hear your experiences with these beauties.

Marjo x

Leveät housut

Eräänä aamuna viime viikolla heräsin outoon päähänpistoon. Mitä, jos en pukeutuisikaan tänään tiukkoihin housuihin? Yllättäisin itseni? Vaatekaapissani piileskelivät mustat, vähän leveäpunttisemmat housut, jotka olivat majailleet kaapin syvyyksissä vuosikaudet näkemättä päivänvaloa. Mahtuisivatko ne vielä? 

Ta-daa! Kyllä mahtuivat! Mikä fiilis! Laitoin työmatkalla oikein Miialle viestiä, että nyt on kuules leveät housut jalassa ja että on mukavaa. Olin ihan unohtanut, miten hieno fiilis on vetää jalkaansa housut, jotka eivät ole ihonmyötäiset ja tiukat. Tunsin oloni vapautuneeksi!

Harmi, että en saanut kuvaajaa tälle asulleni koko päivän aikana, joten kuvat eivät vastaa fantastista tunnettani. Mitä olette mieltä, ovatko leveät housut ihanat vai kamalat?

Marjo x

Yhtä juhlaa!

Palataanpa vielä muutama päivä takaisin ja uuden vuoden juhlintaan. Tänä vuonna otimme koko perhe iisisti, ja vierailimme Tytön parhaan kaverin luona alkuillan juhlissa. Miehet kokkasivat yakinikua sekä kookos-couscousta, naiset keskittyivät jutteluun ja samppanjaan.

Lapset taas keskittyivät leikkimiseen sekä maissinaksujen tuhoamiseen. Lapsia oli koolla neljä, eli Tyttö ja tytön bestis sekä hänen pikkuveljensä ja Poika. Tytöt ovat neljä-, ja pojat pian kaksivuotiaita. Meillä on käynyt erittäin hyvä onni, että läheinen ystäväpariskuntamme sai lapsensa samoihin aikoihin kanssamme. Samanaikaisuus oli helpotus jo raskausaikana. Äitiyslomatkin vietimme samaan aikaan ja lähestulkoon naapureina. Lapsemme luonnollisesti oppivat tuntemaan toisensa heti vastasyntyneinä. Nyt tytöt ovatkin sitten jo parhaita ystävyksiä, ja pojatkin vähän miehistyttyään todennäköisesti löytävät toisistaan hyvät kaverit.

Kun pienimmät siirtyivät yöpuulle, me lähdimme piipahtamaan Boulevard Socialissa yhdellä drinkillä.

Kymmenen minuuttia ennen vuoden vaihtumista otetussa kuvassa on aistittavissa pienoinen kiire katsomaan ilotulituksia kotirantaan Lauttasaareen. Ehdimme paikalle juuri ennen valoshowta.

Uuden vuoden päivänä järjestimme perinteiset Janssonin kiusaus-bileet perheelleni. Kokkasimme miehen kanssa siskolleni ja hänen miehelleen sekä äidilleni herkullisen kiusauksen ja kyytipoikana tarjosimme samppanjaa. Poika, joka syö käytännössä mitä vain, kiskoi kiusausta kuin vanha tekijä. Oli ihanan rento uusi vuosi. En yleensäkään stressaa uudesta vuodesta, enkä suunnittele sen varaan isoja bileitä. On ihanaa antaa fiiliksen viedä mukanaan! Hauskaa pitkää viikonloppua kaikille!

Marjo x

Let's go back a few days to the New Year's Eve and Day. This time we spent the evening at our friends' place cooking yakiniku and coconut couscous and drinking champagne. We've been very lucky  in that our friends' kids are almost exactly the same age as our children. On top of that, we live very close to each other which has proven a huge asset already in pregnancy, let alone now when the Girls are already best friends. Talk about great timing! As the children went to bed on NYE, we decided to go for a quick drink at Boulevard Social. We were back home just in time to witness the fireworks in Lauttasaari. The next day we had our traditional "Janssonin kiusaus" (anchovies, cream & potatoes casserole) feast at home. We invited my sister, her husband and my mum for a lovely lunch. The Boy loved the salty dish, to our astonishment! All in all, we had a brilliant start to the new year, no huge plans and completely stress-free. Just the way I love my New Years! 

Tämä Poika

Tämä poika täyttää sunnuntaina kaksi vuotta. Poikaamme on syntymästä asti siunattu kovalla äänellä, paksulla tukalla ja noin kuukauden iästä alkaen aseista riisuvalla, valloittavalla hymyllä. Poika on kahden ensimmäisen vuotensa aikana oppinut yhtä sun toista. Poika osaa kiipeillä korkealle ylös, ja joskus jopa kiivetä sieltä itse alas. Usein tässä tarvitaan vielä vanhemman apua, ja koska poika ei kuitenkaan ole täysin rämäpää, hän toteaa hyvissä ajoin: "Putoo!"

Poika osaa kommunikoida jo lähes täysin ymmärrettävästi puhumalla, joskus väläyttäen kolmesanaisia lauseita, joskus möykkäämällä epämääräisesti. Pojalla on selvästi vahva oma tahto. Hän rakastaa näyttävästi ja kovaa, ja vaatii yhtä lailla paljon huomiota. Aamun alkajaisiksi poika moiskauttaa suuren, märän pusun ja sanoo: "Äiti akkaa!" (lue: äiti rakastaa). Poika osaa myös piirtää värikkäitä söheröitä ja potkia palloa ketterästi. Mieheni mielestä poika heittää jo nyt palloa paremmin kuin äitinsä. ;)

 
Poika osaa myös hiljentyä. Usein hän makaa sohvalla tuijotellen kattoon, tai nappaa käsiinsä mukavan lukuromaanin. Isosiskonsa kanssa poika leikkii jo aika mukavasti, ja yhä useammin saan todeta heidän leikkivän yhdessä. Isosisko toimii tarinanikkarina ja ohjaajana, ja pikkuveli toteuttaa roolityötään niin hyvin kuin osaa.

Luonteeltaan poika on esiintyjä. Showman. Hän suorastaan viihtyy estradilla. Päiväkodin joulujuhlassa poika oli ensimmäisenä lavalla, ja esitti kaikki leikit keskilattialla huolimatta siitä, kuuluiko se koreografiaan vai ei. Useimmiten ei kuulunut.

Poika rakastaa musiikkia ja musisointia. Pojan laulurepertuaariin kuuluvat "Tuiki tuiki ättönen", "Akkoo Kuuta" (Jaakko-kulta) sekä "Paao onnee aa-aa" (Paljon onnea vaan). Ensimmäinen kolmisanainen lause, jonka itse kuulin pojan suusta oli "M. soittaa kitajaa." Oma leikkikitarani on pojalta saanut jo sen verran kovaa kyytiä, että osaanpa aavistaa, mitä pojan lahjapaketista löytyy sunnuntaina. Onnea kaikille muillekin tänä vuonna 2v. täyttäville ja heidän vanhemmilleen! 

Marjo x

Sorry for the delayed English translation to this post! As you can tell by the pics, it's all about the Boy. Our Boy turns two this Sunday. He's been blessed with a wavy, thick hair, a very loud voice and the most disarming, charming smile ever. In his first two years the Boy has learned a thing or two. He talks, mostly completely understandable Finnish and he can already manage three worded sentences. Each morning he awards me with a huge, snotty kiss and says: "äiti akkaa" ("mum 'oves" (mum loves). He loves climbing, kicking a ball, throwing a ball (my husband says he already does it better than his mum...), playing a toy guitar and playing with his big sister. The Boy is an entertainer! At his daycare Christmas party he performed all the songs in the middle of the floor, dancing and singing whether it was required or not. Mostly it wasn't. He loves being the center of attention. He demands attention, but is also very sharing and affectionate. Lovely little boy. And nearly two! Congratulations to all the other little ones as well who turn two this year!